Meillä on tänään vietetty lapsiperhelauantaita, kun saimme rakkaan kummipoikani/siskonpoikani viikonlopuksi kylään. Melkoisen aktiivinen päivä me tästä saatiinkin aikaiseksi.

Hain Hiiripupumarakatin aamulla junalta ja herran ensimmäinen pyyntö oli, että pitäisi saada aamukahvia koneeseen. Ja kauramaidolla. Ei muuta kuin kauramaito-ostoksille ja kotiin keittelemään sumppia. 

Kun saatiin koko konkkaronkan kone käyntiin, otimme ensimmäisenä suunnaksi Viikkarin kyläjuhlat. Saippuakuplien, keinuhyppyvideoiden ja jalkapallon tutkaan potkimisen jälkeen pojat nikkaroivat yhdessätuumin vielä purjelaivan jonka jälkeen palkitsimme itsemme pop up vohvelikahvilassa.

hame ja t-paita – Lindex / farkkutakki – Junarose (saatu) / sandaalit – Crocs / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset Aarikka

Kun kerran tätinä olin liikenteessä, niin asuksi sopi loistavasti midimittainen leopardihame. Tämä röyhelöhelmainen mesh-hamonen löytyi eilen Lindexistä ja ihastuin siihen välittömästi. Tästä se sitten alkaa, leopardikuosin leviäminen asusteista vaatteisiin.Varo Riitta Väisänen, saatan pian käydä ryöstöretkellä vaatehuoneessasi!

Mietin just joku päivä, että mulla on aika vähän mitään kivoja hameita. Olen aina tullut hankkineeksi vain mekkoja. Mutta onneksi nämä kissahelmat tulivat vastaan. Nyt mulla on mahtava kesähame!

Tädin oma pikku hiiripupumarakatti! Olen kutsunut tuota otusta sillä nimellä ihan siitä saakka, kun hän oli ihan pieni. 

Hame on sen verran hässäkkä, että yläosaksi sopii mielestäni parhaiten yksinkertainen perusteeppari. Mutta eihän sitä tiedä mihin röyhelöihin ja kuosiyhdistelmiin tässä vielä innostun!

Kyläjuhlien jälkeen käytiin vaihtamassa vähän sporttisempaa päälle ja otettiin suunnaksi Yyteristä löytyvä Seikkailupuisto Huikee. Sain näppärästi iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä tarvitsin Huikeasta kuvia yhtä lehtijuttua varten. Eli töitä ja lapsukaisen viihdykettä samaan aikaan. 

Huikeessa siis kiipeillään, tasapainoillaan ja liututaan radoilla, jotka on rakennettu puiden väliin 2-13 m korkeuteen. Valjaiden ansiosta homma on toki ihan turvallista, mutta kyllä siellä tasapainoillessa ihan jännityksen tunteita silti saa kokea. 

Minä keskityin enimmäkseen kuvaamiseen, mutta kävin sentään yhden radan seikkailemassa itsekin. Hauskaa, mutta omat surkeat käsivoimat oli joissain esteissä vähän koetuksella. Kymmenen vuotiaana Hiiripupu tarvitsi radoille yläilmoihin mukaansa aikuisen ja Tommi saikin huhkia ihan tosissaan, että pysyi mukulan perässä hänen viilettäessään innolla radalta toiselle ilman lepotaukoja. 

Huikee sopii niin lapsille kuin aikuisillekin ja ratoja löytyy eri tasoisia. Helpoimpiin riittää 110 cm pituus ja 6 vuoden ikä, keskivaikeille pääsee jos mittaa on vähintään 130 cm. Puistossa saa monipuolisten ratojen ansiosta helposti kulumaan useamman tunnin, joten kannattaa varata sinne mennessä riittävästi aikaa. Me vietimme Huikeessa reilut kolme tuntia ja lapsukaisellla olisi helposti riittänyt intoa ja virtaa vielä jatkaakin. 

Tässä siis oiva vinkki, jos tiedossa on Pori-visiitti!

Seikkailujen jälkeen kurvattiin Reposaareen Merry Monkiin burgereille (Lue postaukseni gastrobubista täältä) ja saaren kauniita maisemia ihastelemaan. Tuntien kiipeily ei näkynyt jätkässä vielä tippaakaan, vaan energiaa riitti vielä kallioilla pomppimiseen ja leipien heittelyyn. 

