20.10.2016

Posted at 20:50h in Yleinen by
0 Likes

Muistatteko blogihommien alkuajat ja silloin paljonkin kiertäneet blogihaasteet? Aivan kuin ystäväkirjojen tapaiset kyselyt milloin mistäkin aiheesta. My Exploration blogin Emma nakkasi minua tällaisella nostalgian täyteisellä kyselyllä ja kerrankin sain aikaiseksi tarttua haasteeseen! Joten tässä olisi nyt tortai-iltaan kaikennäköistä random juttua minusta. 

 

3 asiaa, joista pidän…

Koiranpennut. Ja oikeastaan kaikki pennut, poikaset, varsat, vasikat jne on ihania. Taidankin seuraavaksi katsoa yhden eläinvauvaohjelman, jonka muru mulle nauhoitti.

Tommin tekemä ruoka. Siis melkein ihan mikä tahansa ruoka, jota se laittaa, pidän niistä lähes poikkeuksetta.

Yhteiset vapaat aamut, kun saa rauhassa köllöttää kainalossa ja syödä yhdessä myöhäistä aamiaista.

Meillä kävi toissaviikonloppuna koiravieras, aaaaww!

3 asiaa, joista en pidä…

En pidä sellaisista ruoka-aineista jotka ovat hyllyviä tai liisterimäisiä. Marjasoppa on jees, mut marjakiisseli, etenkin vähänkään paakkuisena, ällöttää vahvasti. Myös piimä on koostumukseltaan itseäni iljettävää. 

Krapulasta en todellakaan tykkää. Ja nykyään krapulan pelko voittaakin useimmiten humalan himon. En vaan tahdo sitä päänsärkyä ja väsynyttä oloa. 

Aikaiset aamuherätykset. Mä en vaan ole ihminen ennen kuin ehkä aikaisintaan ysiltä!

 

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

Herranjestas, enhän mä nyt enää muista kun siitä on jo niin monta päivää!

Ei kun joo, käytiin murun kanssa sunnuntaina katsomassa lentopallomatsi VaLePa-Hurrikaani ja ai että olikin hienoa pitkästä aikaa nähdä lentistä livenä. Pikkusen meinas jopa ikävää pukata kentälle. Vieläköhän sitä näin vanhana ja yli kymmenen vuoden tauon jälkeen vois lähtee hotain höntsäpalloo pelaamaan? Kotijoukkue VaLePa otti raskaasti 3-0 turpaan ja se kyllä pikkuisen harmitti. 

Lauantaina kävin tekemässä pitkästä aikaa yhden perhekuvauksen. 

Kuvauksen jälkeen kurvasin taksilla hakemaan ystäväni Annin ja hänen punkkupullonsa mukaan meille ja katsottiin yhdessä Vain Elämää.

Veera Valokuvaaja työn touhussa

 

3 asiaa, jotka osaan…

Tehdä todella hyvää mustikkapiirakkaa. Voiskin viikonloppuna ehkä leipoa..

Ohjata mallia kuvaustilanteissa. Olen aina kokenut tämän vahvuudekseni kuvaajana.

Miten voikin olla niin vaikea keksiä asioita joita osaa??? Osaan siis taitavasti unohtaa kaikki osaamani asiat.

 

3 asiaa, joita en osaa…

En osaa lautailla, skeitata, surffata ja lisää tähän kaikki muutkin maailman asiat missä pitäisi seisoa jollain liikkuvalla pienellä laudalla. 

Aikatauluttaa arkeani itseäni tyydyttävästi. Ehkä mun pitäisi jo vaan alkaa hyväksyä tämä oma iltapainotteinen rytmini eikä aina soimata siitä itseäni.

Tehdä itselleni kunnon kampauksia. En vieläkään onnistu tekemään lettiä edestä taakse päin.

 

Tälleen takaa eteenpäin onnistuu jo jotenkuten!

 

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

Tehdä sellaista kaalilaatikkoa kuin äiti tekee. Mutta en oikein voi edes harjoitella, kun kaikista maailman ruoista just toi mun lempiruoka ei uppoa Tommille. 

Haluaisin osata laulaa. Siis silleen oikeasti super hyvin, että vois laulaa vaikka jossain bändissä.

Tehdä itse vaatteita. Mulla olis aina hitosti ideoita ja haaveita millaisia vaatteita haluaisin, mut ei mitään taitoja niitä toteuttaa.

+ se letittäminen!

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

Yhdet koevedokset odottelis tekijää.

Vierashuoneessa on muuton jäljiltä edelleen laatikoita ja kamaa jotka pitäisi purkaa.

Pitäisi pitää ihan oikea vapaapäivä ilman, että edes hipaisen mitään työjuttuja.

