Mä tajusin aamulla, että herranjestan, mä en ole vielä aloittanut nahkarotsivuodenaikaa! Mä olen niin innolla käyttänyt sitä vihreetä bomberiani, että rotsit ovat saaneet vielä pönöttää kaapissa. No, eipä nuo kelitkään nyt vielä ole niin mahtavia ollut, että montaa kertaa olis kannattanutkaan lähteä liikkeelle avonaisella nahkatakilla. (Kun minähän en niitä rotseja kiinni pistä vaikka sattuis mahtumaankin.) Eli eiköhän mun rotsit vielä anna mulle anteeksi, mutta kyllä ne siellä jo malttamattomana odottaa kevätaurinkoon pääsyä.

Itselläni on käyttökelpoisia nahkatakkeja kaapissa kolme kappaletta, mutta jos jolta kulta vielä puuttuu, niin tässä muutama pluskoon rotsivinkki.

 

1. Tumamanharmaa biker – Asos Curve, koot UK 18-28, hinta 200,00 

2. Tikattu bomber – Junarose, koot 42-50, hinta 239,95 

3. Mustaa vinolla vetskarilla –Junarose, koot 48-54, hinta 274,95

4. Sinisen sävyä – Mango Violeta, koot S-XXL (n. 42-50), hinta 149,99

5. Brodeerauksia ja niittejä – Asos Curve, koot UK 18-28, hinta 266,66 

6. Röyhelöhelmainen biker – Ellos, koot 34-50, hinta alessa 60,00

 

Itsellä käytössä nämä kolme rotsia

 

Joko sulla on alkanut nahkarotsivuodenaika?


housut – H&M / pusero – Marimekko (saatu) / takki – KappAhl (saatu) / tennarit – Puma / huivi – Becksöndergaard / aurinkolasit – Le Specs

En ole viikkoon ottanut yksiäkään uusia asukuvia, mutta vielä löytyi nämä yhdet ennen pääsiäistä otetut julkaisemattomat ruudut. Ja näissä onkin päällä omasta mielestäni ihan sairaan kiva asu. Nämä samat megaleveät housut nähtiin aiemmin mustan paidan ja bombereiden kanssa, mutta näin ikisuosikillani raitapaidalla piristettynä näyttää vieläkin paremmalta. Tästä vois tulla sellainen kevään luottoasu, jonka kiskon päälle aina kun "ei ole mitään päälle pantavaa".

Vertailin muuten viime kesänä, että miltä nämä samat housut näyttävät riippuen siitä onko paidan helma housujen sisällä vai päällä. Aikamoinen ero mittasuhteissa! Olenkin tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi tämä kuvissa toimiva Maripaita on juurikin loistavan mittainen pari näille pöksyille.

Juu, siinä voi olla jonkun mielestä mahamakkara liiaksi esillä, mutta itse en koe pakottavaa tarvetta piilotella pömppövatsaani. Joissain vaatteissa korostuu enemmän, toisissa vähemmän. 

Ai hitto, taas olisi edessä ihan mälsä puuha nimeltä pakkaaminen.Ja pari muutakin pikku hommaa. Huomenna nimittän suuntaan taas kohti Helsinkiä, missä vietetään Blogger's Inspiration Daytä ja juhlitaan illalla Inspiration Blog Awardseissa.

Ajattelin laittaa tämän ihanan Asoksen fuksian mekon, mutta mulla ei ole vielä hajuakaan kengistä, enkä tiedä omistanko yksiäkään ehjiä sukkahousuja. Säärissa töröttää parin viikon puskat ja kulmakarvatkin kaipaisi nyppimistä. Kyllä sitä naisihminen tekee itselleen työlääksi yksiin juhliin lähtemisen! 😀

Mut kai se on otettava viikate käteen ja alettava niittohommiin ja asua sovittelemaan. Ihanaa viikonloppua kaikille!


Pääsiäisen kotireissulla tuli tongittua vaatekaapin lisäksi myös äidin kasaamaa "lapsuuslaatikkoa", joka oli täynnä kaikenlaisia aarteita ajalta, kun suussani oli vielä maitohampaat. Tsekatkaa esimerkiksi Instgramista mun ekat bikinit!  (kuva 1 ja kuva 2.) Aina ne vaan noi bikinikuvat uppoo, jälkimmäinen taitaa olla tän vuoden tykätyin kuva mun Instassa. 😀

Esineiden ja mun askartelujen ja kirjallisten tuotosten lisäksi laatikosta löytyi tietysti myös iso läjä valokuvia enkä voinut vastustaa kiusausta koota pientä tyylikatsausta teidänkin nähtäväksenne. Äidilläni oli mun lapsuudessa vaatekauppa, joten voitte uskoa, että minun vaatekaappini pullisteli jo tuolloin. Isä onkin joskus todennut minusta, että "lapsi on lumpulla läkkäytetty". Eli suomeksi sanottuna tukehdutettu vaatteilla. Jos nyt en ihan läkähtynyt, niin kyllä mun vaateintoilun juuret on ehdottomasti jo siellä lapsuudessa. 

