Koin eilen taas hieman kuumottavia hetkiä, kun jännitin siinä klo 17.52 taksia soittaessani,että mahtaisinko ehtiä klo kuuden bussiin kohti Helsinkiä. Mä en tajua miten nuo mun lähdöt näille viikonloppureissuille on aina ihan täyttä katastrofia. Mutta kaikesta säheltämisestä huolimatta onnistuin päätymään kamera- ja valolaukkuineni tänne pääkaupunkiin saakka ja tänään olikin sitten aivan mahtavan kuvausprojektin vuoro.

Varsinaisia kuvauksien lopputuotoksia ei voi vielä julkaista ennen kuin parin viikon päästä, kun ovat kokeneet virallisen julkistuksensa. Tässä kuitenkin muutamia Iinan nappailemia makingof-kuvia kulisseista. Kiva saada kerrankin kuvia itsestä työn touhussa. Kuvissa mukana myös kuvausporukkamme muut jäsenet malleista meikkaajaan ja tietenkin itse muotimaestro Jussi Salminen.

20130202-203030.jpg

20130202-203103.jpg

20130202-203149.jpg

20130202-203224.jpg

20130202-203302.jpg

20130202-203353.jpg

20130202-203432.jpg

20130202-203458.jpg

Tämä viimeinen kuva on pieni palanen photoshootin varsinaisista kuvista. Ainakin läpikuultavuutta siis luvassa. Mutta näitä kuvia lisää sitten parin viikon päästä!


Voisikohan työpäivä juurikaan paremmin alkaa, kuin availemalla ihastuksesta huokaillen huomattavasti odotettua nopeammin saapunutta kenkäpakettia? No eipä kyllä voisi. Tämä päivä siis alkoi juurikin edellä kuvailluissa tunnelmissa.

Ne on punaiset. Todella punaiset. Ja kauniisti kiiltävät. Ja olen kuikuillut niitä kauppojen hyllyillä ja nettiselaimessa kymmeniä kertoja raskimatta kuitenkaan hankkia. Mutta nyt osui tähdet kohdalleen ja Officen viimeinen pari punaisia lakeri Martenseja oli tarjouksessa hintaan 40 £ ja kokokin oli melkein oikea.

Koko oli siis UK5, joten jännitti ovatko hirmuisesti liian isot 37 jalkaani, kun useimmiten UK kokoni on 4. Sain pyyhkiä jännityshien otsaltani, kun sovitus osoitti, että kenkien väljyys oli vain sellaista luokkaa joka korjaantuu pohjallisella.

Oi, oi. On ne ihanat. Katsokaa vaikka.

20130131-204844.jpg

20130131-204933.jpg

20130131-205002.jpg

20130131-205020.jpg

20130131-205200.jpg


No niin… sinne meni teksti taivaan tuuliin jonkun errorin takia, joten aloitanpa naputtelemaan tämän koko postauksen uudelleen. Ei toki ärsytä yhtään…

Mutta, tässä siis muutamia poimintoja sunnuntaisilla häämessuilla silmiin sattuneista asioista. Itsehän olin paikalla siis töissä, mutta ehdin nopeasti kiertää myös muut näytteilleasettajat. Täytyy kyllä sanoa, että tuollainen häämessujen tarjonta ei kyllä pääasiassa oikein kiinnosta eikä kosketa mua. Jotenkin kaikki missä on etuliite hää- on yleensä aina mun mielestä jotain tosi rumaa ja kamalaa. 😀 Mutta tässä siis muutamia kuvia mitä sunnuntaina tarttui kortille.

20130127-205300.jpg

That’s what I call a päähärpäke! Tuo Cruella de Villemäinen tylliviritelmä on jo niin överi, että kelpais mullekin. Mä haluun bileet joihin voin väsätä tollasen.

20130127-205337.jpg

Toinen ihana päähine löytyi naapuriosastollamme vierailleelta pikkuvauvalta. Miten suloinen pingviinineiti!

20130127-205352.jpg

Paljettikorsetti ei tietenkään voinut olla kiinnittämättä minun huomiotani. Jaa miksei? No koska siinä on paljetteja! Mutta nuo helmasta roikkuvat kammotukset kyllä leikkaisin pois. Oon muuten usein sanonut, että mulle sais myytyä vaikka pilkkihaalarin, jos se ois kuorrutettu paljeteilla. 😀

20130127-205404.jpg

Ystävälläni on hääsuunnittelupalveluja tarjoava yritys nimeltä Lumihopea. Hänen osastollaan oli myynnissä kauniita Design Domin vartavasten Lumihopealle suunnittelemia vintage-henkisiä koruja. Vaikken omaan kaulaan tuollaista herkkää ja tyttömäistä pitsiä osaisikaan kuvitella, niin kauniita olivat silti. Jos muuten häähommat kiinnostaa, niin Lumihopean Tanja kirjoittaa myös hääblogia nimeltä Black.bling.White.

