10.09.2018

Posted at 19:17h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-

Minulta kysytään toistuvasti, että kuka asukuvani ottaa ja kun vastaus on, että 95% kuvista on minun itse ottamiani seuraa jatkokysymys, että miten sen homman oikein suoritan. No minäpä kuulkaa selostan.

Vielä vuosia sitten itsensä kuvaaminen vaati mm. kameran vitkalaukaisimen kanssa pelaamista, jotain objektia jota käyttää itsensä tilalla tarkentamista varten ja nopeita spurtteja kameran luota poseeraamaan.

Sittemmin itse itsensä kuvaaminen helpottui huomattavasti, kun Olympus lisäsi kameroihinsa wifin ja loi Image Share -applikaationsa. (ilmaisen Olympus Image Share -appin löydät App Storesta ja Google Playsta)

Ilman tätä kameran ja puhelimen (tai tabletin) langatonta yhteyttä ja OI.Sharen monipuolisia toimintoja ei bloggaamisestani tulisi enää yhtään mitään!

Käytän asukuvatessa useimmiten kamerajalustaa, mutta koska se ei tokikaan aina ole matkassa, niin kamera voi löytää paikkansa milloin mistäkin ikkunalaudoilta, kirjahyllystä tai roskiksen kannelta tuettuna mitä ihmeellisimmin virityksin. Mutta suosittelen toki jalustaa.

Kevyen PENin ja pienten objektiivien kanssa riittää myös pieni pöytäjalusta, jonka kanssa toki tarvitsee sitten löytää kuvausta ajatellen sopivalla korkeudella oleva taso.

Kun valoltaan ja taustoiltaan sopiva kuvauspaikka on löytynyt, pistetään kamera paikoilleen, kamerasta wifi päälle, liitytään puhelimella kameran luomaan wifi-verkkoon ja avataan sovelluksessa kohta Kauko-ohjaus.

Otettaessa sovellus käyttöön ensimmäistä kertaa, täytyy mobiililaitteeseen ensin asentaa kameran profiili. Mikäli kaipaat ohjeita tuohon laitteiden ensimmäiseen ”parittamiseen”, voit lukea ne TÄÄLTÄ.

Sitten ei muuta kuin poseeraamaan! Jos tuntuu, ettei kameran edessä oikein osaa olla, niin tässä itse itsensä kuvaamisessa parasta on juurikin se, että kukaan ei ole näkemässä mitä teet. Voi ihan rauhassa kokeilla erilaisia poseerauksia.

Kuten te blogiani seuranneet kuitenkin tiedätte, itse en ole asukuvissani mikään itseään ihmeellisille mutkille vääntävä supermalli. Luotan hyväksi havaittuihin perusjuttuihin. Painoa sotilaallisen pönöttämisen sijaan jommalle kummalle jalalle, hieman mutkaa lantioon, hyvä ryhti ja hymyä, niillä pääsee jo pitkälle. 

Kuvauskorkeutta säätelemällä puolestaan voi vaikuttaa mittasuhteisiin. Yläviisto voi toki häivyttää sitä aina niin pelättyä kaksoisleukaa, mutta kokokuvissa se myös lyhentää jalkoja. Itse tykkään kuvata kokovartalo-asukuvani jostain keskivartalon korkeudelta, jolloin mittasuhteet eivät juurikaan vääristy.

Vinkit kaksoisleuan kadottamiseen ja muitakin ohjeita poseeraamiseen voit lukea TÄSTÄ POSTAUKSESTA.

OI. Sharen avulla kuvatessa kameran ruudulla pysyy koko ajan tuo QR-koodi näkymä. Kameraa siirrellessä ja uusia kuvakulmia suunnitellessa voi siis joko ottaa hetkeksi wifin pois päältä tai katsoa kuvaa sovelluksesta kameraa siirrellessään.

Itsensä kuviin asetteleminen on helppoa, kun kameran näkymä näkyy livekuvana sovelluksessa. Sovellus ei toimi ainoastaan kaukolaukaisimena, vaan sen kautta pystyy myös ohjaamaan kameran asetuksia.

Kuvausohjelma, valotus, aukko, aika, valkotasapaino, kaikki ovat vain hipaisun päässä. Tarkennus tapahtuu painamalla kuvassa haluamaansa kohtaa. 

