06.06.2017

Posted at 16:19h in Yleinen by
0 Likes

Vähän ruttuinen pellavableiseri ja housuissakin jo polvipussit. Pienestä ryhdittömyydestä ja nukkavieruisuudesta huolimatta tässä eilisillan herrainkengillä ja röyhelöpaidalla ryyditetyssä "housupuvussa" oli mielestäni jotain hauskaa.

Eilen oli ensimmäinen kesätyöpäivä. Työskentelen siis taas kesän ajan kokopäiväisesti lehtikuvaajana Satakunnan Kansassa. Päivä meni luonnollisestikin heti jo ihan työn touhussa, kun en uusien kesureiden tapaan ollut mukana ekan päivän perehdytysmeiningeissä. Tänä vuonna kuitenkin osui ekaksi päiväksi sellainen vuoro, että pääsin töiden jälkeen mukaan kesureiden tutustumisillalliselle. 

Itse duunipäivä meni tuulitakki päällä ja goretex-kengät jalassa mm. metsässä rämpiessä, mutta illaksi ehdin onneksi vaihtaa päälle pikkusen parempaa seppälää. Tai no, ihan samoilla college-housuilla menin aamusta iltaan. Monipuoliset pöksyt siis!

Pistetääs tähän alle vertailuksi miten samat housut ja sama paita muuttuvat ihan toisen näköiseksi asuksi eri kengillä ja takilla. Enemmän kuvia tästä huhtikuisesta asusta TÄÄLLÄ.

Pinkki takki ja korkkarit tekevät kokonaisuudesta hempeän ja tyttömäisen, mutta bleiserillä ja herrainkengillä sama pohja muuttuukin huomattavasti androgyynimmäksi asuksi. Aika kiva vertailu, eikö?

Vertailusta näkee hyvin myös sen miten takin mitta vaikuttaa yleisilmeeseen. Lyhyessä bleiserissä rinnat ja keskivartalo tuntuvat korostuvat huomattavasti enemmän kuin pitkällä takilla, joka taas luo yhdessä korkkareiden kanssa illuusiota pidemmästä ja kapeammasta mimmistä. Matalilla kengillä ja lyhyellä bleiserillä näytän huomattavasti lyhytjalkaisemmalta ja keskivartaloni paksummalta.

En kuitenkaan suostu allekirjoittamaan, että pidemmän ja kapeamman näköiseksi tekevä asu on automaattisesti parempi. Mun silmiin ne on vaan erilaiset ja paremmuus riippuu päivästä ja mielialasta. Sitä "näin näytät ainakin yhden koon pienemmältä" -ajatustahan meille koitetaan kovasti syöttää erilaisilla pukeutumisoppailla sun muilla. Pullean pitäisi aina itseään kaventaa, lyhyen pidentää ja reitevän tai rintavan jollain keinoin asiaa "tasapainottaa". 

Toki noita asioita tulee usein tehtyä pukeutumisessa usein ihan automaattisesti, mutta en hyväksy ajatusta, että olisi joku yksi absoluuttinen totuus millainen asu on minkäkin malliselle ja kokoisella paras. Ei tällaisessa asiassa vaan mitenkään voi olla yhtä oikeaa vastausta. Eikä onneksi tarvitsekaan olla.

collegehousut – Lindex / pusero – Lindex / pellavableiseri – Marks & Spencer / laukku – Campbridge Satchel Company / kengät – H&M / korvikset – Kirju

Pukeutuminen on mielestäni kivaa leikkiä, missä ei tarvitse noudattaa sääntöjä. Paitsi että olen kyllä tiettyjen etikettien puolestapuhuja, mutta se on sitten jo toinen asia. Mutta typeriä sääntöjä ovat mielestäni esimerkiksi ikään, sukupuoleen, kokoon ja vartalon malliin liitettävät säännöt. Sellaisille kannattaa haistattaa pitkät ja miettiä vaatekaapin edessä tuskaillessa vain sitä mikä itsestä tuntuu ja näyttää hyvältä just sillä hetkellä. 

 


05.06.2017

Posted at 15:47h in Yleinen by
0 Likes

 

Kampaajalla käynnistä on jo kuusi viikkoa, joten tukan väri oli todellakin ehtinyt kulahtaa. Sain tuolloin Maikulta mukaani lopun tuubin pinkkiä Color Maskia, mutta en vain laiskuuttani ollut saanut laitettua sitä hiuksiini, vaikka sävy oli häipynyt hiuksistani jo viikkoja sitten.

Ja aatella, olin nuorempana se tyyppi, joka värjäsi hiuksiaan ihan viikottain! Nyt en ole enää vuosiin värjännyt hiuksiani itse, vaan tukkani on saanut uutta sävyä ainoastaan kampaajan tuolissa.

Eilen kuitenkin sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja tuutattua tätä KC Professionalin Purple Rainia päähäni jotenkuten huolimattomasti. En siis todellakaan tehnyt mitenkään tarkkaa työtä taikka kammannut väriä tasaisesti hiuksiini, vaan hieroin suoravärin pitkiin osiin samoin kuin olisin laittanut shampoota. Annoin värin vaikuttaa n. 25 minuuttia (ohje on 15-30 min) ja tässä lopputulos:

Kyllähän siitä taas ihan pirteän pinkki tuli! Jos nyt koittaisin olla hieman ahkerampi ja lisäisin väriä seuraavan kerran jo vaikka parin viikon päästä. Olisinkohan niin aikaansaava?

Mulla siis laitettiin tätä samaa suoraväriä silloin myös kampaajalla käydessä ja väri pysyi suht näkyvänä noin kolme viikkoa. Ja koko sen ajan myöskin väriä lähti aina ihan näkyvästi hiuksia pestessä. Tämän sai aina huomata hotellin valkoisia pyyhkeitä käyttäessä. 😀

Odotan siis värille jälleen aika samaa muutaman viikon elinkaarta. Jos nyt tämän tuubin avulla selviäis vielä ainakin tän kesäkuun ja katellaan kampaajakäyntiä sitten taas vaikka heinäkuulle.


04.06.2017

Posted at 22:44h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Olen jo vähän sivulauseissa intoillut viikonlopun aikana uudistuneesta parvekkeestamme. Ennen kuin nappaan siitä kuvia tänne blogiin saakka, niin arkikuvassa yksi työvaihe, kun Tommi sirkkelöi juoksuja pavekkeen lattian kaatoihin sopiviksi.

Pikku parvekeremppa tapahtui isäni ja Tommin yhteistyönä. Siellä ne yhdessä mittailivat, sahasivat ja porasivat ja uusi lattia valmistui ihan hetkessä. Ihanat kalusteet olis isäni nikkaroinut jo kotona. Ihan mahtavaa, kun läheltä löytyy tuollaisia käsistään käteviä ihmisiä, joiden käsissä syntyy lähes mitä vaan!

En itse ole valitettavasti perinyt vanhempieni kädentaitoja kaikessa laajuudessaan, mutta kyllä sieltä onneksi jotain osaamista on omaankin laariin satanut. Kodin peruja on kuitenkin se, että arvostan ihan hirveästi sellaisia ihmisiä jotka osaavat tehdä monipuolisesti asioita käsillään.

Remppamieshommilla se taisi tuo Tommikin minut aikoinaan hurmata. Porakone kädessään tuli kiinnittelemään hyllyjä seiniin ja korjailemaan asioita. Edelleenkin mun mielestä tuo mies on jotenkin hurmaavimmillaan silloin kun se keskittyneenä poraa, vasaroi tai sirkkelöi. Eli aika ihana otos mun Puuha-Petestä tämä arkikuva!