01.11.2015

Posted at 17:27h in Yleinen by
0 Likes

-Yhteistyössä Junarose–

Bussi starttasi juuri Porista kohti Turkua, mistä hyppään Viking Gracen kyytiin muutamaan muun bloggaajan kanssa seuraavan vuorokauden ajaksi. Olemme reissussa plusvaatebrändi Junarosen kutsumina ja luvassa on ainakin poreammelilluttelua, hyvää ruokaa ja laivan tax freen Junarose-valikoimiin tutustumista. Teimme samanmoisen reissun jo vuosi sitten ja sen perusteella odotan etenkin relaamista poreammeessa saaristomaisemia katsellen. Pieni hengähdyshetki on just nyt enemmän kuin paikoillaan, jotta saa virtaa taas startata uuteen työviikkoon ja sen reissuihin.

Sen lisäksi, että pääsen itse relaamaan risteilylle, saan arpoa myös yhdelle teistä VIking LInen risteilylahjakortin. Hihkaise kommenttiboksissa halustasi osallistua arvontaan ja muista täyttää sekä nimierkki että sähköpostiosoite. Osallistumisaikaa torstaihin 5.11. saakka.

Meidän risteilymeininkejämme voi mun oman instan (@vieruska) lisäksi seurata myös tililtä @junarosefinland ja hästägillä #junarosexvikingline.

EDIT 8.11. klo 20.15: ONNETAR SUOSI NIMIMERKKIÄ ELISE! VOITTAJALLE LAITETTU SÄHKÖPOSTIA


30.10.2015

Posted at 19:18h in Yleinen by
0 Likes

Argh.. Tulin tuossa just duunikeikalta, joka meni vihkoon niin monin tavoin. Osaksi syyt olivat minusta riippumattomia, mutta myös oma suoritus meni vähän aidan alta huono valmistautumisen vuoksi. Nyt on siis vähän niin kuin tatti otsassa tälleen viikonlopun alkajaisiksi. Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni, että sain  tänään myös ilahduttavan määrän positiivista palautetta. Eräs kuvaamani rouva oli tuonut minulle töihin kortin, jossa kiitettiin hyvästä kuvasta ja toisaalta kuulin, että videoasiakas oli kiitellyt, että "kuvaaja oli todella ihana!". Eli hyvät jutut voittaa huonot tänään kuitenkin 2-1. 

Jos oli tänään vähän epäonnistumisen hetkiä, niin samanlaisia tuntemuksia oli myös eilen, jolloin myös nämä asukuvat on napattu. Kävin nimittäin eilen siellä TAMKin valintakoehaastattelussa ja mulla on fiilis, että sekään ei mennyt kauhean vahvasti. En ollut juurikaan ehtinyt valmistautua ja miettiä, että mitä minulta mahdollisesti kysyttäisiin ja tuntuukin, että en osannut riittävän vakuuttavasti vastata, että miten kokisin tuon koulutuksen kehittävän itseäni eikä minulla myöskään ollut mitään kummoista ajatusta siitä mitä haluaisin tehdä viiden vuoden päästä. 20 minuuttia kahden tyypin katseiden ja kiperien kysymysten alla tuntui siis melko piinaavalta. No, se on sit ihan herran haltuun, että pääseekö sisään vai ei. Joulukuun alussa se selviää.

farkut-H&M/pusero-Masai/jakku-Lindex Generous/kengät-CK Jeans/huivi-Esprit/rotsi-Junarose (saatu)

Kari Ketonen heitti eilen Antti Holma Showssa, että "Vakituinen työntekijä on onnellinen, kun alkaa viikonloppu tai loma. Freelancer on onnellinen, kun kalenteri on niin täynnä, että siihen työmäärään varmasti kuolee." Piti sitten vähän miettiä, että mitenkäs toi homma menee omalla kohdalla ja tulin siihen tulokseen, että juu, kyllä sitä on ihan hirveen fiiliksissä, joka ikinen kerta, kun saa raaputtaa kalenteriin taas lisää duuneja, mutta samaan aikaan miettii, että hitto, kun osais joskus sanoa joillekin hommille myös ei. Siinä vaiheessa, kun ei ehdi edes haaveilla vapaapäivästä ja tietää, että keikkaa on sen verran hyvin, että liksatkin on muutamaksi kuukaudeksi tiedossa, niin onko se silti ihan pakko vielä survoa johonkin ainoaan kolmen tunnin vapaaseen spottiin se "ihan nopee lehtikeikka"? Mun vastaus tuntuu olevan, että "on ihan pakko". 

