Nyt ne olis sit vihdoin paketissa, portfolio, näytön ennakkoehtäva, kaikki rästitehtävät sun muut. Mut jo oli aikakin, koska näyttökoe on huomenna. Ajelen aamulla Tampereelle viemään kuvat  ja hakemaan näyttötehtävän. Sitten on vuorokausi aikaa saada aikaiseksi kaikki mitä tehtävässä ikinä vaaditaankaan. Eli huominen menee kuvatessa ja tuskaillessa ja maanantaino sitten arvioinnin aika. Pitäkää mulle peukkuja!

Halusin ottaa tämän illan rennosti eikä keittiössä puuhaileminen innostanut joten kipaistiin murun kanssa ulkona syömässä. Palattuani sain kerrankin taas aikaiseksi napata muutaman asukuvan, mutta ihan vaan siksi, että kamera, jalusta ja muut sattuivat sopivasti lojumaan keskellä keittiötä iltapäivän kuvauksen jäljiltä. (kuvasin tosiaan tänään viimeisen rästikuvani. 😀 )

2B2010_04_10

Mulle on iskenyt joku hirveä himo tuollaista armyvihreää kohtaan. Kyseistä väriä on toki löytynyt kaapistani usein aiemminkin, mutta nyt se on taas iskenyt jotenkin erityisellä voimalla. Vihreät legginssihousuasiat (ne on puuvillakangasta, mutta niissä on kuminauhavyötärö joten en tiedä mihin kategoriaan kuuluvat) löytyivät viikko sitten Lindexistä. Pulju oli jälleen kerran lähettänyt 25% alekupongin joten maksoin housuista 15 €. Ovat ihanat ja mukavat ja päässeet jalkaan jo montamonta kertaa.

2010_04_10

Ostin pöksyt itse asiassa nimeomaan muutamia kenkiä ajatellen. Mietteeni osuivat oikeaan ja olen jo huomannut housujen toimivan mitä parhaimmin sekä noiden Budapestistä hankkimieni nikkureiden kuin myös pitkien kirppismaiharieni kanssa. Loistava kombo syntyy myös rutatuista lahkeista ja tässä postauksessa nähdyistä Biancon nilkkureista.

2010_04_10

housut/Lindex, kengät/Budapestista, paita/Ellos, bleiseri/Share, kirppikseltä, laukku/Just Female, saatu blogiristeilyn lahjakassista, sulkakoru/Lindex, rannekoru/H&M

Tänään ihanasti paistanut kevät aurinko aivan pakotti minut lisäämään asuun jotain pientä piristystä kaiken synkkyyden keskelle ja sitä tarjosi ihanan hempeän roosan värinen ja pikku niitein koristeltu Just Femalen pussukka joka päätyi luokseni tammikuisen blogiristeilyn goodie bagista. Omasta mielestäni se on just kivan värinen kaveri noille housuille ja pehmentää kokonaisuutta just sopivasti. Vai mitä sanoo raati?

Nätisti muuten sohottaa toi mun lätkätakatukka! Olis niin aika tehdä jotakin tolle karvakasalle. Mun mies ei normaalisti mitenkään huomauttele mun frisyyristä mut nyt se sano pari päivää sitten mun tutkaillessa tukkaani, että ”mä olenkin katsellut tota sun takatukkaas et se tarttis kyllä jo leikata”. Jos muru on tuota mieltä, niin silloin on tosi kyseessä.

Lupaankin näytöstä selviydyttyäni ottaa asap yhteyttä mun lempi tukkataikuriin ja varata ajan huoltoon. Mä muka kuvittelin, että haluaisin edelleen kasvattaa tuota etuosaa ja pitää toisen sivun lyhyenä, mutta katsottuani viime kesäisiä kuvia alankin olla melko varma, että hlauan taas ihan super lyhyen ja mustan tukan!

Mitä mieltä te olette, kasvatanko ja menenkö vaaleampaan suuntaan vai raapaisenko taas lyhyeksi ja tummemmaksi?

PS: Kiitos teille ihanaiset jotka jaoitte tuskaanne edellisen postauksen kommenttiboksissa. Se aina helpotaa kun tietää et ei oo yksin vääränkokoinen! 😀

Nyt unille, et huomenna jaksaa tehdä parhaansa!


