21.11.2015

Posted at 16:22h in Yleinen by
1 Like

Hemmetin Noora, hänen keikisteltyä blogissa pitkissä Palmrothin saappaissa en saanut mokkasaapashimotusta enää pois päästäni. Upeiden Palmrooth-saappaiden yli 300 € hinta ei kuitenkaan sopinut suunnitelmiini, joten vietin hetken jos toisenkin internetin syövereissä etsiskellen edullisempaa vaihtoehtoa. Ehdin jo luovuttaa, kunnes eräänä päivänä sähköpostiini kolahti The Outnetin uutiskirje, jossa komeili Michael Korsin mokkabuutsit ison aleprosentin kera. Innostuin asiasta pikkuisen liikaa ja tilata täräytin saappaat mittailematta pohjettani. 

nahkahame-Ellos/kashmirneule-Ellos/saappaat-Michael Michael Kors/laukku-Tiger OF Sweden

Ja arvaahan sen miten siinä kävi. Sain saappat kiskottua jalkaan hirmuisella ähinällä, mutta saappaan poikki menevä sauma kiristi pohjetta niin, että luulin kinttuni joutuvan kuolioon. Mietin ensin tietenkin kenkien palauttamista, mutta koska olivat kovin mieluisat ja jalkaterän osalta tosi hyvän tuntuiset, niin päätin sitten hakea lausunnon Porin Kauppahallin Suutarittarelta. Jonkin verranhan nahkasaappaan varsia voidaan suurentaa ihan venyttämällä, mutta arvelin, että tuon saapasta kiertävän poikkisauman vuoksi tarvittaisiin varmaan muunlaisia toimenpiteitä. 

Ammattilainen lupasi, että venykkeen kanssa saappaista saataisiin minullekin sopivat. Toki niiden ulkonäkö hieman muuttuisi, mutta itseäni ei ajatus saappaan takana olevista kuminauhavenykkeistä haitannut, joten jätin MK:t Suutarittaren helkään huomaan. Sovittiin samalla, että kenkiä venytettäisiin hieman myös nilkan kohdalta, jotta saappaiden jalkaan vetäminen hieman helpottuisi ja korkoihin laitettaisiin hieman paremmin Suomen talveen sopivat kantalaput. 

Joku tietenkin miettii, että eikö olisi ollut jo sama etsiä kengät jotka olisivat olleet passelit suoraan kaupasta, mutta halusin nyt katsoa tämän vaihtoehdon. Ja kaiken lisäksi ajatus DHL:n kanssa sopivan noutoajankohdan sopimisesta sen hetkisissä reissukiireissäni tuntui niin stressaavalta, että en siksikään ollut innoissani tuotteen palauttamisesta.

Varsista siis leikattiin palat pois ja ommeltiin tilalle tukevat venykkeet. Kävin sovittamassa saappaita kerran välivaiheessa, jotta korjaukset saatiin varmasti oikean kokoisiksi.  Korjaukset toteutettiin todella siististi  ja itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Leikkauksen muoto säilytettin nätisti alkuperäisen mallina. Tokikaan kengät eivät enää takaapäin näytä lainkaan samalta kuin alunperin, mutta paljonhan tuollaisia venykkeitä näkee kengissä ihan valmiinakin. 

Katsoin nyt sitten myöhemmin, että mitä noiden saappaiden tuotetiedot ilmoittaa varsien kooksi ja näyttäisi olevan 38 cm, juuri saman verran kuin oman pohkeeni ympärys. Eli ihan hirvittävän paljosta ei ollut kyse, mutta pieni lisätila kuitenkin tarvittiin kaikille suunnattomille lihaksilleni. 😀

Kaikille korjaustöille (venyke, nilkkaosan venytys ja kantalaput) tuli hintaa n. 50 €. Tästä lisäsijoituksesta huolimatta tulivat nämä saappat n. 140 € halvemmaksi kuin ne alunperin kuikuilemani Palmroothit.

Ei siis kannata heti luovuttaa, jos tuntuu, että kaikki saappat ovat pohkeesta piukeita. Kannattaa ehdottomasti kysäistä myös suutarin mielipide, jos on pienestä kiinni. Porissa suosittelen lämpimästi Suutaritar Enniä Kauppahallissa!

Saappaat siis ovat nyt muuten oikein buenot, mutta yksi pieni probleema edelleen on. Mun jalka on melko rintava ja vaikka nilkan kohtaa hieman venytettiinkin, ei jalan sujauttaminen kenkään tapahdu kovin liukkaasti. Saappaan sisäpuoli ja esim. tän päiväiset sukkahousut muodostivat melkoisesti kitkaa välilleen, joten piti miettiä että mitenkäs pirussa nämä sais jalkaan hieman pienemmällä ähinällä, kun ei pitkää kenkälusikkaakaan ollut saatavilla. Ratkaisu löytyi, kun muistin erään kenkäkauppiaan kertoman jutun buutseista ja muovipusseista. 