Kiva ja monipuolinen päivä siis tädin mielestä ja lapsonenkin vaikutti viihtyvän. Nyt kotisohvalla vielä leffailta Boss Babyn parissa. Onnellinen täti kiittää ja kuittaa.


Vaikka epämääräinen ankeuden ja stressin tunne ei ole kevään myötä juurikaan helpottanut, niin tällä viikolla olen tuntenut paljon pieniä ilon pilkahduksia. Muutamaan päivään on mahtunut monta kivaa hetkeä ja kohtaamista.

 Viikonloppuna on luvassa vielä menoa ja meininkiä, kun kummipoika Hiiripupumarakatti saapuu tädin luokse visiitille. Ohjelmassa ainakin seikkailupuisto, Viikkarin kyläjuhlat ja jäätelön syöntiä.  

Tässä kuitenkin parhaita paloja viikon varrelta tähän saakka:

Viikon paras muodonmuutos tapahtui maanantaina valokuvaaja/meikkaaja Linda Lipposen käsittelyssä. Voi kunpa osaisin itse kihartaa hiuseni noin! Haluaisin osata myöskin liimata irtoripset oikein. Mut itsellä ne menee aina jotenkin ihan päin prinkkalaa ja hermo menee.

Viikon söpöimmät kengät olivat nämä Lola Ramonan rusettiavokkaat, jotka sain kuvauksiin Bombus -vaateliikkeestä. Kuten ehkä jo kampauksesta ja rekvisiitasta voitte päätellä, niin näissä kuvauksissa kameran edessä oli vähän erinäköinen Veera kuin normaalisti. En malttaisi odottaa, että pääsen julkaisemaan kuvia!

Viikon paras irtiotto oli lyhyt pyrähdys Tallinnassa tiistaina. Seilattiin päiväreissulle yli kolmenkymmenen valokuvaajanaisen porukalla ja aurinkoinen Tallinna muistutteli taas kuinka ihanasta kaupungista onkaan kyse. Muutaman tunnin maissaolon aikana ei juuri muuta ehditty kuin syödä herkullista nepalilaista safkaa ja kierrellä muutamat putiikit Kalamajassa. Pitää ehdottomasti suunnata taas vaikka yhden yön Tallinnan matkalle ihan itsekseni, kun tulee taas jotain vapaita. 

Viikon paras ostos on ehdottomasti tänään ilmestynyt Amorphiksen Queen of Time -albumi. Tätä on odotettu jo kuukausitolkulla ja tämä päivä oli merkitty kalenteriin sydämin ja huutomerkein. Levykauppa aukesi kymmeneltä ja olin ovenkahvassa heti 10.01. Eka kuuntelukerta on nyt takana ja ei todellakaan tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Levy on melko tuhti paketti, sillä kahdestatoista biisistä vain kaksi on alle viisiminuuttisia ja iso osa rytisee yli kuuden minuutin verran. Mutta se on vaan hyvä asia!

Vielä ei juurikaan pysty sanomaan lempibiisejä jo sinkkuna aiemmin ilmestyneen The Been lisäksi, mutta ainakin hyvän örinän puolesta mieleen jäi kipale nimeltä Heart of the giant. Ja kyllähän vanhaa The Gathering -fania ilahdutti Anneke van Giersbergenin vierailu juuri videonakin ilmestyneellä Amongst Stars -kappaleella.

Viikon paras kohtaaminen. Tai tämä 8 viikon ikäinen isotassuinen pehmeä karvapallero oli tässä viikossa oikeastaan ihan parasta lähes mitä tahansa ja millä mittarilla hyvänsä mitattuna. En voi edes käsittää miten paljon iloa ja onnea tunsin, kun pääsin tätä Tarvo-nimistä heppua tänään paijaamaan hänen vierailtuaan meidän toimituksessa. Mulla jäi työkaverille lause kesken, kun kuulin, että paikalla on koiranpentu ja syöksyin tuota ihanuutta tapaamaan.

Se ihana pehmoinen nahkamasu! Ja voi mitkä polkuanturat! Ja hän tuoksui niin suloiselta pikkukoilalta! Voi söpöysyliannostus ja ihastuksesta johtuva hengenahdistus ja sydämen väpätys sentään!

Samana päivänä lempibändin uusi levy ja koiranpennun paijailua. Tänään ei siis todellakaan ollut ihan paska päivä.