Näin hienosti poseerasin Kodin Kuvalehdessä vuonna -82. Tässä on kyse jo toisesta mallikeikastani, ensimmäisen tein jo sen ikäisenä, etten vielä edes istunut. Vuonna -83 valloitin myös kyseisen aviisin kannen. 

Tässä äidin kanssa tyylikkäänä saapumassa ystävän syntymäpäiville. Huomaa etenkin äidin näyttävästi päähäni sitoma silkkihuivi! Eipä ihme, että erilaiset turbaanit ja muut huiviviritelmt ovat kiinnostaneet minua myöhemminkin. Ja mammalla kiltti niin kuin tuolloin kasarilla hyvin useasti. Muistan äidin omistaneen kilttejä lähes kymmenessä värissä. 

Kuvassa minulla on siis edelleen ulkotakki päällä, joten varsinainen juhla-asu jää mysteeriksi. Mutta ruskea vsamettikauluksinen tweddtakki on oikea klassikko. Tuo mummin minulle ompelema takki kulkee perheemme tarinoissa nimellä "sotaorvon pomppa", kuten isäni sitä nimitti.

Tässä tyylilyylillä on päällän samanlainen Miraakkelin haalari, joka nähtiin edellisessä kuvassa isommassa koossa ystävälläni Markuksella. Kyseistä lastenvaatemerkkiä oli äidilläni myynnissä ja tämä unisex flanellihaalari oli kuulema oikea hittituote.

Tico tico! Isosiskon hameesta ja parista satiininauhasta/huivista syntyi upea flamencoasu. Vain kastanjetit puuttuvat.

Ai että, Lacosten villatakki ja makea muotibloggariposeeraus. Tuo ranskalainen krokotiililogolla varustettu vaatemerkki muodosti lapsuuden vaatekaappini pohjan vuosikausia. Syynä jälleen se, että äiti myi merkin tuotteita. Piirsin viisivuotisneuvolassa kuvan perheestämme ja siinä oli tärkeänä yksityiskohtana se, että piirsin kaikille meille krokotiilit rintaan. 

Tässä minä ja paras ystäväni Piia juhlimme minun 4v-synttäreitäni syksyn -85 hittimateriaalissa, sametissa. Omassa mekossani helma on vielä siveellisen mittainen, mutta Piia vilauttaa rohkeasti valkoisten sukkahousujen verhoamaa reittä. Taustalla isosiskoni upeassa kasaripermiksessään. Ja hei, näenkö oikein, että kädessäni on tutti?! Mä tosiaan taisin mussuttaa sitä aika pitkään. Loppujen lopuksi päädyin luopumaan siitä niin, että ilmoitin haluavani lähettää tuttini köyhille Kiinan lapsille.

Sporttityyliä kasikytluvun puolivälistä. "Hiihtoasu" – Teelikamentten. Ekat sukset puolestaan olivat merkiltään Karhu.  Päässä Lacosten pipo (mitäs muutakaan) ja kädessä kauniisti kirjaillut nahkarukkaset. (Mä niin muistan uittaneeni noita kyseisiä rukkasia rapakossa edellä nähdyn ystäväni Piian kanssa.) Ja entäs toi iskän pipo (ja koko tyyli) sitten! 😀

Ruutumekkoiset leidit ratsailla Italiassa. Serkulta saadun mekon tyyliä täydentää valkoiset nahkakengät kera pitsisukkien. 

Prinsessahommat ovat selkeästi olleet lähellä sydäntäni. Äidin minulle prinsessahetkiin ompelema pitsi-tylli -unelman alle puettiin luonnollisestikin Lacosten pikeepaita!

Ja mikäs se ois hieno neiti ilman koruja. Muistan saaneni joltakin lahjaksi setin, jossa oli tuollaisia muovikoruja monessa värissä. Klipsikorviksien lisäksi myös tarrakorvikset olivat tuolloin erittäin pop! Kuvan mekko samaa merkkiä kuin postauksen alun flanellihaalarit, eli Miraakkeli.

Nättejä mekkoja, pitsisukkia, Lacosten pikeepaitoja ja neuleita, mm. niistä oli mun lapsuuden tyyli tehty!