Eli nilkasta piukean oloiset tai muuten vaan kitkaavat buutsit tai mitkä tahansa saappaat ja nilkkurit saa astetta sujuvammin jalkaan, kun sujauttaa kannan alle ohuen muovipussin. Itse käytin hevi-osastoilta tuttua hedelmäpussia. Pussi on huomattavasti liukkaampi kuin kengän sisus ja saappan saa kiskaistua jalkaan käden käänteessä. Sitten vaan nypätään pussi pois kengästä ja ei kun menoksi! Ja koska nahka venyy käytössä, niin todennäköisesti jossain kohtaa alkaa pärjäämään jo ilman sitä käsilaukussa kulkevaa hedelmäpussiakin. 

 

 


19.11.2015

Posted at 22:01h in Yleinen by
0 Likes

Sovittelin kotimaisen KN Collectionin hattuja muutama viikko sitten pressipäivässä ja ikuistin suosikkejani. Syksy on ollut niin lämmin eikä talvesta ole vielä tietoakaan, joten vielä toistaiseksi on tarjennut kulkea ihan paljain päin ja olekin jo hieman ehtinyt odotella, että voisi ottaa kaikki ihanat päähineet käyttöön ilman hirvittävää tuskanhikeä.

Kunhan kelit viilenee, odotan erityisesti, että pääsisin käyttämään tätä alla olevassa kuvassa olevaa KN Collectionilta saamaani upeaa turbaanihenkistä hattua. Vielä on kuitenkin ollut hieman liian lämpimät kelit tälle villamyssylle. 

Olen aina sanonut, etten oikein lämpene siniselle, mutta tämä petroolin värinen Manta-hattu on just se täydellinen poikkeus. Tämä saamani hattu on mallikappale eikä tätä väriä ole vielä tänä talvena saatavilla, mutta kaunis violetti versio löytyy jo tämän hetkisestä mallistosta!

  

KN Collectionin mallisto on todella laaja ja heiltä löytyy päähineitä niin supernaisellisista 20-luvun henkisistä hatuista aina rentoihin tupsupipoihin ja -myssyihin. Voisi hyvin lähteä hattuostoksille yhdessä äidin ja mummin kanssa ja kaikki sukupolvet löytäisivät tyyliinsä sopivan päähineen. 

Yksi pitkäaikaisia suosikkejani on tämä Matilda-turbaanipipo. Vierailimme bloggaajaporukalla KN Collectionilla syksyllä 2011 (postaus täällä) ja ostin silloin itselleni tummanharmaan Matildan ja se on ollut sen jälkeen luottopäähineeni talvipakkasilla. Kaunis turbaanipipo on malliltaan siitä loistava, että se yltää loistavasti korville saakka ilman, että sitä tarvitsee kiskoa edestä silmille asti. Tälle talvelle tekisi mieli hankkia Matildasta tuo alla oleva herkullinen punainen versio. 

Täällä Porissa KN Collectionia myy Ratsula, Muotiliike Irjamo, Kemikalio Nino ja Texpörssi. Valikoimat vaihtelevat liikkeittäin. Kotikotipaikastani Sotkamostakin löytyy jälleenmyyjä, Moda Pajakka! Näitä kaunokaisia löytyy siis ihan ympäri Suomen aina Tuurista Turkuun ja Haminasta Hyvinkäälle. Mikäli laadukas, lämmin ja tyylikäs hattu talveksi kiinnostaa, kannattaa tsekata mistä löytyy sinua lähin jälleenmyyjä.

 


18.11.2015

Posted at 20:54h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Norex Spirits-

Jos multa kysytään parasta tapaa viettää viikonloppuna iltaa, on vastaus selkeä, kaipaan vain maukasta ruokaa ja hyvää seuraa. Tai sitten pari lasia viiniä ja hyvää seuraa. Mutta täydellisin lopputulos saadaan tietenkin yhdistämällä nämä kaikki. Pari viikkoa sitten vietettiinkin ihan hurjan rentouttava ja kiva ilta ystäväni Annin luona, kun minä vein mukanani muutaman miehen.. siis tarkoitan, että viinin.. ja juustot, ja Anni huolehti pääruoasta. 

Ensimmäienä korkattiin espanjalaisen Matsu-perheen nuorin herra, eli Jasperpääkkös-viininä tai myös nimellä ”kloppi” tunnettu Matsu El Picaro. Vaikka tämä vain kuukauden verran tynnyrissä kyspytetty viini on tanniininen, on se marjaisuutensa vuoksi ns. helposti juotavaa. Kloppi maistuikin ensin hyvin ihan sellaisenaan seurustelujuomana ruoanlaiton lomassa, mutta täydensi maistuvasti myös alkuruokalautaseltamme löytyneiden chorizon ja espanjalaisen perunamunakkaan makuja. Pöytäseurueemme insinöörimiehen kommentti klopin helposta juotavsta luonteesta oli, että ”suoraan pullosta vaan!”, eli tämän jätkän voisi napata Alkon hyllystä mukaan vaikkapa kesäiselle puistopiknikille.