Enää kaksi viikkoa tätä ihanan vapaata ja rytmitöntä elämää ja sitten uppoudun taas hetkeksi kokopäivätyöhön. Kuten monena kesänä aiemminkin, menen jälleen tekemään kesälomatuurauksia Satakunnan Kansaan, joten tiedossa on ihan normaalia yhdeksästä viiteen (tai iltavuoroviikoilla kahdesta kymmeneen) arkea. Se tuntuu aina hieman shokilta, kun 9 kk vuodesta elää suunnitellen itse kaikki aikataulunsa.

Tämä toukokuu on onneksi tarjonnut monenmoista menemistä, tapahtumaa ja vaihtelevia työkeikkoja, joista olen koittanut paraani mukaan ottaa iloa irti ennen pian koittavaa arkirytmin muutosta. Yksi kuluvan kuun kivoista päivistä vietettiin viime viikolla PING  Festivaaleilla. 

mekko – Pieces / laukku – Rebecca Minkoff / kengät – Ten Points / sukat – Falke / korvikset – Lindex

Tapahtuman pukeutumiskoodi oli tänä vuonna sparkle with colour, joten kiskaisin päälle monenkirjavan liljamekkoni. Kimallusta kokonaisuuteen löytyi sitten paikan päältä. Siitä postauksessa tuonnempana.

Helsingissä Hotelli Clarionissa pidetty vaikuttajamarkinoinnin tapahtuma oli järjestyksessään jo neljäs ja olen ollut mukana joka vuosi. PING on oiva paikka verkostoitua muiden sisällöntuottajien kanssa, tavata yritysten edustajia ja inspiroitua ohjelmasta. 

Vaikka ohjelmassa oli jälleen paljon erilaisia vaikuttajamarkkinointiin puheenvuoroja ja paneelikeskusteluja, niin itselleni tämän vuoden tärkein anti oli kyllä kivojen kollegoiden kanssa hengailu. Muutamasta mielenkiintoisesta yritysedustajien kohtaamisesta olin toki myös iloinen. 

Jokunen puheenvuoro/keskustelu tuli toki kuunneltua, mutta eniten ajatuksia vaikkapa omaan bloggaamiseen ja sen tulevaisuuteen liittyen heräsi muiden bloggaajien kanssa keskustellessa. Tekee vaan monella tapaa hyvää päästä välillä horisemaan alan meiningeistä isommalla porukalla. Nyt päässä muhiikin monta mietettä siitä millaisia peliliikkeitä tulevaisuus voisi mahdollisesti pitää sisällään. Mutta yksi on kuitenkin varmaa, kyllä tämä homma ainakin toistaiseksi vielä elämässä pysyy!

Sitä pukukoodin peräänkuuluttamaa kimallusta asukokonaisuuteen tarjoili tapahtumassa mukana ollut Elina K:n Glitterbaari. Iina haki itselleen ns. silmäpussienpeittokimallukset ja minulle puolestaan glitterillä kuorrutettiin sivusiiliä.

Tää oli ihana! En olis millään raskinut illalla pestä hiuksiani. Glitterit ja hileet siis sotkettiin ihan vaan hiusgeeliin jota sitten levitettiin tukkaan siveltimellä ja lopuksi taideteos vielä kiinnitettiin runsaalla lakalla. 

Iinan ja Niinan kanssa muodostimme mahtavan punahuulijengin. Näiden tyyppien kanssa on tätä blogipolkua taivallettu yhtä matkaa jo todella monta vuotta. On ehditty koluta yhdessä vaikka mitkä reissut ja kekkerit. 

Kaksoissiskokin sielä mestoilta löytyi. Tähän tiimiasuun mulla oli kyllä aika vahvasti näppini pelissä, sillä Emmin ihasteltua tätä mekkoa postauksestani, tarjouduin itse sen hälle täältä Porin Sokokselta hakemaan. Mekkomätsäyksemme nostatti hymyn monen kanssapingeilijän huulille. Ja onhan nää nyt aika näyttävät koltut ja mimmit! 😀

Monin tavoin kiva ja aurinkoinen oli tuo PING-päivä. Jatkokemut jätin kuitenkin suosiolla väliin ja niiden sijaan kävin saunomassa ja uimassa ja vetäydyin ihanaan hotellihuoneeseeni seuraamaan Euroviisuja. Se jos mikä oli hyvä ja rentouttava ratkaisu. Clarionin kattouima-allas on ihana. Jos joskus majoitut tuossa hotellissa, niin älä unohda uikkareita!

Ensi viikolla olisi vielä yksi parin päivän Helsinki-reissu edessä. Sitten se kesä ja uusi arki jo alkaakin. Kai siihen taas sopeutuu.