13.07.2010 Karvasta ja karvan vierestä

”Vahataanko nuo viikset?”, kysyi kosmetologi muutama vuosi sitten heti alkajaisiksi minun heitäydyttyäni hänen hoitopöydälleen kasvohoitoa varten. En ollut itse ikinä tajunnut edes ajatella, että minulla oli oikein VIIKSET ja, että ne voisivat kaivata vahausta. mutta yllättävästä kysymyksestä ja hänen innokkuudestaan hämmentyynenä häpeä ”kuulantyöntäjäviiksistä” iski jostain takavasemmalta ja piipittäessäni vastaukseksi epävarman joon  olivat vahaliuskat jo silmänräpäyksessä ylähuulellani.  Noiden riuhtaisujen lopputulos oli se, että  huuleni oli toki karvaton, mutta se tilalle noussut kirkkaanpunainen ryyhkä sitten paistoikin viikon ajan kauemmaksi kuin hento ja tumma karvoitukseni koskaan.

Seuraavalla kerralla nähdesämme kosmetologi toisti jälleen saman kysymyksen, mutta sillä kertaa osasin kieltäytyä jämäkästi toteamalle, että ”jos joku ihminen pääsee minua niin lähelle, että kykenee näkemään viikseni, niin hänellä on silloin jo ihan muut asiat mielessä, joten kyseiset karvat eivät ole haitaksi ja häiriöksi ja itseäni kyseiset haituvat eivät vaivaä”

Päätin, että tuo epäonninen vahaus oli sitten viimeinen kerta, kun välitän muiden ihmisten ajatuksista vartaloni karvoituksen suhteen.  Kuulun toki itsekin karvojaan poistavien naisten suuren joukkoon, mutta en suostu ottamaan asiasta suuriakaan paineita. Ajelen, vahaan tai saksin ihan juuri silloin kun itseäni huvittaa ja ihan juuri sieltä mistä haluan.

Talvella, kun kintut eivät juurikaan ole esillä, koitan säästellä herkkää ihoani ja saatan toisinaan antaa säärikarvojen tursottaa parikin viikkoa ennen höylään tarttumista. Ja voin kuulkaa kertoa, että olen perinyt karvankasvuni karvaiselta ja tummalta isältäni, joten toisin kuin viikseni, säärikarvani näkyvät kyllä naapuriin asti heti parin päivän jälkeen. Ainoa jolta voin ottaa vastaan jonkinmoista mielipidettä siitä onko karvoja  liikaa, on poikaystäväni ja silloinkin argumentti joka minua lähinnä kiinnostaa, on se, raapiiko säärisänkeni hänen jalkojaan kipeästi nukkuessamme.

Kesällä olen sitten ahkerampi karvanpoistaja juurikin tuosta yllä mainitusta naapureille vilkkumisesta johtuen, mutta edelleenkään en jaksa ottaa kummoista stressiä. En ole karvanpoistohommissa todellakaan kovin pilkutarkka, vaan huitelen vähän sinne päin ja huomaan lähes toistuvasti unohtaneeni ajella esim. toisen polveni tms. Ja nämä havahtumiset tapahtuvat yleensä sitten ku olen jo mekko päällä jossain ihmisten ilmoilla. Mutta entä sitten? Kenen ilta on pilalla, jos mulla on polvessa pari karvaa? Ei omani ainakaan. Mä luotan, että mua katsotaan useammin silmiin kuin niihin muutamaan kiireessä jääneeseen tupsuun. (jos ei katsota silmiin, niin ainakin rintoihin ja ne on sentään karvattomat ;D )

Mitä housujen sisällä muhivaan karvapeitteeseen tulee, niin muoti on tosiaan muuttunut äitiemme nuoruudesta. Oman mammani mukaan alapää ajeltiin synnytyslaitoksella, mutta muuten puskan annettiin olla rauhassa lukuunottamatta runsaskarvaisia naisia jotka uimarannalle mennessään trimmasivat reisille levinneen turkin.  70-luvulla kuulema alkoi kuitenkin kierrellä huhuja etelän rantalomakohteissa olevista ”P***upartureista” . Ja  nyt muutama vuosikymmen myöhemmin olemmekin tilanteessa, jossa toosakarvoilla varustettu nainen on karvattomia kanssasisariaan uhanalaisempi laji.

Yli kymmenen vuoden karvanpoistokokemuksella ja erilaisia tapoja ja malleja kokeilleena olen nykyään varma vain yhdestä ainoasta asiasta ja se on, että valitsetpa sitten posliinin, luomupuskan tai ihan mitä tahansa siltä väliltä, on  kaiken karvanpoistobisneksen ja alapäähän ulottuvien muotivillitystenkin keskellä tärkeintä on se, että valinta on omasi, ei poikaystävän, kosmetologin taikka Cosmopolitanin.

Kuvituksena Nutty Tarts/Tärähtäneet Ämmät -nimisen taiteilijakaksikon humoristiset ja kenties hieman kantaakin ottavat karva-alusvaatteet, jotka bongasin Hesarin Kuukausiliitteesta. Tsekkaa myös Nutty Tartsien upea paperipussipäähine. ”These paper bags are designed for people who frequently have bad days or bad face days. Very handy for party animals and women who are over 30.” 😀