Posted at 22:55h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Alan olla jo kurkkuani myöden täynnä PING Helsinki -postauksia, sen verran ahkerasti noille sisältömarkkinoinnin festareille osallistuneet pari sataa bloggaajaa, tubettajaa ja sometyyppiä ovat tuupanneet materiaalia eetteriin ja minäkin niistä suuren osan tsekannut. Yliannostuksesta huolimatta julkaisen kuitenkin itsekin vielä muutaman kuvan viime perjantaina Långvikissa pidetystä tapahtumasta.
Osallistuin PINGiin myös viime vuonna, kun tapahtuma ekaa kertaa järjestettiin. Olin tuolloin mukana Olympuksen edustajana vetämässä itse yhden pienen workshopin, mutta toki tarkastelin tilannetta myös ns. content gurun (kuten meitä bloggaajia ja muita sisällöntuottajia Pingissä kutsutaan) näkökulmasta. Tänä vuonna olin sitten paikalla pelkästään sisällöntuottajan ominaisuudessa.
Niin mahtavaa kuin viime vuoden tapahtumassa olinkin, niin tänä vuonna en päässyt ihan samaan fiilikseen. Johtunee pitkästi omasta stressin ja kiireen valtaamasta mielentilasta, että en oikein viihtynyt ihmispaljoudessa enkä ollut lainkaan tapahtuman luonteen vaativalla minglailutuulella. Siinä missä viime vuonna tutustuin hirveään läjään uusia ihmisiä ja solmin kontakteja pysyttelin tänä vuonna pääasiassa jo ennalta tuttujen ihmisten seurassa ja karkasin välillä hotellihuoneeseen rauhoittumaan kaiken hälyn keskeltä.
Onneksi seura oli kuitenkin parasta mahdollista, niin reilun vuorokauden reissusta tuli kuin tulikin oikein kiva omasta tympeästä tunnelmasta huolimatta. Iinan kanssa ei ole ikinä tyhmää ja tylsää.
Ohjelmassa oli siis erilaisia keynote-puheenvuoroja, workshopeja ja muiden sisällöntuottajien ja yritysten edustajien kanssa hengailua. Kuvassa selittävä setä on futuristi Gerd Leonhard, joka kertoi näkemyksiään tulevaisuudesta ja etenkin teknologian kehityksestä. Leonhard maalaili mieleemme hieman jopa kauhistuttavia kuvia siitä millaiseen asemaan, jo nyt elämässämme isoa osaa näyttelevät tietokoneet ja muut laitteet kehityksen myötä vielä nousevat. Hän muistuttikin, että ne asiat joita ei voida antaa koneiden tehtäväksi, nousevat entistä suurempaan arvoon. Rutiininomaiset tehtävät siirtyvät entistä enemmän koneille, mutta koneet eivät ole luovia eikä niillä ole tunnelyä, joten inhimillisyys on se mistä tulee kaikista arvokkainta pääomaa.
Ne workshopit, jotka itseä eniten kiinnostivat, ehtivät valitettavasti täyttyä ennen kuin ehdin ilmoittautua mukaan, mutta kahden tubettajan Laura Haimilan ja Hermanni Hyyryläisen vetämä video workshop antoi sen verran ajattelemisen aihetta, että aloin taas kerran miettimään, että mä kyllä haluaisin tehdä blogiin myös videoita. Nyt koitan vaan kasata ajatukseni siitä, että millaista se videosisältö sitten voisi olla ja millaisella tasolla sitä alkaisin toteuttamaan. Jos on toiveita tai ajatuksia Tyyliä metsästämässä -blogin mahdollisen videosisällön suhteen, niin kertokaa ihmeessä.
Långvik oli aikoinaan myös Kekkosen suosiossa ja herra osallistuikin näille festareille todella monella kopiolla. Pahviukko säikäytti tiukalla katsellaan kerran jos toisenkin tullesssaan vastaan milloin missäkin nurkassa.
Itselleni perjantain kohokohta oli kyllä ehdottomasti Anssi Kelan yllärikeikka kesken lounaan. Siinä jäi yhdeltä jos toiseltakin pottumuusit lautaselle, kun salista pärähti Milla soimaan. Ja voitte vaan kuvitella sitä sometuksen määrää, kun täysi salillinen bloggaajia, tubettajia ja muita somehörhöjä pisti instat, facet, twitterit, periscopet ja snapchatit sun muut hyrräämään.
Ilmeistäkin ehkä näkee, että oltiin Nakit ja Mutsi -Päivin kanssa pikkuisen innoissaan. Kela pyysi biisitoiveita yleisöltä ja minä ja Päivi huudettiin kilpaa omia toiveitamme. Minun rytmikkäästi tasajalkahyppimisen säestämänä huutamani PIIRRÄ MINUUN TIE!, PIIRRÄ MINUUN TIE! voitti tällä kertaa nakkimutsin toiveen ja olin ihan fiiliksissä tuota biisiä mukana hoilatessani. Olen nimittäin kuunnellut varmaan satoja ja satoja kertoja sen Sannin ja Anssi Kelan Vain Elämää ohjelmassa vetämän dueton kyseisestä biisistä. Parasta. "Taisin päästä juuri taivaaseen.."
Päivän paras asu puolestaan oli ehdottomasti Tämän kylän homopoika -blogin Einolla. Mikki Hiirtä päästä varpaisiin. Eipäs kun polviin, ne oli shortsit.
Ei Iina, ne ei ole nännit, ne on suklaakonvehteja.
Ei siellä ihan kuivin suin sentään oltu. Valmiina pullossa saatava Bellini-drinksu oli itselle uusi tuttavuus, mutta varsin miellyttävä sellainen.
PING tulee siis sanoista people, interest, networks ja gathering ja ihan just sitä kaikkea se kyllä taas olikin. Illalla ohjelma jatkui vielä herkullisella illallisella ja rusettiluistelun hengessä metsästetyillä skumppapulloilla. Ja tuli sitä tanssilattiallakin käytyä ysäripopin soidessa. Itse luovutin ennen yhtä ja painelin unten maille viihtyisään hotellihuoneeseemme, mutta kuulin huhuja, että jälkeeni jääneet kaverit saattoivat jatkaa iltaa tequilan voimin. Mukaan pakkaamani särkylääkket eivät olleet turhia vaikken niitä itse tarvinnutkaan. 😀
Järjestelyistä ja lokaatiosta PING saa kyllä ihan täydet pisteet. Ei olis voinut sulavammin kaikki sujua. Ensi vuonna varmasti uudelleen ja silloin toivottavasti vähän sosiaalisemmalla fiiliksellä.
Mut niin, uudelleen se kysymys PINGn hengestä inspiroituneena, olisiko toiveita ja ajatuksia tämän blogin videosisällön suhteen??
PS. Tsekkaa myös Iinan kiva video PINGistä!
