Posted at 16:53h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Mun eka meshpaita löytyi Seppälästä vuonna -96 ja mä käytin sitä mm. rippimekkoni alla (joka oli vaaleansininen ja kukallinen 😀 ). Tuo paita kohtasi loppunsa revettyään pesukoneessa, mutta mamma paikkasi suuren menetyksen tuomalla Milanosta tuliaisiksi Calvin Kleinin läpikuultavan ihanuuden. Tuo kyseinen teeppari oli yksi lempivaatteistani koko lukioajan ja se taitaa olla minulla edelleen nostalgia-arvonsa vuoksi tallessa.
Enpä arvannut tuon ysärimateriaalin mentyä muodista ja lempivaatteen käytyä pieneksi, että 20 vuotta myöhemmin löytäisin itseni jälleen pukeutuneena meshiin. Mutta tässä sitä nyt ollaan just sen näköisessä koltussa, jollaisia lukioikäisenä kuolasin minulle tulleesta Seventeen-lehdestä.
Yksi suurimmista haaveistani pukeutumisen saralla oli tuolloin lukioikäisenä myöskin kirkkaanpunaiset maiharit, mutta aikana ennen nettikauppoja ei tuollaiset haaveet ihan hetkessä toteutuneetkaan. Ekat punaiset nilkkurini löysin sitten vihdoin kesällä 2002 Italian reissulta ja voi sitä riemua!
Nyt kun katselen tätä ysäriä henkivää asua, niin en tiedä pitäisikö olla huolissaan vaiko riemuissaan, kun näyttää, että asiat ei ehkä sittenkään ole muuttuneet kauheasti kahdessa vuosikymmenessä. 😀 Ihan kyllä mielenkiintoista nähdä montako kertaa elämän aikana ehtii oman nuoruuden kamppeet tulla uudelleen muotiin.
mekko – H&M / alusmekko – Seppälä / takki – Cubus / maiharit – Dr. Martens / korvikset – Aarikka (saatu)
Tässä H&M Divided-malliston mekossa yhdistyvät nyt siis näppärästi teiniaikojen suosikkimateriaali ja tämän kevään hitti, kirjailut. Yllätyin muuten iloisesti, että tästä oli saatavilla koko 46, kun minusta tuntuu, että Dividedin vaatteissa on ainakin aiemmin koot loppuneet 44:ään. Mutta nyt kun selailin enemmänkin tuota valikoimaa, niin näyttäisi siltä, että aika monia tuotteita on saatavilla kokoon 46 tai XL saakka. Hyvä juttu!
Olen yleensä hyvin hyvin varoivainen ja arka käyttämään mitään vaatteita, missä on jotain huomiota herättäviä yksityiskohtia rintojen tienoilla. Onneksi tämän mekon ruusut on sijoiteltu siten, että oikeastaan vähän hämäävät huomiota itseensä alleviivaamatta tissien olemassaoloa.
Ei teiniaikoijen muotiin palaaminen saa mua näyttämään 17 vuotiaalta, mutta hienostihan tää look pukee tällaista 35 vuotiastakin! Mut vaikka kuinka muodin kiertokulku onkin vääjäämätön, niin kyllä mä sen uskallan luvata, että niitä 2000-luvun alun lantiofarkkuja ei mun päällä tulla näkemään. Niiden aika oli silloin 30 kiloa sitten. 😀
