-blogiyhteistyö-

Syksyn pitkittyessä ja lumen ja pakkasen antaessa odotuttaa itseään olin muuten ihan tyytyväinen tilanteeseen, mutta eteisessä nakotti kuitenkin pari juttua joiden takia kuiskailin taivaalle toiveita talvesta. Ja kun minusta on kyse, niin arvannette, että kengäthän ne oli tähänkin toiveeseen syynä. Minulla on paljon kenkiä ja päästäkseni niitä suurinpiirtein kaikkia käyttämään tarvitaan selkeää vuodenaikojen vaihtelua!

Yksi syy talven odotukseen oli eräs möhköfanttimainen kenkäpari, joka on jo sen tason klassikko, että se Louvre valitsi sen vuonna 2000 yhdeksi 1900-luvun sadasta tärkeimmästä design-tuotteesta. Nämä klassikot, jotka ainakin itse muistan 90-luvulta, ovat pitäneet jonkin aikaa hieman hiljaiseloa, mutta ovat nyt uudelleen lanseerauksen myötä palanneet kauppoihin ja blogiyhteistyön kautta myös minun jalkoihini. 65

Moon Boot!! Itselläni ei näitä silloin edellisellä 90-luvun kierroksella ollut, mutta muistan ne kyllä hyvin muiden jaloista. Luokkakaverilla Jonilla oli tummansiniset ja luokka ylempänä olleella Minnalla villit kirkkaankeltaiset.

Moon Bootin värivalikoima on monipuolinen ja perusvärien ja kirkuvampien sävyjen lisäksi tarjolla on myös monenlaista metallinhohtoa ja jopa glitteriä. Omani sain valita Nylon-mallin kolmesta perusväristä, mustasta, punaisesta ja valkoisesta. Koska punaisia kenkiä löytyy eteisestä jo iso pino, puntaroin showroomilla pitkään mustan ja valkoisen välillä. Valkoiset houkuttivat valoisuudellaan, mutta ne tuntuivat sitten kuitenkin liian pelottavilta kaltaiseni raparipan tassuihin. Ja sitä paitsi nää mustat näytti mun mielestä tosi kivoilta jo siinä sovitteluvaiheessa pillifarkkujen kanssa, joten mustiin päädyin.

7

Moon Bootien visuaalinen juttu on ehdottomasti se, että ne on niin rumat ja möhköt, että muuttuvat jo cooleiksi ja sympaattisiksi. Suurimman vaikutuksen näissä superlämpöisissä saappaissa teki kuitenkin niiden uskomattoman pehmeä sisus. Sitä pakkaa kauhean kasan vaatetta päälle, vetää Moon Bootit jalkaan ja lähtee ulos pakkaseen, niin vaikka naamaa jäätää, niin samalla on olo kuin jalat olisivat jääneet sänkyyn peiton alle. Ihan just siltä nuo tuntuu jalassa. Pelkkää pehmeyttä. Ja ei ihan tasan varpaita palele!

54585

Mut sellainen paskamainen homma näissä tohveleissa kuitenkin on, että en oo vieläkään keksinyt, että miten näistä erottais ulkonäön perusteella, että kumpi kuuluu kumpaan jalkaan. Sellanen kiva päiväkotiskidi-fiilis siis tulee näitä pukiessa. Muutaman viikon asiaa ihmeteltyäni tajusin sentään, että oikean ja vasemman erottaa kokeilemalla kenkiä sisäpuolelta, sillä sieltä erottaa superlonista (tai mitä se sisus nyt onkaan) kohouman joka on jalkaholvin tuki ja näin älyää sitten parittaa oikean kengän ja jalan. Ja sitten kenkäkauppia vinkkasi, että ”voithan sä laitta apohjan merkit O ja V”. Tunsin itteni idiootiksi, kun ei ollut tällainen tullut itsellä mieleen. Nyt sitten oikean kengän pohjaa koristaa pieni O-kirjain. 😀

5

Ainakaan täällä Porissa en ole Moon Booteja vielä katukuvasta bongannut, mutta Oslon reissussa silmiin osui monetkin. Voisin siis veikata möhköbuutsien vahvaa maihinnousua ensi talveksi. Tällä hetkellä kuu-ukkokenkiä pitäisi löytyä ainakin mm. Sokoksista, pohjoisemmassa Suomessa City Sport -liikkeistä, joistakin Intersport-liikkeistä ja lisäksi monesta pienemmästä kenkäkaupasta ympäri maan.