Nainen ei ole ikinä oikean kokoinen. Jos niin hyvä tuuri sattuu, että jopa itse viihtyy omassa tomumajassana ja useimmiten ajattelee sen olevan vallan sisältöönsä sopiva pakkaus, niin silti löytyy tilanteita joissa tuntee olevansa just väärää kokoa. Itsellä näitä tilanteita on ollut monia ja kappas vaan useat niistä liittyvät tavalla tai toisella vaatteisiin. Se ei ole ihan yks tai kaks vaatemallistoa, joita olen vilkuillut ihaillen aina siihen saakka kunnes on selvinnyt, että kokolapuista ei löydy XS, S ja M kirjaimia kummoisempia vaihtoehtoja.

Viime aikoina minusta on alkanut tuntua, että olen ympärysmittani puolesta varsinainen väliinputoaja, sillä olen saanut huomata silloin tällöin olevani myös liian pieni. Esim. useiden ketjujen normimallistot ylettää hieman tuotteista riippuen joko kokoon 42, 44 tai 46 saakka. Ellei nyt ihan ihmeestä ole kysymys niin neljäkakkoseen mulla ei ole mitään asiaa ja neljäneloset ja -kutoset ton sitten sellaisia, että riippuu täysin vaatteen mallista, että passaako vai ei. Ei oo esim mitään takeita, että vaikka henkkamaukan 46 mekot mahtuis mulle rintojen kohdalta.

(Aloitan muuten sovittamisen aina suurimmasta koosta mitä löytyy. Sillä tavalla saattaa edes joskus yllättyä positiivisesti kun joutuukin ottamaan pienemmän koon. Pienemmästä koosta ekansa sovittaessa saattaa joutua karvaasti pettymään ja sit vaan turhaan tulee paha mieli. Näin huijaat itseäsi ostoksilla osa 4564576.)

No, sitten on tietenkin niitä reippaasti, positiivisesti ja kannustavasti nimettyjä läskimallistoja kuten XLNT, Generous, Bib (big is beautiful). (Ei normaalipainoisten mallistojen nimissä erikseen vakuutella ja hehkutella, että ”kyllä te ootte kaikesta huolimatta ihania”) Mutta arvatkaapa miten niiden kanssa aika usein käy? No, ekana tietenkin se mitä aina napistaan, että suurin osa niistä on sitä mallia teltta. Kukapa isompi kokoinen ei haluaisi näyttää vielä pari numeroa muhkeammalta pukeutumalla vaikkapa tunikaan jonka helman alle piilottaisi helpolla oman mahan lisäksi vielä 10 kilon perunasäkin.

Toinen juttu on se, että vaikka yli 60 cm ympärysmitan omaavat reiteni kaipaisivatkin verhokseen nimenomaan ”isot on ihania” mallistojen housuja, niin mun vatsa silti useinkaan ei. Isojen tyttöjen (voi luoja mä vihaan tuota termiä..) housut on usein mitoitettu edestä niin, että mukaan mahtuu se vararengas jos toinenkin. Ja ei, minä en yritä väittää etteikö minulla olisi kysseistä hengenpelastusvälinettä, mutta valitettavasti/onneksi se ei ole samassa suhteessa noiden polvien yläpuolella olevien tukkien kanssa. Tästä syystä minä ja farkut esimerkiksi olemme kaikkea muuta kuin Match made in heaven.

Ja mitä minä tällä vuodatuksella nyt oikein alustankaan.. No sitä, että jälleen kerran löytyi yksi vaatemallisto johon olen väärän kokoinen! Ehdin jo ensinäkemällä Asoksen uuden Curve malliston vaatteita katsellessani innostua, että siellä olisi ollut juuri sellaiset farkut joita nyt kevääksi kaipaisin..

asos curve farkut

Mutta, mutta.. sitten sainkin huomata, että kyseinen plussa koon mallisto alkaa vasta koosta UK 20 ja minä tuppaan useimmiten olemaan kokoa 16. Jotta ei sitten. 🙁