Pikkuisen stressitunnelmissa siis eletään just nyt, mut jospa tossa muutaman viikon päästä tulis taas vähän rauhallisempi vaihe. 

……………………………………

Ja siis voi jumalauta! Kesken tän postauksen kirjoittamisen mä tajusin, että olen möhlinyt kalenterimerkintöjeni kanssa siihen malliin, että laitoin tänään asiakkaalle väärää infoa päivistä jolloin olen käytettävissä. Että ei muuta kuin perjantai-iltana seitsemältä nolona soittelemaan, että "anteeks kauhiasti, mut mää oon kirjottanu teille tänään melissä ihan puuta heinää. Ei se päivä onnistukaan!" Että voi nyt saatanan saatana sanoisinko. No, onneks ei vielä mitään peruuttamatonta tapahtunut.

Viikonlopun tärkein homma näyttäis siis olevan kalenterin ajantasalle saattaminen! 

 

 


29.10.2015

Posted at 20:09h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-

Postasin viime viikolla muutaman kuvausvinkin, joita voi hyödyntää vaikkei ymmärtäisi kameran säädöistä mitään. Nyt olisi sitten vuorossa muutama juttu joiden avulla voi ottaa ensiaskeleet pois täysatomaattiasetusten käytöstä.  

Sekä postauksen eka kuvapari, että tämä toinen ovat havainnollistamassa sitä miksi sieltä täysautomaattiohjelmasta kannattaa pyrkiä poissa. iAuto -ohjelman käyttäminen kuvatessa on vähän sama asia kuin istuisi auton kyydissä sen sijaan, että ohjaisi sitä itse. 

Nykykameroiden automaattiohjelmat on toki niin hyviä, että kyllä sitä käyttämällä saa ihan ok kuvia, etenkin jos olosuhteet on hyvät ja ns. helpot. Tosiasia on kuitenkin, että kamera ei lue kuvaajan ajatuksia, vaan sen suoritus perustuu puhtaaseen matematiikkaan. Valotuksessa pyritään tiettyyn keskiarvoon, joka ei usein ole se kaunein lopputulos.

Sekä vauvan varpaat -kuvaparissa, että näissä koiralelun kuvissa on sama tilanne, vasemmalla täysautomaattiohjelman näkemys ja oikealla kuva jonka olen ottanut käyttämällä kuvausohjelmaa P (Program) ja tehnyt itse pari säätöä. P-ohjelma on myöskin automaatti, eli kamera asettaa aika-aukko -yhdistelmän, mutta se eroaa iAuto-ohjelmasta siten, että kuvaaja voi säätää mm. valkotasapainoa, valotusta, ISO-herkkyyttä ja valotuksen mittaustapaa. P-ohjelmassa ei myöskään salama ponnahda esiin automaattisesti, kuten täysautomatiikalla. 

Ensimmäisessä kuvaparissa erona on ainoastaan se, että olen P-asennossa säätänyt hieman valotusta (+0,3), sillä täysautomaatti teki vauvan varpaista omaan makuuni liian tummat. Valkotasapaino oli tässä kohtaa automaattiasetuksellakin ok, kun valo on ikkunasta tulevaa päivänvaloa.

Koiralelu-kuvaparissa puolestaan iAuto-ohjelman kuvassa värikin on vähän turhan kusenkeltainen, kun olosuhde on sekoitus hehkulamppua ja loisteputkea. Niinpä olen oikean puoleisessa kuvassa kääntänyt kameran P-kuvausohjelmalle, säätänyt valkotasapainon itse valkoisen paperin avulla ja säätänyt vielä valotuksen korjauksella kuvaa kirkkaammaksi. (Tuo valkotasapainon asettaminen itse kannattaa jokaisen opiskella sieltä oman kameran ohjekirjasta, se kun tapahtuu kaikissa kameroissa hieman eri tavalla)

Mikäli valkotasapainon säätäminen itse tuntuu liian hankalalta, niin kannattaa testailla ainakin millaisia eroja on erilaisten valolähteiden asetuksilla. Kuten näistä ylläolevista esimerkkikuvista huomaatte, mikäli asetus on väärä, mennään kuvan värissä aivan metsään. Jos siis esimerkiksi ulkona kuvatessa kamerassa onkin keinovaloasetus, tulee kuvasta sinisävyinen. Keinovalossa luonnonvalon asetuksilla kuvatessa puolestaan kuva menee keltaiseksi. 

Valkotasapainoasetuksen tehtävä on yksinkertaisuudessaan kertoa kameralle minkä värisessä valossa kulloinkin kuvataan. Säätämällä valkotasapainon itse joko harmaakortin tai valkoisen paperin avulla, kameralle kerrotaan, mikä on valkoista juuri tässä valo-olosuhteessa, jossa nyt kuvataan. 

