Tää asia nousi esille yhdessä fb-keskustelussa ja aattelin, että pakko jakaa tämä yksi elämäni suurimmista ylpeyden aiheista ja saavutuksista teidänkin kanssanne.
Google-haulla "kananpersetukka" mä pidän sekä paalupaikkaa, että kakkossijaa! I've never felt this proud.
Kohtuullisesti naurattaa myös tuo kolmantena tuleva Fobba-meemikuva. Se sanoo kaiken olennaisen tuosta otsikon tukkatyylistä. 😀
Ei mulla muuta tänään.
Oon ihan raato. Eilinen 13 tunnin hääkeikka vähän painaa niin jaloissa kuin päässäkin. Juhlat oli kivat näin kuvaajankin näkökulmasta ja vieraiden joukossa myös omia kavereita, mutta voin sanoa, että aika kauhulla odotan yli 3000 ruudun saaliiseen kajoamista. Hemmetin digiaika, kun sitä laukaisijaa on niin helppo painella ja tykittää talteen gigatolkulla tavaraa.
Eilisen reissulta saatoi tarttua vähän muutakin muistoa, sillä taisin täräyttää vähän nilkka suorana peltipoliisin ohi ja siinä tuli neiti valokuvaaja itse ikuistetuksi. Että katotaan nyt sitten paljonko loppujen lopuksi jään koko päivästä plussan puolelle taloudellisesti. Hirveen tyytyväinen fiilis toki.
Parantelen täällä väsymystä ja sakkotöppäysvitutusta makaamalla sängyssä ja luukuttamalla perjantaina ilmestynyttä Amorphiksen Under the Red Cloud -levyä. Kun perjantaina kuulin suihkussa ollessani postin kolahtavan eteisen matolle, juoksin vettä tippuen noukkimaan sieltä tuota odottamaani levyä, revin innolla muovit pois ja poukkoilin alasti pitkin olohuonetta tarkoituksena pistää levy heti soimaan. Mutta kuinkas kävikään… Yksikään meidän talouden cd-levyjä syövistä laitteista ei suostunut syystä tai toisesta toimimaan, joten päädyin sitten uunituore levy käsissäni kuuntelemaan levyä Spotifyista. Kohtuullisen huvittavaa. Se on kuulkaa hieno musiikkielämys, kun aina muutaman Amo-biisin jälkeen kajareista pauhaa jonku teinipoppostaran mainos. Ei siis ihan mennyt ensikuuntelu parhaalla mahdollisella tavalla.
farkut-H&M-Mama/sandaalit-H&M/toppi-Wolford (saatu)/kimono-Lindex Generous/aurinkolasit-Police (saatu)/laukku-Marc O'Polo
Nyt yritän vielä muutaman tunnin ajan relata ja pitää huomisen ja koko tulevan viikon työt ja to do -listat vielä pois mielestäni. Mun kuvitelma parista täysin tyhjästä viikosta töiden loputtua oli sittenkin pelkkää kuvitelmaa. Siirrän siis lomahaaveiluani hieman eteenpäin.
Kuvissa perjantain asu kera uuden Marc O'Polon laukun, jonka nopeasta ostotapahtumasta kirjoittelin jo eilen.
Kesäisin ihmisten väripaletti muuttuu usein kirkkaampaan ja kepeämpään suuntaan. Omaan pukeutumiseeni hiipii esimerkiksi erilaiset oranssin ja persikan sävyt. Lehtien alkaessa kellastumaan nuo kaikki aurinkoisemmat sävyt sitten vuorostaan hautautuvat kaapin perälle ja ”kesäväriseen” puseroon pukeutuminen tuntuisi keskellä talvea lähinnä naurettavalta. Mistäkähän sekin johtuu? En ihan pelkällä muodin kiertokululla selittäis asiaa, vaan kyllä siinä on jotain sisäistä fiilistä kans mukana. Ihan kuin haluais olla jotenkin paremmin synkassa luonnon värien ja valon kanssa.
Nyt näyttäisi ainakin jo itselläni olevan siirtymäaika parhaimmillaan, sillä tällä viikolla katseeni on jo kovasti kääntynyt viininpunaisiin asioihin. Viinipäiväntasausta en kuitenkaan ihan vielä suostu viettämään, punkkuun voi siirtyä sitten joskus lokakuussa, mutta muuten punaviinin sävyt ovat jo tervetulleita.
Huulille olen jo parin viikon ajan levittänyt Lumenen syyskokoelmaan kuuluvaa sävyä nimeltä Kuulaus (nro 70) ja kesän pinkit ja etenkin oranssit ovat saaneet väistyä meikkipussissa tieltä. (huulipuna saatu)
Eilen hankin jotain viininpunaista keikkumaan myös olalleni, kun pitkästä aikaa suoritin ihan puhtaan heräteostostapahtuman vain parin minuutin harkinta-ajalla. Marc O’Polon kauniin värinen laukku näytti heti ihan omalta ja kun näin hintalapun päälle liimatun -50% tarran en jäänyt empimään, vaan astelin vakaasti kassalle, varmistin, että alennus tosiaan pitää paikkaansa ja myöntävän vastauksen kuultuani työnsin korttini surutta lukijaan. Mä olen melko varma, että näin ihan samaa laukkua toisessa hyllyssä ilman niitä alennustarroja ja siksi jotenkin ihmettelin hintaa, mutta en alkanut hintaa enempää sitä kyseenalaistamaan.
Tein ostopäätöksen niin harvinaisen nopeasti, että en oikeastaan edes tarkemmin miettinyt laukun kokoa. Siksi olikin varsin iloinen ylläri, kun tänään sitä pakatessani huomasin, että laukkuun saa juuri ja juuri mahtumaan jopa 15′ läppärin! Ei ihan optimaalisin sille, mutta pari senttiä lyhyempi ohut A4-kansio meni jo vaivatta.
En useinkaan tee näin pikaisia heräteostoksia, etenkään tällaisessa yli satasen hintaluokassa (laukku maksoi 134,50 €), mutta nyt tuli vaan joku ihmeellinen varmuus, että tää on mun. Laukusta lisää kuvaa asun kanssa huomenna.
Käytiin tänään murun kanssa testaamassa kaupungin uusin nepalilainen ravintola ja sopivasti miehen kengätkin sopivat yhteen laukkuni ja huulipunani kanssa. No itsepä olen tainnut nuo herran Vansitkin tähän talouteen hankkia. 😀