Ei tilanne oo enää ihan näin paha, mut kyllä siellä vielä tekemistä riittää! 😀

 

3 asiaa, joista stressaan…

Voiko tähän vastata vaan, että työt, työt ja työt? Mulla on oikeesti tosi paha tapa stressata kaikista duunijutuista aina niin kauan kun ne ovat kesken. Jostain vaan kumpuaa aina sellainen 'en pysty, en osaa, en jaksa, en ehdi' -paniikki, jonka sitten saan kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomata olleen ihan turhaa. Kun ihan hyvin mä koko ajan vedän ja tuuttaan projekteja maaliin onnistuneesti ja aikataulussa. Eli mitään akuuttia tarvetta sille stressille ei olisi, mutta en vaan saa karistettua sitä harteiltani.

Mistään muista asioista mä en sitten oikeastaan stressaakaan. 

 

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

Kokovartalohieronta! Ai että, pitäisköhän varatakin sellainen ihan tältä istumalta. Viime keväänä Tallinnassa kokemani kokovartalohieronta, jossa käytettiin mm. kuumia kiviä oli ehkä mahtavinta mitä mulle on ikinä tapahtunut alushousut jalassa.

Yksinolo. Tarvitsen paljon aikaa itsekseni ja käyn mielelläni esimerkiksi yksin leffassa, shoppailemassa tai syömässä ravintolassa.

Viini. Ei siitä nyt mihinkään pääse, että kyllä se vaan lasi tai kaksi hyvässä seurassa saa kiristyneen pinnan vähän löysemmälle.

 

Jos vaan vähän ottaa, niin ei tuu darra!

3 asiaa, joista puhun usein…

Kun nyt asiaa ihan tosissaan mietin, niin ne taitaa olla lähinnä bestiksien kanssa jauhettavia aiheita joita en taida tässä paljastaa. 😀

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

Raitapaita, nahkarotsi ja leopardikuosiset kengät. Joskus muutama vuosi sitten ajattelin vielä, että en voisi yhdistää samaan asuun useita kuoseja, mutta esim just noi raita ja leopardi menee nykyään yhteen aivan loistavasti!

Leopardikenkiä ei voi olla liikaa

3 asiaa, joita en pue päälleni…

En oikein uskaltais enää vannoa mitään, mutta just nyt tällä hetkellä en halua pukea päälleni ainakaan seuraavia:

Sellaiset narustringit, joissa ei ole kangasta kuin olemattoman kolmion verran.

Lappuhaalarit mä uskoisin tulevaisuudessakin jättäväni muille vaikka kuinka yrittävät tunkea muotiin. Taisin käyttää niitä ihan riittävästi silloin ysärillä.

Niin lyhyet shortsit, että pakarat vilkkuu. Tarviiko tätä edes perustella???

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…

Kamerakamaa olis nyt hankintalistalla ja harkinnassa. Ihan ykkösenä kiinnostelis Olympuksen uusi 25mm 1.2 PRO -linssi. Myös rungon vaihto syksyllä julkaistuun E-M1 MARK II:een himottais, mutta odottelen suosiolla ainakin ensi vuoden puolelle, jos uutuuden hinta vähän tippuis.

Ei varsinainen hankinta, vaan korjaus; haluaisin viedä mummin vanhan nojatuolin korjattavaksi ja verhoiltavaksi, jotta saataisiin se olohuoneeseen, mutta hinta-arvio kyllä hieman hirvitti.

Ei pelkoa rakas E-M1, en mä sua ihan vielä hylkää

3 asiaa, joista unelmoin…

New Yorkiin mä kyllä vielä joskus matkustan!

Olen nyt jonkin aikaa unelmoinut pienestä kesämökistä, mutta kun mahdollisuus sellaisen hankkimiseen olisi ollut käsillä jouduin myöntämään, että oikeasti mä unelmoin ihan eka kaikesta siitä vapaasta ajasta, jonka voisin siellä mökillä sitten oleilla. Eli jäi nyt mökkihaave vielä toteuttamatta ihan realitettien vuoksi. Mutta ehkä joskus. Sit vaikka eläkkeellä!

Kaikista eniten unelmoin siitä, että löytäisin elämääni sellaisen fiiliksen, että hommat on balanssissa ja kykenisin päästämään irti turhasta stressistä.

+ ainahan sitä pienestä lottovoitosta haaveilee… mut ehkä sitä varten pitäis joskus lotota!

3 asiaa, joita pelkään…

KÄÄRMEET! Mulla on niitä luikertelijoita kohtaan niin paha fobia, että en pystynyt kerran edes itse vastaamaan sähköpostiin, jossa käärmeiden kanssa esiintyvä pariskunta kysyi tarjousta promokuvauksesta. Piti pyytää pomoa vastaamaan viestiin, koska tulin niin pahoinvoivaksi pelkästä ajatuksesta. 