Näin lähikuvissahan ei haittaa vaikka puhelin on kädessä, mutta mitenkäs ne kokokuvat onnistuu niin, ettei laukaisuun käytetty luuri törötä näkyvissä?

Sovelluksen oikeasta alakulmasta aukeaa valikko, josta saa päälle sarjakuvauksen. Hammasrattaan alta puolestaan löytyvät tuon sarjakuvauksen lisävalinnat: kuvamäärä ja kuvien ottamisen välinen aika. Itse käytän 10 kuvan sarjakuvausta kahden sekunnin intervallilla.

Laukaisun jälkeen tulee muutaman sekunnin lähtölaskenta, jonka aikana luurin ehtii pistää taskuun tai laukkuun tai jonnekin muualle piiloon. Näin pystyy siis poseeraamaan aina 10 kuvaa putkeen yhdellä laukaisulla. (Yllä olevissa kuvissa puhelin näkyy käsissäni siksi, että otin siinä screen shotia varsinaisen kuvan sijaan) 

Mikäli kuvia haluaa heti eteenpäin, niin sovelluksen ”tuo kuvia” -kohdassa sitten vaan valitaan haluamansa kuvat ja tallennetaan ne suoraan puhelimeen. Ihanan helppoa ja nopeaa. PEN E-PL9 ja Olympus Image Share -sovellus ovat ehdottomasti bloggaamiseni tärkeimmät työkalut tietokoneen lisäksi. 

Kuvat: Milla Grönman

Kaikilla ei ehkä ole tarvetta päivittäin taltioida asujaan, mutta O.I. Sharesta on hyötyä toki muillekin kuin meille itserakkaille bloggaajille. Kun kameraa pystyy hallitsemaan mobiililaitteella, on helppo saada koko perhe mukaan eeppiseen lomakuvaan ja napata ryhmäkuva bileissä ilman, että kukaan puuttuu.

Kaukolaukaisusta on hyötyä myös pitkiä valotusaikoja vaativia kuvia ottaessa. Kun kameraan ei tarvitse koskea, vähenee pienenkin tärähdyksen vaara. 

Ja olenpa kerran ihan rippikuvauksessakin joutunut ottamaan sovelluksen kautta kuvaamisen avuksi toisen valoni mentyä rikki kesken homman. Paikalla ei ollut ketään, joka olisi voinut paikata valon puuttumisen pitelemällä heijastinta ohjeideni mukaan, joten pistin kameran jalustalle, pitelin itse heijastinta ja nappasin viimeiset kuvat O.I. Sharen avulla. Ohjailin mallia sovelluksesta kuvaa katsomalla ja lauoin menemään. Hyvin siitäkin selvittiin!

Mikäli et ole vielä tutustunut Olympus Image Share -sovellukseen, niin suosittelen lämpimästi! Jos ei kameran kauko-ohjaukselle ole tarvetta, niin kuvien nopean siirtämisen mahdollisuus kamerasta mobiililaitteeseen lienee kuitenkin monellekin hyödyksi!

 

Lue myös aiemmat Olympus -vinkkipostaukset:

Apua kameran valintaan – PEN vai OM-D?

Olympus-kameran käyttöönotto

Tarkennus, valotus ja värit kuntoon! – Kolme vinkkiä parempiin valokuviin

-Kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-

 


09.09.2018

Posted at 21:33h in Yleinen by
0 Likes

-Sisältää kaupallisia linkkejä-

Nahkatakki, farkut, neulepaidat ja syysnilkkurit ovat jo houkuttelevasti hiipineet kaapeista näkösälle, mutta melko kesäisissä kamppeissa tässä vielä on saanut mennä. Kuluneella viikolla jalassa oli useimpina päivinä vielä sandaalit ja neljän päivän työreissulle en pakannut mitään sifonkihuituloita kummempia pitkähihaisia. Mutta saatoin reissultani kyllä ostaa yhden mahtavan villaneuleen pakkasia odottelemaan.

Seuraavaksi pitäisi kyylätä sääennusteet Kuopioon, Ouluun ja Tampereelle tulevalla viikolla, jotta tietäisi millaista kampetta pakata mukaan. Ja jotkut tv-haastikseen kelpaavat vaatteetkin pitäisi keksiä. 

