13.01.2016

Posted at 14:12h in Yleinen by
0 Likes

-yhteistyössä Syster P–

Olipa sitten kesä tai talvi, niin on yksi asuste, jota ilman en kotiovesta poistu, ja se on huivi. Vain materiaalit vaihtelevat sääolosuhteiden mukaan. Talvella muhkeita neulehuiveja on kaulassa jopa kaksinkappalein, kesällä puolestaan lämpimimmilläkin keleillä mukana kulkee ainakin varulta jokin keveä huitula, jonka voi kietaista kaulaan tai sitoa vaikka turbaaniksi. Kun pakkaan matkalaukkua reissuun lähtiessä, sujahtaa mukaan aina useampikin huivi. (Paras ja monipuolisin matkahuivi menee pieneen tilaan, mutta on silti kooltaan riittävän suuri peitoksi ja materiaaliltaan miellyttävä ja lämmin.)

Minä siis kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät mitenkään pysty käsittämään tyyppejä jotka huitovat menemään talvisinkin kaula paljaana. Hullut! Täydellinen huivi on kauneutta, lämpöä ja turvallisuutta, ja minusta jokainen tarvitsisi sellaisen. Siksi olenkin iloinen, että saan arpoa yhdelle teistä omavalintaisen huivin ruotsalaisen asustemerkki Syster P:n valikoimista! (Palkinnon arvo 69-149 €)

Jos siis kaulasi kaipaa pehmoista ystävää, mene tutkimaan Syster P:n huivivalikoimaa ja kerro kommenttiboksissa suosikki huivisi nimi. Muista täyttää myös kohdat nimimerkki ja sähköpostiosoite (meiliosoite näkyy vain minulle), jotta saan yhteyden voittajaan. Vastausaikaa on sunnuntaihin 17.1. saakka.

Valikoimissa on sekä kepeämpiä puuvilla-modaali -huiveja kuin myös lämpimämpiä (mutta silti ihanan ohuita) villa- ja kashmirhuiveja. Oma valintani oli pitkällisen harkinnan jälkeen herkän roosan värinen kashmirhuivi, joka on mukavan valoisa vaihtoehto kovin synkkään talvihuivieni kokoelmaan. Ja täyttää muuten loistavan matkahuivin kriteerit!


12.01.2016

Posted at 15:13h in Yleinen by
0 Likes

Vaikka omasta kaapistanikin toki löytyy joitakin keinokuituvaatteita, onhan yksi lempipuseroistanikin (ikävä kyllä) polyesteriä, niin sellaisia ei kuitenkaan tulisi mieleenkään vetää päälle tällaisilla talvikeleillä. (No ei kyllä sitten lämpimillä kesäsäilläkään… :D)

Viikonlopun Helsinki-reissuni asu oli taas jälleen hyvä esimerkki pakkasajan villaintoilustani. Rintaliivejä ja alushousuja lukuunottamatta päälläni oli vain villavaatteita ja jalassa luonnollisesti nahkasaappaat. 

Olen varmasti sanonut tämän jo sata kertaa, mutta sanonpa taas: jos joku valittaa, ettei ihan perusarjessa tarkene Suomen talveen kuuluvissa pakkasissa, niin suosittelen tutkimaan vähän tarkemmin niitä vaatteiden materiaalitietoja. Vaihtoehtoja on muitakin kuin paleleminen tai pilkkihaalari.

Tämä päivän postailu jää tällaiseksi lyhyenlännäksi siitä syystä, että deadline puhkuu niskaan. Huomenna nimittäin alkaa koulu Tampereella ja silloin pitäisi palauttaa ensimmäinen esseetehtävä, joka siis on luonnollisestikin edelleen kesken. Mun maailmassa ei tällaiset hommat valmistuis ikinä ilman viimetinkaa. 

Vähän kyllä kauhistuttaa nää opiskeluhommat, ehdin jo katuakin tätä koko siirtoani melkoisesti välillä. Siitä on vuosikausia, kun on viimeksi tarvinnut tuottaa tuollaisia asiallisia kirjoitustöitä ja tuntuu, etten osaa hommaa enää lainkaan. Keskittymiskykykin tuntuu olevan ihan kadoksissa. 

Hieman ahdistusta tuottaa myös se, että edessä jälleen uusiin ihmisiin tutustumista. Ei siksi, että se jotenkin jännittäisi vaan siksi, että se vaan tuntuu jotenkin raskaalta, minä kun olen ihminen joka tarvii tuttujenkin ihmisten näkemisen jälkeen aina eristäytymistä ulkomaailmasta. Mutta enköhän mä selviä. Nyt on edessä kolme lähiopetuspäivää, mutta jatkossa nitä tulee olemaan aina vain kaksi kerrallaan. 

Nyt siis esseen kimppuun!

mekko-Benetton/neuletakki-J.Lindeberg/laukku-Global Accessories/saappaat-Apple Green/korvikset-Lindex


11.01.2016

Posted at 15:01h in Yleinen by
0 Likes

Kuva: kuvakaappaus Twitteristä

– Vähänkö sulla on pienet tissit!, kommentoi rinnakkaisluokkalainen poika yläasteaikana-

– Oo, melkoiset munkit!, ***tu miten isot tissit!, Ihan järjettömän isot kannut sulla!, kommentoivat useat miehet baariolosuhteissa viimeisen vuosikymmenen aikana. Osa sankareista katsoi oikeudekseen myös samalla kouraista tuota minun vartalossani kiinni olevaa munkkia.

– Ollessani töissä valokuvausliikkeessä, tunkeutui yksi vanhempi miesasiakas tiskin taakse ja kävi kiinni takamukseeni. 

– Opiskeluaikoina eräs opettajana toiminut keski-ikäinen mies tuli baarissa ehdottamaan, että voisimme mennä illalliselle "siellä varmaan keksimme jonkin tavan miten saat suorituksen siitä reputtamastasi kurssista".

– Kävellessäni Porin keskustassa erään baarin ohi, näin ikkunapöydässä istuvan miehen runkkaamassa itseään hyvin avoimesti kadulle päin.

– Yökerhon tanssilattialla jäi tanssimiset aika vähälle, kun vähän väliä oli jonkun käsi hivelemässä pakaraa tai joku tuomassa itseään liian tykö etumus edellä.

Tässä nyt ihan vaan muutama samoin tein mieleen tullut hetki omasta elämästä. Eivät tasan ole ainoat lajissaan. Ja tosiaan jotkut vatipäät ovat keksineet väittää naisten seksuaalisen ahdistelun olevan ihan uusi ilmiö, ja ulkomaalaisten mukanaan tuoma. Sallikaa mun nyt nauraa. Noissa omissa kertomuksissani 1/6 oli sellainen, jossa tunnistin tekijän ulkomaalaistaustaiseksi. Niin kuin sillä nyt olisi mitään väliä. Luvaton käsi perseellä on ahdistava, olipa se sitten minkä värinen hyvänsä. 

Lisää aiheesta löydät mm. Twitteristä hashtagilla #lääppijä, tai vaikkapa tästä Me Naisten jutusta.

PS. "no mut mitä oot pistänyt tollaset vaatteet, sähän kerjäät tätä", jatkoi eräs rintaani tarttunut persläpi nostettuani asiasta helvetillisen metelin. Ehkäpä pilkkihaalari olisi minut tuolta hyökkäykseltä pelastanut?