Kyllä se vaan on vähän Jasperin näköinen. Mut mä kyllä veikkaan, et Jasperilla ei pilkota paidan alta tollanen ryijy!

Anni oli pistänyt jo iltapäivällä osso buccon uuniin muhimaan ja siinä sitten viininmaistelun ja maailmanparannuksen lomassa hän taikoi lihan kaveriksi järjettömän maukkaan ja pehmeän maa-artisokkarisoton. Ahh… rakastan risottoa ja tämä todellakin oli ihan priimaa kamaa. Ohjeet molempiin, sekä osso buccoon että maa-artisokkarisottoon löytyvät Soppa365 -sivuilta, jos kiinnostaa! 

Tuo Soppa365 on muuten ihan meidän talouden (ja myös ystäväni Annin) lemppari ruokasivusto. Viime keväästä lähtien n. 80-90 % kaikista oman kotikokkini käyttämistä resepteistä on löytynyt nimenomaan Sopasta. Sivustoltahan siis löytyvät mm. kaikki Sanoman lehdissä ilmestyneet reseptit, mutta myös paljon sivuston omaa reseptituotantoa sekä käyttäjien omia reseptejä. Sopasta onkin löytynyt monta arjen vakkarisuosikiksi  noussutta ohjetta; esimerkiksi tätä hernecarbonaraa tehtiin meillä kesällä parhaimmillaan monta kertaa viikossa.

Syömisen lomassa puhuttiin tietenkin myös ruoasta kaikkien muiden tärkeiden keskustelujen ohella. Osso bucco valmistetaan yleisimmin naudan potkasta ja maukkaan ruoan salaisuus on lihan mukana tuleva luu ja etenkin sen luuydin, joka pitkässä haudutuksessa sulaa padan liemeen. Lihasta keskustellessa tuli sitten puhetta sellaisesta klassikosta kuin t-luupihvi, ja alettiin miettimään, että mistäs kohtaa nautaa kyseinen jötkäle oikein löytyykään. Eipä aikaakaan, kun Anni kääntyi keittokirjahyllylleen ja nykäisi sieltä asiallisen opuksen; ”paloittele liha oikein”. Onhan se nyt tuollainen klassikkoteos löydyttävä jokaisen itseään kunnioittavan kotikokin hyllystä. En kyllä muista selvisikö se t-luupihvi -asia koskaan.

Lihaisan pääruoan kanssa maistelimme nuoren Klopin isoisää, eli Matsu El Viejoa, jonka lempinimi on tuttavallisesti ”Ukko”. 16 kuukautta tammitynnyreissä kypsytetyssä vanhassa jäärässä oli luonnetta ihan niin kuin saattoi jo pärstän perusteella epäillä. Pitkä kypsytysaika maistui todellakin viinissä ja ensi kulauksilla fiilis oli kuin olisi nuollut sitä tammitynnyriä. Pidempään lasissa oleiltuaan ja yhdistettynä ruokaan maku kuitenkin pehmeni ja parani. Taidan kuitenkin avata seuraavan Ukko-pullon ”tuulettumaan” vieläkin aikaisemmin ennen nautiskelua tai kokeilla dekantointia.

Maistuu! 

Ei kahta ilman kolmatta, joten korkattiin pääruokaa ja Ukkoa hetken sulateltuamme vielä kolmesta sukupolvesta keskimmäinen, Matsu El Rejio, eli ”Äijä”. Tätä kovanaamaista keski-ikäistä kuvaillaan erityisesti klassiseksi lihaviiniksi, mutta tarjoilusuosituksissa mainittiin myös kovat juustot kuten manchego. En kyllä sitten loppujen lopuksi ostanut manchegoa ja juustotarjottimella oli myös pehmeitä juustoja, mutta kuitenkin Äijä toimi ainakin omasta mielestäni varsin maukkaasti juustoherkuttelun palanpainikkeeksi. Myös jääkaapin ovessa päivystänyt Paavi näytti peukkua viinivalinnalle!

Koska viiniä tuli juotua pikkuisen enemmän kuin pari lasia, mua pikkuisen pelotti, että mahtaako seuraavana aamuna päässä jyskyttää. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että tuollainen pitkän kaavan mukaan syöminen toimi sen verran hyvänä vastapainona Klopille, Äijälle ja Ukolle, että maistelu-urakasta ei poikinut sen pahempia olotiloja. Eli muistuttaisin nyt kostean pikkujouluajan ollessa päällä, että muistakaahan juhliessa myös se syömisen tärkeys! 

Hyvä ystävä, monta miestä ja hyvää ruokaa, eipä sitä osaa lauantai-illalta paljoa enempäää toivoa. Tämä otetaankin varmasti pian uusiksi!

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholisisällön kommentoiminen on kielletty, niinpä sitä koskevat kommentit poistetaan kommenttiboksista mikäli sinne sellaisia eksyy.

-Kaupallinen yhteistyö, Norex Spirits-