Kuopiosta ja Oulusta puheenollen, molempien kaupunkien Olympus kamerankäyttökurssille mahtuisi vielä. Tiistai-iltana olen Kuopiossa, keskiviikkona Oulussa. Myös Kuopion, Oulun ja Tampereen Vero Moda x Olympus -myymälätapahtumiin voi vielä ilmoittautua. Noissa siis luvassa etenkin asukuvausvinkkejä. Kaikista näistä lisätietoa tässä postauksessa.

Otan pukeutumisen osalta ilon irti päivistä, jolloin ei ole kuvauskeikkoja ja mitään matkustamista kera kamojen roudauksen, sillä se tarkoittaa, että voi pukeutua hameisiin ja korkkareihin! Tiistain asusta tuli leopardihameensa ja tukkatötterönsä vuoksi hieman 50-lukulaiset pin up -vibat. 

Hameen malli tuntuu aina vaativan sen, että yläosa puetaan sen alle hameen päälle laittamisen sijaan. Ei minulta kummoista vyötäröä löydy, mutta jotenkin tuossa hameessa haluaa pitää esillä kaikki vähäisetkin viitteet sen mahdollisesta paikasta. Mutta aion kyllä kelien viiletessä koittaa parittaa tuon leopardin myös neuleen, nilkkureiden ja nahkarotsin kanssa. 

body – Marks & Spencer / hame – Lindex / kengät – Vagabond / korvikset – Lindex

Leopardikuosi on jo vuosia kuulunut kenkäkaappiini, mutta vaatteissa se oli pitkään ihan nounou. Mutta nyt kun eläinkuosia tuuppaa esiin joka paikasta, on se alkanut näyttää omissa silmissäkin varsin varteenotettavalta kuosilta. Kyllä, aivan muodin uhri tunnustan olevani. 

Tätä Lindexin hametta ei taida enää kaikista liikkeistä löytyä, eikä myöskään verkkokaupasta. Mutta jos tyyli viehättää, eikä samaa hamosta enää tavoita, niin Ellokselta löytyy hyvin saman henkinen hame röyhelöhelmoineen. 

Vieläkö teillä on kesävaattete käytössä vai mennäänkö jo selvästi syksyssä? Kaduilla kun katselee ohikulkijoita, niin vastaan tulee kaikkea shortseista kevyttoppiksiin ja sandaaleista kaulaliinoihin. 😀


05.09.2018

Posted at 23:26h in Yleinen by
0 Likes

-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä-

Hyvää Yrittäjän Päivää! Muutamassakin FB-ryhmässä on tänään keskusteltu siitä mitä yrittäjyys itse kullekin merkitsee. Minulle oma yrittäjyyteni merkitsee ennenkaikkea vapautta ja yllätyksellisyyttä. Onnekseni se on ainakin tähän mennessä tarkoittanut myös aiempaa parempaa toimeentuloa. 

En ala vannomaan, etten koskaan enää mene vakituisiin palkkatöihin, mutta aika kaukaiselta se ajatus tuntuu. Tai ainakin sen duunin pitäisi olla joku ihan viimeisen päälle unelmahomma ja liksan aika hillitön ennen kuin tämän hetkisen tilanteeni siihen vaihtaisin.

Toki homma on sitten ihan toinen, jos jossain kohti alkaa näyttämään, ettei oma yrittäjyyteni enää elätäkään. Siinä tilanteessa on tietenkin oltava valmis etsimään päivätöitä. Mutta just nyt tämä oma melko sekalaisista palasista koostuva yksityisyrittäjyys tuntuu itselleni juuri sopivalta tavalta saada voita leivälle.

Välillä minusta kyllä tuntuu, että ollakseen yrittäjä pitäisi olla jokin selkeä idea, että mitä sitä oikein meinaa puuhata ja sitten tavoitteellisesti mennä tavoitteita kohti. Omalla kohdallani kuitenkin ”liikeidea” tuntuu kuuluvan lähinnä se, että myyn kaikkea ammatillista osaamistani, mitä joku älyää kysellä ja on siitä valmis maksamaan.

En olisi vielä jokunen vuosi sitten esimerkiksi osannut ajatella, että minusta olisi kouluttajaksi. Mutta sittemmin olen muiden aloitteesta päätynyt tekemään aika paljonkin koulutus- ja luennointihommia ja tykännyt siitä suunnattomasti. 