20130127-205449.jpg

Porin seudun yksi upeimmista, tai oikeastaan upein jos minulta kysytään, juhlatiloista on upea vanha kartano nimeltä Villa Grankulla.

Olin viime kesänä kuvaamassa siellä yhdet häät ja ihastelin jo silloin heidän upeita, runsaita ja kauniita kattauksiaan jotka sopivat kristalleineen ja hopeineen täydellisesti menneitä aikoja henkivään ympäristöönsä. Myös ruoka oli ensiluokkaista ja voittikin kirkkaasti ”kesän parhaat hääpöperöt”-tittelin. Minä kun tosiaan ehdin niitä ihan muutamat joka kesä maistelemaan. 😀

Saattaakin olla, että pääsen tässä kevään aikana vielä toteuttamaan jotain kivaa kuvausprojektia tuonne Villa Grankullaan. Kauniissa miljöössä on aina ilo kuvata.

20130127-205520.jpg

Vaikka ovatkin omaan mieleeni vähän turhan romanttisia söpöyksiä, niin silti messujen upeimmat kakut löytyivät ehdottomasti Marjon Herkkukakun -osastolta. Mun päähän ei vaan mahdu, miten joku osaa piiperrellä tuollaisia pikkutarkkuuksia.

Sitten ihastusta herättäneistä asioista tyhmiin ja rumiin.

20130127-205421.jpg

Ainakin mun asu oli kiireestä ja pinkistä teepparista johtuen ihan kamala. Mutta kyllä mä nyt kaks kertaa vuodessa voin töiden vuoksi pinkkiä käyttää vaikken siinä viihdykään. Ehkä pinkkiä paitaa kamalampaakin oli nimittäin hirveä lahje-/kenkämokani.

Tajusin vasta hississä nilkkureiden vetoketjuja kiinni kiskoessani, että nyt ei kengät ja housut passannut lainkaan yhteen, mutta en ehtinyt vaihtamaan. Minähän en nimittäin ikinä ikinä koskaan milloinkaan pukeudu noin, että kengät ja housut on yhtä ja samaa tylsää mössöä. Mun periaate kun on, että kengät kuuluu näkyä.

Nyt kuitenkin sattui noin, että kivasti kahta matskua yhdistelevät nilkkurit yksityiskohtineen jäävät lahkeiden alle piiloon ja näyttävät vain maailman tylsimmiltä talvikengiltä nahan ja kumikärkien sulautuessa iloisesti vahapintaisten farkkujen pintaan. Yäk! Ahdisti ihan oikeasti.

En tiedä huomaako tuota kenkäasiaa kukaan muu ikinä, mutta mulle se on käsittämättömän tärkeää, kuten ehkä avautumisesta voi huomata.

20130127-205433.jpg

Ja sitten se yksi ihmettelyn aihe. Onko nuo morsius- ja juhlapukuliikkeiden vuodesta toiseen myymät eri tavoin rypytetyt ja laskostetut jäykät tafti-iltapukuhirvitykset jonkun mielestä muka kauniita? Ja mitä miesten juhlatyyliin tulee, niin ainakin häämessujen tarjontaa katsellessa hienointa maailmassa tuntuu olevan se, että miesten liivejä, plastroneita sun muita tarjotaan kaikissa mahdollisissa kamalissa väreissä mitä ihmiset keksivät häidensaä teemaväriksi valita. Mä en käsitä.

Tuosta kuvasta voisi tönkköjen pukujen ja tönkköjen kampausten perusteella kuvitella, että se on otettu vaikkapa vuonna 2002 eikä suinkaan yli 10 vuotta myöhemmin. Että tämmöinen on juhlavista juhlavin ja upein tyyli, mitä Satakunnassa on tarjolla ja mitä täällä ilmeisesti sitten ostetaan. En vaan tajua.

Omien töiden puolesta oli ihan jees-messut. Hääkuvausvarauksiakin alkoi ropisemaan heti tänään. Eli ei se monen tunnin höpöttäminen hukkaan vissiin mennyt. Ensi kesänä pääsee siis taas maistelemaan hääkakun jos toisenkin ja ikuistamaan parit häävalssit ja kimppujen viskomiset.

Edit: tää niin kiteyttää mun ajatukset.. 😀 http://porvarillaonvaraa.blogspot.fi/2011/03/unelmahaat.html?m=0