Läheisten menettäminen. Mä en ole vielä koskaan menettänyt yhtään tosi läheistä ihmistä, joten pelkään ihan hirveästi että miten selviän, kun ekan menetyksen aika koittaa.

Silloilla kävellessä mulle tulee aina täysin irrationaalinen pelko siitä, että jokin mukanani oleva tavara putoaa veteen. Siis vaikka en olisi lähelläkään sillan kaidetta. Muistan jo lapsena pelänneeni viulutunnille mennessäni, että sillalla tulee vastaan joku "paha poika", joka heittää viuluni veteen. Nykyään pelkään erityisesti ollessani silloilla kamera kädessä.

Edellinen lomamatka on maaliskuinen reissu Köpikseen, siitä on jo ihan liikaa aikaa!!

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

Voisin sorvata kalenteriini ihan oikean loman ja lähteä jonnekin matkalle. 

Toivon pian näkeväni isin ja äidin. (Ja mummin ja monta muuta perheenjäsentä) Ei olla nähty sitten kesäkuun alun.

Joku uusi yllättävä työprojekti olis kiva.

 

Klassiseen blogihaasteeseen kuuluu tietenkin laittaa se eteenpäin, joten toivoisin tähän vastaavan seuraavien ikiaikaisten bloggajien kuin Minttu, Jonna ja Iina. Myös Emma haastoi Iinan, joten lisään painetta! 😀

Eli: 3 asiaa, joista pidän… 3 asiaa, joista en pidä… 3 asiaa, joita tein viikonloppuna… 3 asiaa, jotka osaan… 3 asiaa, joita en osaa… 3 asiaa, jotka haluaisin osata… 3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä… 3 asiaa, joista stressaan… 3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan… 3 asiaa, joista puhun usein… 3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle… 3 asiaa, joita en pue päälleni… 3 asiaa, jotka haluaisin hankkia… 3 asiaa, joista unelmoin… 3 asiaa, joita pelkään… 3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…  


17.10.2016

Posted at 23:24h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää kaupallisia linkkejä, jotka merkitty tähdellä*-

En halua vielä ihan hetkeen joutua luopumaan nahkarotsista ja vaihtamaan talvisempiin takkeihin, joten kaivelin avuksi tuon viime talvena saamani Junarosen karvaliivin. Kyseinen vaatekappalehan kuuluu sarjaan "vierastin ensinäkemältä, mutta tykästyin hetken päästä". Muutaman kokeilun jälkeen tajusin tosiaan liivin potentiaalin nahkatakin kaverina. Täällä yksi vanhempi asu.

Mainitsin jossain aiemmassa postauksessa, että meneillään oleva poolopaitatrendi kiinnostelee kovasti, mutta ahdistun aina fyysisesti niistä korkeista kauluksista. Ellokselta tilaamani viskoositrikoinen puolipoolopusero* puolestaan osoittautui ihan passeliksi tällaiselle ihmiselle jonka kaula ei ole mallia joutsen. Ehkäpä pääsen tällä paidalla siis edes hieman kiinni tähän omasta nuoruudesta kovin tuttuun muoti-ilmiöön mukaan.

Parhaiten omaan teini-iän tunnelmiin veisi toki ribbipoolo. Tai Mäserin poolopaita! Niitä käytti kaikki pojat meillä päin ysärillä. Muistaako joku muu tämän klassikon? Tuo vetskarikaulus vilkkui aika monen pilotin alta. 😀

Kyllä se vaan hienosti osuu huivi kaulaan roikkumaan, kun ei vilkaise peiliin… No, vaikka roikkuukin miten sattuu rumasti, niin kyseessä on todella loistava kapistus. Beck Söndergaardin täysvillainen huivi* on isokokoinen ja lämmin, mutta silti todella kepeä. Riitti hyvin myös peitoksi nukkuessani aamulla bussissa.

Saan ihan hyvin nukuttua junissa ja busseissa, mutta tarvitsen aina jotakin peitoksi päälleni. Matkoilla kulkeekin siksi mukana ainakin yksi suurikokoinen huivi tai mielellään parikin, jotta toisesta saa tyynyt. Niiden ja villasukkien avulla uni tulee taatusti, vaikka könöttäisi huonossa asennossa vetoisen junan huonossa penkissä.

Tänään kuvattiin taas #Evekiä ja instasta @vieruska pääsee vähän kurkkimaan millaisia lookeja mulle tällä kertaa loihdittiin. Päätin yrittää myös aktivoitua Instan My Storyn käytössä, joten sieltä näkee mm. mitä ihania otuksia saimme tänään mukaan studioon. 

farkut, karvaliivi ja nahkatakki -Junarose (kaikki saatu) / poolopaita -Ellos*/ kengät-AGL/ laukku-Cambridge Satchel Company / huivi-Beck Söndergaard*/ korvikset-H&M


16.10.2016

Posted at 13:47h in Yleinen by
0 Likes

Liekkö ollut sillä iPadilta pyörivällä Gnistan-MuSa -futispelillä (kotikaupunkimme joukkue pelasi noususta ykköseen) jotain tekoa siihen, että miehellä vähän keskittyminen herpaantui hänen alkaessaan ajella tukkaani eilen. 

