18.08.2017

Posted at 20:21h in Yleinen by
0 Likes

Kun tuo maastorotsi nyt kerran "löytyi" kaapista pitkän tauon jälkeen, niin sehän tuntuukin nyt tarttuvan käteen lähes joka päivä. Syynä voi toki olla myös se, että kaikki muut takit ovat vain alempana vaatekasoissa, joten on helpointa ottaa se päällimmäisenä oleva, jonka takia ei tarvitse suorittaa suuria arkeologisia kaivauksia.

mekko – Junarose / takki – 2nd hand / sandaalit – Crocs / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Näin mulle usein käy vaatteiden kanssa, että jumitan jossain yhdessä ja samassa viikkoja ja jopa kuukausia. Ennen tämän takin paluuta olin ehtinyt käyttää jo monta kuukautta putkeen farkkurotsia ihan kaiken kanssa. Välillä aina mietin, et onko se tympeetä, kun samat vaatekappaleet pyörii näissä asupostauksissa, mutta toisaalta siten taas näkyy miten moneen joku yksi ja sama vaate sopiikaan. 

Viikonvaihteessa puin kurkkusalaattirotsin Junarosen pikkumustan kanssa. Luo just hyvää kontrastia tuollaisen naisellisen minimekon kanssa. 

Tässä kun on väistämättä sellainen syysfiilis hiipinyt rintaan, niin mietin, että mitenkähän sitä taas raskii laittaa sandaalit ja kepeät kangastossut kaappiin ja alkaa kiskomaan taas sukkia jalkaan. Yääh… Kunpa vois elellä vuoden ympäri käyttämättä sukkia, mun inhokkivaatekappaletta! Mut onhan siihen vielä aikaa, vielä menee muutama viikko kepeästi kesäkengissä. 

Tuota samaista rypytyksin koristeltua mekkoa on nyt syksyyn saatavissa jälleen hihallisena versiona. Tämä on ainakin itselleni sellainen luottomekko, jonka pakkaan usein mukaan reissuihin. Tuollainen yksinkertainen trikoinen pikkumusta kun taipuu niin helposti arkivaatteesta hieman juhlavammaksikin ja yhdellä vaatteella pärjää siten matkalla montakin tilannetta. 

Pakkaamisesta puheenollen… pitäis taas tehdä niin. Huomenna jälleen nokka kohti Helsinkiä, missä on luvassa ystäväpariskunnan 10 v hääpäiväkemut ja sunnuntaina käväisen yksissä koekuvauksissa. Eli kivaa ja jännää tiedossa. 

 

 


17.08.2017

Posted at 21:29h in Yleinen by
0 Likes

Enää reilut pari viikkoa kesäpestiä jäljellä! Sit vaihtuu taas päivittäinen 12 kilon kamerarepun raahaaminen ja kuvaamon naulakosta löytyneeseen jonkun kollegan vanhaan fleece-takkiin pukeutuminen kaikkeen epäsäännöllisempään tekemiseen.

Ehdin jo jokin aika sitten käydä läpi aina tässä kohti vuotta iskevän "en kuitenkaan saa taas mitään töitä ja rahat loppuu ja joudun asumaan sillan alle" – ahdistuksen

Mulla ehti olla tovin verran jo hieman tyhjä ja tylsä tunne myös siitä, että tänä syksynä elämässä ei tunnu olevan oikein mitään uutta luvassa. Vaikka kouluajoista on jo vuosia, niin lukuvuosi-ajattelu on juurtunut päähäni niin kovin, että aina kesän lopussa on olo, että jotain pitäisi alkaa. Lapsena ja nuorena se oli aina uusi opiskeluvuosi.

Tavallaan ihan sitä samaa kuin aiemminkin, mutta usein se uusi lukuvuosi toi mukanaan jotain muutoksia. Uusia kouluaineita ja luokkakavereita, lisää valinnanvapautta opinnoissa, uusia projekteja opiskelutovereiden kanssa. Tai jos ei mitään muuta, niin ainakin blanko kalenteri ja uudet muistiinpanovälineet loivat illuusiota siitä, että tässä on taas mahdollisuus aloittaa täydellisesti sujuva uusi elämä ja edessä on vain mahdollisuuksia.

Itseä hämätäkseni marssinkin siis kirjakauppaan ja ostin itselleni muutaman uuden kivan vihkon ja muistikirjan ja nättejä kyniä. Ihan siitäkin huolimatta, etten yhtään tiennyt mitä tyhjille sivuille kirjoittelisin. Nuo tyhjät sivut kuitenkin toimivat juuri niin kuin ajattelinkin, ne toivat pienen sykähdyttävän olon jostakin uudesta. 

