10.03.2017

Posted at 17:43h in Yleinen by
0 Likes

Jos jotain on vuodet käsilaukkuja, pussukoita ja nyssyköitä kantaessa opettaneet, niin ainakin sen, että se on ihan sama miten iso laukku tai kukkaro, niin kyllä se vaan kertyy täyteen rompetta. Jos laukussa on yhtään enempi tilaa kuin on välttämätöntä, niin sinne pesiytyy ritysiesti huulipunia, kyniä, hanskoja, muistikirjoja jne. Tilava lompakko puolestaan hotkii sisäänsä turhia bonuskortteja ja kasoittain kuitteja. Niinpä olenkin huomannut siirtyneeni pikku hiljaa aina vain pienempään ja pienempään kukkaroon. 

Sain joskus pari vuotta sitten yhdestä Longchampin tilaisuudesta nahkaisen korttikotelon, joka koostui tasan yhdestä taskusta. Tuo varmaankin lähinnä käyntikorttikoteloksi tarkoitettu pikku pussukka palveli minua loistavasti, mutta todella haalean vaaleanpunaisen värinsä vuoksi meni ajan saatossa laukuissa pyöriessään todella ruman näköiseksi, joten lähdin sitten etsiskelemään löytyisikö samaa tuotetta jossain muussa värissä. Kävi ilmi, että kyseistä korttikoteloa ei ole lainkaan myynnissä. Lieneekö ollut joku promolahjoiksi valmistettu malli. Voi pöh, mitä huijausta. 

Bongasin Longchampin sivuja selatessa kuitenkin ulkomitoiltaan lähes yhtä pienen Lé Foulonne -korttikotelon, joka pienestä koostaan huolimatta jakautuu muutamaan erilliseen taskuun. Tämä lompsa mahtuu siis näppärästi vaikka nahkarotsin taskuun, mutta nielee sisäänsä kuitenkin aika hyvän kasan kortteja. 

Täällä Porissa Longchampia myy Ratsula, ja vaikka tuota haluamaani pinkkiä ei heillä ollutkaan, niin ystävällisesti lompsan minulle tilasivat. 

Muistuu mieleen sekin eräs kerta, kun kiersin ympäri Roomaa etsimässä yksiä suosikkirintaliivejäni punaisena, tuloksetta. Kun sitten pääsin takaisin Poriin ja harmittelin asiaa Ratsulan alusvaateosastolla, niin myyjä sanoi heti, että "voi kuule, mitä sinä niitä Roomasta asti etsit, kun kyllähän me sinulle se lempiväri tilataan!". Siitä lähtien olen sitten muistanut, että ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan aina kannattaa ensin käydä omassa suosikkikaupassa. 

Aiemmassa kotelossa mulla oli siis vain yksi korttipakka, jonka aina selasin läpi kassalle astellessa, mutta tässä uudessa saan vähän kuitenkin jaoteltuja kortteja eri koloihin. Eli on tämä kyllä asteen käytännöllisempi kuin se vanha. Vaikka kuinka olen koittanut karsia mukana kuljetettavia kortteja, niin kyllä tuohonkin lompsaan nyt muutti toistakymmentä läpyskää.

Ajokortti, kela-kortti, kolme pankkikorttia, kirjastokortti, pari pressikorttia, useimmin käytössä olevat kanta-asiakaskortit ja pari lounaspaikkojen leimakorttia. Mutta tilaa on juuri sen verran napakasti, että sinne ei ala kerääntymään mitään ihan höpöhöpö clubikortteja. 

Jos joku miettii, että missäs kaikki rahat, niin olen huomannut käyttäväni käteistä niin harvoin ja niin vähän, että en kaipaa lompakkooni erillistä setelitaskua. Korttien väliin saa kyllä tarpeen tullen taiteltua setelin tai parikin ja tarpeen tullen käsilaukussa kulkee mukana pieni kolikkopussi.

Rahoja tulee myöskin laitettua toisinaan takin taskuun ainakin tämän päiväisten löydösten perusteella. Järjestelin eteisen naulakkoa ja ihmettelin yhden nahkarotsin painoa, niin sen taskusta löytyi lähes 30 euroa rahaa. Jos nekin rahat olis olleet alunperin lompsassa, niin olisin hölvännyt ne jo aikoja sitten. Nyt olivat pyörineet takin taskussa syksystä saakka ja yllättivät iloisesti kesken siivouspäivän. 😀

Mites te, oletteko isojen vai pienten lompakkojen käyttäjiä? Kertyykö kukkaroon myös kaikkea vähemmän tarpeellista vai kuljetatko mukana vain oleellisia?


09.03.2017

Posted at 23:18h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää kaupallisia linkkejä, merkitty tähdellä *-

Junarose ilahdutti minua viime viikolla lähettämällä tämän vaalean kukkabomberin, jota sovittelin heidän showroomillaan viime syksynä ja se on sinisävyisten kuvioidensa vuoksi ihan täydellinen pari noille saman merkin vaaleille suosikkifarkuilleni. Tämä ei ole päivän asu, tämä on lähes koko kuluneen viikon asu ja hieman edellisenkin viikon. T-paita vain välillä vaihdellut.

Ai että muuttui olo taas niin paljon koko kuula ja naama freesimmäksi, kun kävin eilen kampaajalla ajeluttamassa sivut siisteiksi. Kampaajani Maikku siinä koneella suristellessaan sitten iloisesti totesi, että "voi, että kun täällä kimaltelee!". Viereisessä tuolissa istunut tuttavani luuli, että olen suihkutellut päähäni jotain kimallelakkaa, mutta valitettavasti Maikku kyllä tarkoitti mun harmaita hiuksia. Mutta kovin kauniiksi sanoiksi hän asian osasi pukea. 