Ensin kuului tuttu koneen surina ja heti perään miehen suusta kirposi melkoisen kova äänisesti, että "voi viiiiittttuuuuuu!!!".

Ja kun käännyin katsomaan takanani häärivää parturiani, näytti hän tältä:

Mies otti puhemileni ja nappasi minulle kuvan vahingosta. Ja se näytti tältä:

Mulla on nuo sivut ja takaosa ajeltu yleensä joko 6mm tai jopa 9 mm terällä, mutta mies tuuppasi ekan skraidun ajatuksissaan mitalla 0mm kuten aina omatkin hiuksensa ajelee. 

Jos joku odotti nyt tähän selostusta miten minä aloin huutaa, raivota ja itkeä, niin väärässä oli. Nauratti vaan ihan pirusti. Mies on hoitanut tätä hommaa onnistuneesti jo puolentoista vuoden ajan ja tätäkin onnettomuutta on jo joskus vähän ennusteltu, että mahtaako joskus lipsahtaa vähän liikaa. No nyt lipsahti. Totesin vaan, että hyvä että aloitti homman niskasta eikä vaikkapa tuosta vasemmalta ohimolta. Huomenna on nimittäin taas #Evekin kuvaukset, niin se olis ollut suoraan kohti kameraa, mutta takatukka ei koskaan näy kuvissa.

Ihan kokonaan ei kuitenkaan haluttu nahkaan saakka lyhentää, joten mies koitti häivytellä vahinkonsa rajoja hieman ajelemalla ihan vierestä lyhyemmäksi kuin sivuosien 6 milliä. Tuollainen vehkeen mallinen kolo sinne niskaan sitten jäi. 😀

Jaoin tästä mielestäni kovin hauskasta kämmistä eilen kuvan sekä Instagramiin että Faceen ja kommenttien ja kauhisteluiden perusteella asia vaikutti muiden ihmisten mielestä huomattavasti vakavammalta kuin omasta mielestäni. Osa ehdotteli, että koloa voisi koittaa kaunistella ajelemalla siiliin jotain muuta kuviota. Mutta sehän nyt vasta noloa ois jos joku luulis, että olisin ihan itse halunnut tuonne jotain kamalan näköisiä kiekuroita ja kuviointeja. Tällanen rehellinen vahinko on mun näkökulmasta huomattavasti vähemmän nolo kuin sellainen Ronaldo-tukka! 😀

Joku epäili myös, että nyt taitaa olla edessä turbaanikausi. (No en ajatellut että tätä tarttis erityisesti peitellä) Ja kyseltiin sitäkin, että joutuiko mies pakenemaan ja lujaa (ei joutunut) ja voisinko enää luottaa hiusteni leikkuuta Tommin käsiin (saa ja joutuu leikkaamaan edelleen). Selkeästi hiukset koetaan aika vakavana juttuna. 

Mä luulen, että tukka on vakavampi paikka niille, joilla sitä on paljon ja pitkästi. Heille joku saksien lipsahdus voi tarkoittaa sitä, että takaisin samaan tilanteeseen päästäkseen on odotettava jopa vuosia. Minun frisyyrissäni tuo lipsahdus tarkoittaa vain muutaman viikon mittaista odottelua, että sänkeä on sen verran, jotta sen voi tasoittaa.

En muutenkaan ole ottanut hiuksiani koskaan ihan hirmuisen vakavasti, vaan olen aina ajatellut niin, että se on uusiutuva luonnonvara. Kyllä on vuosien varrelle mahtunut jokunen sellainenkin hiusmalli, joka ei sitten toteutettuna ollutkaan niin hyvä kuin ajatuksen tasolla (esim se luokioikäisenä vedetty kohtuu lyhyt koko pään siili ei nyt ehkä ollut ihan hitti), mutta silloin on aina aatellut vain, että nopeastihan tuo kasvaa.

Pidän hirmuisesti nykyisestä hiusmallistani, mutta en usko, että itkisin lohduttomasti, vaikka jostain syystä joutuisin letistäni luopumaan ja aloittamaan ns. tukan kasvatuksen taas alusta. Hiukset ovat toki iso osa ulkonäköäni, mutta I'm not my hair. Sama nainen sitä on edelleen, vaikka niskatukassa komeileekin kyrvän muotoinen kolo. 😀

Kommenttiboksiin toivotaan tarinoita hiusmokailuista!