Enää vihkojen sivut eivät ole tyhjät. Syyskuun To Do -listalla lukee mm. seuraavanlaisia asioita:

– Toiminimen perustamisilmoitus (mikä nimeksi????)

– YEL-vakuutus

– ALV-rekisteriin ja kaupparekisteriin ilmoittautuminen

– Kirjanpitäjä? Laskutusohjelma??

– Avaa tili

– Työhuone: yes? no? maybe? (olen jo aika varma, että tää on yes)

– Päivitä portfolio

Tavallaan mikään ei muutu. Teen edelleen ihan samoja hommia kuin tähänkin saakka, eli valokuvaan, bloggaan ja koulutan nyt ainakin. Myös Satakunnan Kansassa jatkuu osa-aikaiset palkkatyöt. Eli vanhaa tuttua puuhaa, mutta kyllä tosta listasta silti sellainen kevyt fiilis uudesta herää. 

Ja ahdistus toimeentulostakin on on helpottanut kun olen päässyt laskutoimituksissani siihen tulokseen, että nyt tiedossa olevat hommat riittävät jo täyttämään itselleni asettamani laskutustavoitteen loppuvuoden osalta. Eli taas on muutama kuukausi puskuroitu jo eteenpäin. Kyllä tää siis tästä. Tämäkin syksy on ihan hyvä eikä koskaan voi tiedä mitä kivaa se vielä tuo tullessaan.

 


16.08.2017

Posted at 21:15h in Yleinen by
0 Likes

Verrattuna moneen aikaisempaan vuoteen, olin tällä kertaa tosi maltillinen shoppailija kesän alennusmyynneissä. Etenkään kivijalkakaupoissa ei tullut käytyä juurikaan edes katsomassa ale-tarjontaa. Sen Lindexin sinisen huitulatakin nappasin ruokatunnilla ohikulkiessani -70% alella, mutta muuten en paljoa rekkejä kesän aikana ole kolunnut.

Nettikauppojen alesaaliita puolestaan olivat vaaleanpunaiset karvatennarit, H&M:n ysärimekko ja näissä asukuvissa näkyvä Nanson pusero. 

Tykkään paidan pirteästä väristä ja vyötärölle sidottavat nauhat ovat tisseistään ahdistuvalle ihmiselle rauhoittava yksityiskohta, kun voin kuvitella sen hämäävän huomiota itseensä etupuskurin sijaan.

Vielä kun sais tehtyä jotenkin nätimmän tuosta rusetista eikä tuollaista roikkuvaa kasaa. Mutta ehkä se ei ole tuollaista trikoosta mahdollista ja Nanson nettikaupan kuviin se oli kenties saatu näyttämään ryhdikkäämmältä jollain todellista käyttöä kestämättömällä kikkakakkosella.

Mut rusetin epäesteettisyydestä huolimatta pusero on kyllä kiva! Vartalo näyttää heti vähän eri malliselta noiden vyötäröllä olevien yksityiskohtien vuoksi. Siis lähinnä tulee sellanen häilyvä optinen harha siitä vyötäröstä, joka kaltaisellani omenalla on kateissa. 

Noista Liv by Lindalta saamistani korviksista ehti tulla jo ihan suosikit, mutta hitto soikoon toinen niistä oli jotenkin hypännyt korvastani maanantaina eikä sitä löytynyt mistään. Varmaan pudonnut kaupungille. 🙁

Kertokaa mulle miksi aina katoaa just joku sellanen korvis, josta tykkää ihan hirveesti, ei mikään tylsä ja yhdentekevä? Voi toki johtua siitä, että käytän pääasiassa koruja jotka on mun mielestä tosi ihania enkä tylsiä ja yhdentekeviä. 😀 

housut – Marks&Spencer / pusero – Nanso / sandaalit – Crocs / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Jotenkin niin ihanan tuttu ja turvallinen jo vuosien takaa tällainen mustan ja punaisen yhdistelmä. Parikymppisenä en juuri muihin väreihin pukeutunutkaan.

Jos ei kesän alennusmyynneissä juuri tullutkaan shoppailtua, niin uskallan veikata, että syksyn uutuuksien kohdalla en sitten niin hyvin onnistukaan pitämään kukkaroni nyörejä kiinni. Etenkin punaiset asiat nimittäin kiinnostelevat jälleen. Niin kengät kuin vaatteetkin. Ainakin punaiset housut olisi haaveissa löytää.