Mutta niille jotka tuohon Asos Curve malliston kokohaarukkaan 20-26 (48-54) osuvat, niin kannattaa vilkaista. Vaikkei joukoss aihan hirvittävän monta minun tyylistä vaatetta olekaan ainakaan vielä toistaiseksi, niin yleinen fiilis mulle jäi sellainen, että ihan harvinaisen kivan näköisiä plussa kamoja siellä on tarjolla. Siis yleisen mittapuun (ei oman makuni) mukaan. Mutta itsellekin sieltä tosiaan esim. nuo fakut ja muutamat ihan perusreleet kyllä kelpais.

lkjlkjl copy

jhgjh copy

illkj copy

Maksimekkokin sieltä löytyi kuten aika monen muotibloggaajan vaatekaapistakin viime viikkoima, mutta täytyy sanoa, että vaikka se aika makeelta tossa kuvassa näyttääkin, niin aika vaikee mun olis itseni kaltaista muumia tollaseen kuvitella. Ottakaapa nyt tekin pari sekuntia ja kehittäkää se mielikuva päähänne.. 😀

Toivoisin ihan senkin takia noiden plussamallistojen olevan itselleni sopivia ja soisin niistä löytyvän enemmän oikeasti kivoja vaatteita, että minun on niin paljon helpompi samaistua noiden kuvien naisiin kuin normimallistoja esitteleviin hoikkiin malleihin. On mukava nähdä miten vaatteet kenties istuisivat itseni kaltaiselle pullerolle. (vaikkakaan ei nuo Curve naisetkaan kovin pulleroilta vaikuta..)

Curve-malliston pääset tsekkaamaan tästä.

Jotta nyt veisin sitten pohjan kaikelta kitinältäni niin kerrottakoon, että olen viimeisen viikon aikana pukeutunu legginssien sijaan nimenomaan oikeisiin housuihin. Tai no, toiset uutuuksista on legginssien ja housujen välimuoto, mut olen ostanut pitkästä aikaa myös oikeat housut. Ja arvatkaa mistä ne löytyi.. no sieltä Lindexin läskiosastolta tietenkin! On siis vaan tainnut se vararengas kasvaa tasapainoisiin mittoihin reisiin nähden ja mun urputus näin ollen jo ihan turhaa. ;D Kyseiset vaatekaappiini uusia tuulia puhaltaneet vaatekappaleet tarkoitus esitellä täälläkin jahka ehdin kameran takaa välillä sen eteenkin.

Kommenttiboksi on nyt avoinna kaikkia mahdollisia ”minäkin olen väärän kokoinen” kitinöitä varten. Se on terappeutista joskus vähän purkaa. 🙂

Ja tästä oikea/väärä koko aiheestahan on viimeksi jauhettu Oikea koko nimisessä postauksessa.


Täällä  tulee yleensä esiteltyä itseään vain silloin, kun kuviin on tarttunut edes hieman meikattu ja puunattu bloggaaja. Jottei totuus kuitenkaan pääsisi keneltäkään, erityisesti minulta itseltäni, unohtumaan, niin katsoin tarpeelliseksi pistää vaihteeksi hieman realismia kehiin. Muistatte varmaan sen Wellan Shockwaves -mainoksen gorillan. Mulla oli taatusti viime yönä villit treffit samaisen karjun kanssa, vai mitä luulette? Mä en nimittäin tajua miten muuten ihminen voi saada tukkansa tuohon malliin pelkällä nukkumisella. Etenkään kun ei siinä edes ollut pahemmin mitään muotoilutöhniäkään.

gorilla kävi kylässä

Se jamppa on todennut, että tämän näköisiä mimmejä on parempi tapailla ihan vaan pimeässä ja mä ymmärrän kyllä ihan täysin. Vaikka kuva onkin otettu aamuyöllä viiden aikaan ja silmässä on vielä täysi uni, niin sinä näkyviä silmänalusia katsellessa sen vaan kipeästi tajuaa kuinka ikävuodet eivät tule yksin. 😛 No, onneksi on kaikenmaailman lahosuojat ja pakkelit. Mitä nainen tekisikään ilman kosmetiikkafirmojen laboratorioissa uurastavia neroja? Näyttäisi tältä ihan koko ajan. 😀

]

plääh. nyt pakko vähän käsitellä kuvia, jotta saa hyvällä omallatunnolla lähteä illalla katsomaan Lapkoa. Jee!