Millaisista töistä mun tulot yrittäjänä sitten oikein koostuu? Tein tuossa juuri laskelman kuluneelta ensimmäiseltä viralliselta yrittäjyysvuodelta ja laskutuksestani n. 40% on tullut valokuvaamalla, toiset n. 40% blogilla ja loput 20% liikevaihdosta koostuu erilaisista koulutus-, luento- ja esiintymishommista.

Näiden omien hommien lisäksi mulla sitten vielä palkkatuloja valokuvaajana, joten kyllä mä kokonaisuutena tienaan yli puolet elannostani kamera kädessä. Että kun aina sitä ammattinimikettä miettii, että mikä sekatyöläinen tässä oikein on, niin kyllä mä kuitenkin edelleen koen etupäässä olevani valokuvaaja. Mutta olen kyllä suunnattoman iloinen, että saan tehdä paljon muutakin eikä mun tarvitse kuvata viis päivää viikossa ympäri vuoden, kuten tein vielä muutama vuosi sitten.

Mikäs tässä yrittäjyydessä on sitten ikävintä? Ehdottomasti se, että olen huono erottamaan työ- ja vapaa-aikaa. Jotain töitä tulee lähes aina puuhailtua vaikka kuinka koittaisi pitää vapaapäivää. To do -lista siis pyörii päässä vähän turhan innokkaasti ja siitä on hankala päästä irti. Ylipäätään töiden aikatauluttaminen, silloin kun se on vain itsestäni kiinni, on asia jossa haluaisin olla parempi ja jämptimpi.

Just puhuttiin yhden yrittäjäkaverin kanssa, että esimerkiksi loman pitäminen ei ole kiinni siitä, etteikö se olisi taloudellisesti mahdollista, vaan siitä, että on vaan hiton huono lyömään lomasuunnitelmia lukkoon ja sitten pitämään päätöksestä kiinni. Kun joku vakkariasiakas tarjoaa isoa keikkaa just sille viikolle, kun oli ajatellut lomailla, on todella vaikea sanoa ei. 

Muita negatiivisia asioita en juurikaan vielä tähän mennessä ole omassa yrittäjyydessäni huomannut kuin tämän itsensä johtamisen vaikeuden. Mua ei mitenkään erityisesti ärsytä paperihommat eikä mulla ole mitään kitistävää verotuksesta. YEL on asia, jota kyllä toisinaan laskeskelee, että sitä pitäisi pystyä maksamaan ihan älyttömiä summia ennen kuin itselleen kummoista eläkettä saisi kerrytettyä. Mutta pitää koittaa pistää munia vähän johonkin toiseenkin koriin.

Nyt ekan vuoden olen maksanut YELiä melko pienen työtulon mukaan, kun en osannut oikein ennustaa tuloja, joten lienee pian aika korottaa sitä vastaamaan paremmin todellisuutta.  

Mutta all in all, oma elämänlaatuni on tätä nykyä monella tapaa parempi kuin vielä vakituisessa palkkatyössä ollessani. Joten huraa yrittäjyydelle! Minkä alan yrittäjiä sieltä ruudun toiselta puolen löytyy?

housut – Lindex / pusero – Ellos / kengät – Bianco (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu)

Asukuvat onkin otettu maanantaina toimistolla. Kiva päästä kesän jälkeen taas enemmän tekemään töitä tuollakin! 

Kommenttiboksissa muuten joku haaveili siistien toimistokelpoisten housujen perään, jotka tuntuisivat verkkareilta tai legginsseiltä. Uskaltaisin väittää, että nämä kuvissa näkyvät Lindexin paksusta viskoositrikoosta tehdyt Iris Slim -nimiset housut menevät juurikin tuohon kategoriaan. Lahkeiden pienet käännökset, koristetaskut ja prässi-yksityiskohdat tekevät niistä siistit ja asialliset, mutta joustava materiaali ja korkea vyötärö todella mukavat. Housua löytyy myös viininpunaisena.

Toimistokelpoinen on myös tuo jo kesällä paljon päälläni nähty Elloksen pilkullinen viskoosipusero. Tykkään kuosin lisäksi noista solmimisnauhoista, joiden ansiosta paidan saa istumaan todella kauniisti. Tätä puseromallia saa myös kukkakuosilla ja pirteän punaisena. Itseäni hieman himottais se punainen… 😀