Koira on siis kuvattu keinovalo-olosuhteissa, hehkulamppua ja jotain loisteputkia joiden värilämpötilasta ei mitään käryä ja kuvat kertovat miten eri WB-asetukset vaikuttavat väreihin. Jos siis kuvan sävyt ei WBAuto-asetuksella (AWB) miellytä, kannattaa ainakin testata toimisiko valolähteen mukainen asetus paremmin. Eli ulkona esim. aurinkoinen, pilvinen tai varjoinen ja sisällä vaikkapa se hehkulamppu-asetus. Noiden asetusten symbolit ovat kameramerkistä riippumatta hyvin kuvaavia ja siten helppo tunnistaa. Tsekkaa vaikka TÄSTÄ. (Symboli toisena vasemmalta (pylpyrä kahden kolmion välissä) on itse tehtävän WB-asetuksen symboli)

Jo siis vaihtamalla iAuto-ohjelman P-ohjelmaan ja opettelemalla valkotasapainoasetuksen vaihtamisen ja valotuksen korjauksen plussalla tai miinuksella, saa kuviaan melkoisesti paremmaksi kuin antamalla kameran päättää kaikesta. Näiden lisäksi voisi kuitenkin ottaa seuraavaksi haltuun vielä ISO-herkkyyden. 

ISO-herkkyydessä on siis kyse siitä, kuinka herkästi ja nopeasti kuva kameran kennolle valottuu. Mitä suurempi ISO, sitä herkemp ja nopeampi. ISO-arvon nostaminen siis helpottaa kuvaamista hämärissä olosuhteissa. Kääntöpuolena kuitenkin on, että kuvan kohina lisääntyy mitä suuremmaksi ISO-arvo käy. Riippuu kuitenkin hyvin paljon kamerasta, että millaisilla ISO-arvoilla vielä tulee itseä tyydyttävää jälkeä. Itse olen omilla Olympus-kameroillani kuvannut aina aivan huoletta jonnekin ISO4000 saakka, riippuen tietenkin hieman siitä mitä kuvataan ja mihin tarkoitukseen. Yleiesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vaihtoehtona on se ettei saa otettua kuvaa lainkaan tai siitä tulee liike-epäterävä, tai että saa otettua kuvan jossa on hieman kohinaa, niin valitsen tietenkin jälkimmäisen.

Täysautomaatilla kamerat usein rajoittavat ISO-herkkyyden esimerkiksi arvoon 1600 eikä kamera käytä sitä isompaa herkkyyttä vaikka olisi miten hämärää. P-asennossa ISOa voi kuitenkin säätää itse. Kuvakollaasi havainnollistaa miten suuri vaikutus ISO-arvon kasvattamisella on kuvan valoisuuteen, kun aika ja aukko pysyvät koko ajan samoina.

Eli, jos kuvaat hämärässä tai vaikkapa jotain nopeasti liikkuvaa kohdetta ja kuvista tulee alivalottuneita tai kohteesta epäterävä liikkeen vuoksi, voit vaikuttaa tilanteeseen nostamalla ISO-lukua suuremmaksi, eli herkemmäksi. 

Loppuun vielä tällainen maisemakuva esimerkki pelkän valotuksen korjauksen vaikutuksesta. P-ohjelmassa voi tosiaan korjata valotusta useimmiten asteikolla -3 – +3. Eli vaikka ei ymmärtäisi aukoista ja suljinajoista mitään, voi kuvaa yli- tai alivalottaa yksinkertaisella + tai – säädöillä. Nuo ylläolevat kuvat on otettu muutaman minuutin välein Vuokatin vaaralta kauniina kesäiltana. Vasemmalla taitaa olla automaattivalotuksen 0-tulos, eli kameran mielestä oikea valotus. Halusin kuitenkin saada pilvet paremmin näkyviin ja taivaalle struktuuria, joten korjasin valotusta miinukselle (varmaan -2 tai -3) ja lopputuloksena oikean puoleinen kuva. 

Kamera siis tallentaa, mutta se on se tyyppi siellä kameran takana, joka ottaa valokuvia. Suosittelen ottamaan ohjat omiin käsiin ja tutustumaan elämään täysautomatiikan ulkopuolella. Näillä pääsee alkuun ja sitten hetken päästä huomaatkin jo opettelevasi manuaaliasetusten käyttöä!

Jos ei järkkäriä vielä löydy, niin hyvä kamera opetteluun on esimerkiksi Olympus PEN E-PL7!