Tilanne on siis kuitenkin se, että mulla on jo pidemmän aikaa pukannut harmaita haivenia ohimoille ja takaosaan. Ja ne pirulaiset on jostain syystä sellaista sorttia, että pyrkivät töröttämään pystyssä paljon muita hiuksia hanakammin. Siksi ne osuvatkin aina ikävästi silmään peiliin katsellessa ja sitten tulee epätoivoinen tarve alkaa nyppimään noita hopeisia hattivatteja pinseteillä. En siis ihan nyt ole vielä sinut tämän käänteen kanssa. 😀 

Mut yritän lohduttaa itseäni sillä, että nämä on varmaan vaan yksittäisiä kapinallisia ja oikeasti harmaantuminen odottaa minua vasta joskus lähempänä kuuttakymppiä mikäli perheen ja suvun harmaantumisaikataulua on uskominen. 

Missä iässä teiltä on alkanut löytyä harmaita hiuksia? 

farkut ja bomber – Junarose (saatu) / t-paita – J.Lindeberg / kengät – Ten Points / kameralaukku – Olympus (saatu)

Junarosen oman nettikaupan lisäksi Tätä hempeää takkia* on saatavilla ainakin Ellokselta. Mikäli bomber ei ole oma juttusi, mutta pidät kuosista, niin samasta kankaasta on olemassa myös mekko*. Oma takkini on kokoa M.


08.03.2017

Posted at 22:27h in Yleinen by
0 Likes

"Osaatko nuolla pi***a?". Voitteko naiset kuvitella, että lähettäisitte tuollaisen viestin jollekin tuntemattomalle ihmiselle? Tuosta vaan niin kuin keskustelunavauksena. Juu, en minäkään. Mutta eräs vastakkaisen sukupuolen edustaja puolestaan lähestyi minua tänään somessa viestillä, joka kuului, että "osaatko ottaa suihin?". 

Mua ärsyttää ja vaivaa nyt melkoisesti, kun toisaalta tietenkin haluan ohittaa tuollaisen ihan vaan klikkaamalla ääliön viestin roskakoriin, mutta kun sitten toisaalta tekisi mieli annattaa sille tyypille ihan täyslaidallinen siitä kuinka väärin tuollainen käytös on. Miksi mä edes puhun siitä sanalla "käytös", kun siis tarkoitan, että seksuaalinen ahdistelu on väärin ja yököttävää ja ahdistavaa.

Ja nyt mä alan miettimään, että olenko minä nyt liian herkkä ja vedän herneet pienistä, että "sehän oli vaan yksi viesti, kukaan ei sentään kourinut mua tissistä". Mutta, kun siinähän päästäänkin juuri asian ytimeen, että kaikenlainen seksuaalinen ahdistelu, myös sanallinen, kuten vaikkapa tuollainen viesti, on kuvottavaa vallankäyttöä. Sanotaan toiselle jotain, jolla osoitetaan hänen olevan sanojan silmissä vain pala lihaa ja mikä tahansa vastaus saa ahdistelijan vierittämään vastuun sekä omasta käytöksestään että sen aiheuttamista tunteista uhrin niskaan. 

"No mitäs pukeudut noin? Selvästi kerjäät kommentteja." "Ei tarvii noin vähästä pillastua, pihtarihuora." (Pihtarihuora onkin muuten aivan upea paradoksi, mutta ihan olen kuullut itseänikin tuolla sanalla haukuttavan) Että ihan on vaan oma vikani, että joku kyselee minulta suihinottotaidoistani ja ihan on vaan itsestäni kiinni, että asia tuntuu minusta epämiellyttävältä ja inhottavalta. Niin ne ahdistelijat haluaa saada kohteensa tuntemaan ja oikeuttaa siten toimintansa. 

Huomaan tällaisten tilanteiden herättävän mussa enemmän ajatuksia ja ahdistusta mitä vanhemmaksi tulen. Nuorempana häiritsevää kommentointia kohtasi niin paljon, että siihen jotenkin jo turtui ja alistui ehkä jossain määrin jo ajattelemaan, ettei siltä voi välttyä. Nyt aikuisempana huomaan ottavani asian vakavammin. Sitä mukaa kuin oma seksuaalinen itsetunto on noussut, on sen loukkaamisesta tullut omissa silmissä entistä vakavampaa. 

Ja siitä syystä, että se on ahdistavaa, ällöttävää ja vakavaa, aion nyt lähettää sille idiootille viestin, jossa kerron hänen viestinsä olleen loukkaava ja epätoivottu ja sen jälkeen estän hänet, sillä pidempää keskustelua en todellakaan halua. Tyyppi varmasti itsekin tietää käytöksensä olevan ei-toivottua, mutta vaikenemisen ja vastaanottamisen sijaan haluan aktiivisesti tuoda esille, etten hyväksy tuollaista paskaa. 

Näin naistenpäivänä haluan siis vain muistuttaa kaikille, että seksuaalista häirintää ei pidä hyväksyä eikä sietää. Ei millään tasolla. Ei edes jonkun random kusipään lähettäminä viesteinä. Sanotaan vastaan ja puututaan tilanteisiin, jos/kun sellaisia vastaan osuu.

Vedetään itse omat rajamme!