Posted at 19:59h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Viikonlopun Tukholman reissu oli kaikin puolin onnistunut ja ihana. Ei olla oltu murun kanssa pitkään pitkään aikaan poistuttu yhdessä Porista, vaan se olen yleensä minä joka pakkaan kassiani vähän väliä, joten oli ihan luksusta viettää yhdessä tuollainen parin päivän miniloma. Lähdimme perjantai-iltana Turusta Viking Gracella ja palasimme sunnuntai-iltana lentäen Poriin.

Mä himottelin laivalla tuollaista söpöä käsilaukun näköistä hanaviinipakkausta, kun taas Tommi vietti haaveilevia hetkiä viskiosastolla. Muutaman baarissa nautitun maistiaisen jälkeen päädyttiin hankkimaan pari pulloa kotiinkin. Illalliseksi kiskaistiin annokset lammasta Gracen Frank’s -ravintolassa.

Mies on intohimoinen olutharrastaja, joten uusien tuttavuuksien maistelu oli tärkeä teema tälläkin reissulla. Itse en ole koskaan oluesta välittänyt, mutta pikku hiljaa olen Tommin rinnalla alkanut varovasti haistelemaan ja maistelemaan hänen laseistaan ja jotkin IPAt ja Saisonit olen jo todennut ”ei hirveän pahoiksi”. Tuo Tommin laivalla juoma ahvenanmaalaisen pienpanimo Stallhagenin IPA-pullo piti ikuistaa ihan vaan sen ihanan etiketin vuoksi. Tuli jotenkin vanhanajan sirkus ja huvipuisto mieleen.

Laiva oli aamulla satamassa ihan epäinhimillisen aikaisin (6.30), mutta meillä kävi onneksemme tuuri ja hotellissamme, kävelymatkan päässä satamasta sijainneessa Scandic Malmenissa oli huoneita vapaana jo aamulla, joten pääsimme vielä muutamaksi tunniksi jatkamaan lyhyiksi jääneitä uniamme ennen kuin treffasimme Mintun aamiaisen merkeissä.

Iltapäivä vietettiin sitten Tommin kanssa kauppoja kierrellen ja ei se en ollut minä joka raahasi vastahakoista miestä rättiostoksille niin kuin voisi helposti kuvitella, vaan keskityimme etupäässä etsimään kamppeita Murulle. Hänellä oli ostoslistalla mm. uudet kengät, farkut ja kesätakki ja tavoitteista onnistui 2/3. Itse siis jätin naistenosastot ihan suosiolla väliin ja keskityin olemaan Tommin shoppailuassistentti, mutta Vagabondilla tuli sitten tehtyä yksi heräteostos itsellekin. Kuvia kauniista ja kesäisenvärisestä olkalaukusta lisää myöhemmin!

Lauantain ja koko reissun pääasia oli tietenkin Friends Arenalla pidetty Pearl Jamin keikka. Bändi soitti yli kaksi tuntia ja esitti materiaalia laajasti eri levyiltä. Ihan pari ekaa biisiä olin ihan tyrmistynyt huonoista soundeista, mutta ne onneksi paranivat keikan kuluessa. Meidät keikan jälkeen kaupunkiin kyydinnyt taksikuski kyllä kertoi, että pari vuotta sitten valmistuneen areenan äänentoistosta on kuulunut paljon valituksia. Mutta katettu jalkapallokenttähän se onkin eikä musiikkihalli. 😛
Huippu keikka se kuitenkin oli, alun huonoista fiiliksistä huolimatta. Keikkaan mahtui materiaali uselata levyltä, ja onnekseni kaikkien aikoihin lempialbumeihini kuuluva Ten koluttiin läpi melko tarkkaan. Onnellinen fiilis jäi kaikin puolin!

Sunnuntaina nukuttiin suosiolla pitkään ja tankattiin huolella hotelliaamiaista. Viikonlopun pisin ja kiduttavin jonotusta ei suinkaan koettu esimerkiksi edellisillan keikalla vessaan, vaan hotellimme aamiaispannukakkumasiinalle. Huoh, kuinka pitkiä minuutit voivat tuollaisessa tilanteessa olla!
Huoneen luovutuksen jälkeen otimme suunnan kohti Fotografiskaa ja siellä ollutta Sebastiao Salgadon näyttelyä. Matkalla kuitenkin bongasimme purjehduskilpailujen lähtötohinoita ja parkkeerasimme ravintolalaivan kannelle sitä hetkeksi seuraamaan.

Suosittelen muuten suurella lämmöllä tuota Salgadon Genesis-näyttelyä mikäli osuu Tukholman reissua syyskuun 14. päivään mennessä. Todella laaja näyttely on henkeä salpaavan upea ylistys luonnon kauneudelle, maapallomme ihmeille ja ihmisille jotka edelleen elävät luonnonmukaisesti. Galapagos-saarten albatrossit, Etelämantereen pingviinit ja merileijonat, Papuan puuintiaanit, Ugandan vuorigorillat, Etiopian Mursiheimolaiset, siinä vain muutamia näyttelyssä nähtyjä aiheita. Kaikki suurina mustavalkovedoksina, jotka olivat sävykkyydessään aivan käsittämättömän upeita. Huh. En oikein osaa muuta sanoa.
Ihan ehdoton lempikuvakin sieltä löytyi…postasinkin jo Instagramiin, että miksi minuun vetosi eniten juuri hempeilevä albatrossipariskunta. 🙂