1

Kuvat: Milla Grönman Photography

Olen ihan varma, että nämä jakaa mielipiteitä todella vahvasti. Mitä olet mieltä, ihanat vai kamalat? Entä löytyykö sieltä lukijoita jotka muistavat tallustelleensa kuubuutseissa ihanalla ysärillä?

Mä joudun kyllä nyt ensi viikoksi jättämään nämä pakkaskengät eteiseen, sillä maanantaista perjantaihin aion kipitellä Rooman katuja tennareissa!

-Yhteistyössä Moon Boot-


Törmäsin Hyvä Terveys -lehden nettisivuilla loistavaan artikkeliin koskien elämäntaparemonttia ja sen onnistumista. Jutun pääpointti oli pitkälti se, että tärkeintä on pitää hauskaa. Miten ihanalta se kuulostaakaan. Miksipä ei haluaisi muuttaa elämäänsä parempaan suuntaan, jos se on hauskaa?

Tässä muutamia Eväitä elämäntaparemonttiin -artikkelin ohjeita:

  • Muutoksen on oltava oikeasti mukavaa. Miksi harrastaa liikuntalajia josta ei pidä?
  • Uuden ruokavalion on maistuttava paremmalta kuin entisen
  • ”Repsahtaminen ei ole vaarallista. Etenkin jos se on kivaa, sen kuin repsahtaa vaan. Kunhan vain jatkaa yritystä.”
  • Jo yksi myönteinen muutos voi kiepsauttaa kaiken uusille urille
  • ”Liikuntaa on kaikki, mikä ei ole telkkarin edessä löhöämistä ja sipsien syömistä. Tavoitteen ei pidä olla se, että kaikista tulee urheilijoita,”
  • Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa
  • Ei kannata miettiä laihduttavansa, vaan ottaa ennemmin tavoitteeksi syödä enemmän kasviksia ja valita laadukkaampia raaka-aineita. Ruoanlaitosta innostuminen vie melkein väkisin kohti parempia ruokailutottumuksia.

Niin usein se elämäntaparemontti tuntuu tarkoittavan ennenkaikkea raivokasta laihduttamista ja remontoija kirjoittaa pitkän listan tavoitteita ja muutoksia, vaikka tosiaan pienillä muutoksilla, jopa yhdellä sellaisella voisi saada pyörän pyörimään oikeaan suuntaan ja elämäntavat sitä myöden pikku hiljaa muuttumaan. Kumpi tuntuu mieluisammalta lupaukselta itsellesi: ”Laihdun 10 kg ensi syksyyn mennessä” vai ”alan syömään määrän X hedelmiä ja kasviksia joka päivä”? Tai kumpaan liikuntalupaukseen kuvittelisit pystyväsi sitoutumaan pidemmäksi aikaa: ”kulutan joka viikko liikunnalla vähintään 1500 kcal” vai ”teen joka viikko vähintään kahdet liikuntatreffit hyvän ystävän kanssa”?

Mun vastaukset varmasti arvaattekin. Omiaan kannattaa mietiskellä. Elämäntapoja onnistuu muuttaa muunkinlaisilla muutoksilla kuin sellaisilla, jotka tuntuu paskalta ja pakkopullalta.

Koko Eväitä elämäntaparemonttiin -artikkelin pääset lukemaan TÄÄLTÄ.


Näitä rätti päässä kuvia nyt tuntuu riittävän, tässä taas yksi viritys mikä päässä on tullut heiluttua. Mitä tehdä, kun on kova pakkanen, mutta kaikki pipot tuntuu ihan tylsiltä ja saavat näyttämään munapäältä?

No silloin voi vaikkapa sitoa huivin siten, että se lämmittää korvia ja viimeistellä homman neulehupulla kuten mä tein tänä aamuna. ”Susta tulee mieleen Minni Hiiri!”, totesi mies, yhdistelmän nähdessään. Otin sen kohteliaisuutena, Minnihän on magee mimmi.

7587458

Kuva: Milla Grönman Photography

Pitkä ja kapea pääkallo huivi tosiaan peitti korvat ihan yhtä hyvin kuin pipokin olisi tehnyt ja eteen sidottu iso rusetti on kiva yksityiskohta muuten kovin synkässä pakkaslookissa. Weekdaysta pari vuotta sitten ostettu neulehuppu-kaulaliina yhdistelmä sitten peitti loput päästä ja lämmitti samalla kaulaa. Paljon kivempi päähine kuin ykskään pipo mitä multa löytyy!

Asua ei tänään kylläkään kuvattu tämän päähärpäkkeen takia, vaan pääosassa olivat mun kengät. Mitkä jalassa mä olenkaan tassutellut pakkaspäivät.. Se selviää huomenna loppujen asukuvien myötä!