Posted at 23:01h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Enää kaksi päivää töitä ja sitten lähes pari viikkoa lomaa! Mutta nämä pari päivää saakin vielä painaa otsa hiessä, sillä täytyy saada hirmuinen läjä kuvia ja tauluja asiakkaille, että ehtivät pukinkonttiin. Sitten lomalomalomaloma!!! Ensin isin ja äitin luokse pohjoiseen ja sieltä sitten rakkaan Iinuskan luokse Helsinkiin. Ihania hetkiä siis edessä.
Tähän väliin ajattelin kuitenkin muistella hieman menneitä ja näyttää teillekin mitä Facebookin tarjoama vuosikatsaus poimi minun tapahtumistani. Niin kuin murukin sen totesi, ”osui kyllä ihan nappiin nuo jutut!”. Naamakirja todellakin tiesi pelottavan hyvin mitkä jutut ovat olleet kuluvan vuoden kohokohtia.
Aww! Heti kärkeen läjä kuvia monista ihanista blogikemuista ja ihanista tytöistä. Etenkin ilman Iinaa ja Jonnaa tämä vuosi olisi ollut paljon paljon tylsempi.
Maaliskuussa lensin moikkaamaan vaihdossa viihtynyttä Jonnaa Itävaltaan ja vietimme mahtavan viikonlopun Wienissä. Viiniä, naurua, paljon kakkua, kaunis kaupunki, hurmaava hotelli ja repeatillä soitettu Jar of hearts. Kaikin puolin mahtireissu.
Lähes heti reissun jälkeen Kattilahallissa juhlittiin 2-vuotiasta Indiedaysiä. Jussi taikoi minulle ihanan mekon jonka hän kiikutti minulle ompelukoneen neulan alta juoksujalkaa suoraan hotellihuoneeseen kavereiden jo odotellessa minua aulassa. Oli takuuvarmasti uunituore kolttu! 😀 Ilta oli vauhdikas ja kupliva ja seura tietenkin ensiluokkaista.
Maaliskuun lopulla nappasin ilokseni ensimmäisen sijoitukseni Ammattivalokuvaajien vuosikilpailussa. 2. sija irtosi lemmikkikuvasarjassa yllä olevassa syötävän suloisen karvakasan kuvalla. Toivottavasti sijoituksia tulee seuraavissakin kisoissa. Pitäisi varmaan alkaa katselemaan vuoden kuvasaldoa sillä silmällä.
Huhtikuussa ihana isosiskoni sanoi tahdon ja olin paikalla todistajana. Hääpäivällistä nautittiin loistavassa Ravinteli Berthassa Tampereella. Ihana päivä ja maukas ruoka!
Kesällä ei ainakaan Facebookin arvioiden mukaan tapahtunut mitään kovin hurjaa ja melko oikeassahan se kyllä olikin. Kesä meni pitkälti töitä paiskoessa. Viikonloput viuhahtivat ohi häitä kuvatessa eikä arkisinkaan jaksanut kummoisia puuhastella. Kesälomalla sentään tein rengasmatkan kotiseudun kautta Helsinkiin, Tallinnaan ja takaisin.
Kiireisen kesän päättyminen kuitenkin palkittiin syyskuun alussa, kun suuntasimme äidin ja siskojen kanssa muutamaksi päivään hurmaavaan ja helteiseen Roomaan. Oli ihanaa viettää aikaa kerralla kaikkien perheen naisten kesken ja tutustua upeaan kaupunkiin ja sen huikeaan historiaan. Minua varoitettiin, että Roomaan rakastuu niin, että sinne tahtoo takaisin ja niinhän siinä kävi. Tahdon sinne ehdottomasti uudellen.
Syksyn pahinta pimeyttä kirkasti melkoisesti Olympukselta saamani sähköposti, jossa kysäistiin kiinnostaisiko minua kuvauskeikka, jossa kohteena olisi ei enempi eikä vähempi kuin lempibändini Amorphis. No, että kiinnostiko?! Facebook-päivitykseni tuon kuvauspäivän iltana kertoi kaverini mielestä kuulema siitä, että olen todellakin porilaistunut. ”ei nyt ihan paska..” 😀
Marraskuussa mahtavuudet sitten vain jatkuivat. Suhasin Helsingissä rakkaan Iinuskan luona vähän väliä ja loistavalla tyttöporukalla ehdimme myös Silja Linen ja Visit Swedenin järjestämälle parin päivän Tukholman reissulle. Juttua tuon kaikinpuolin mahtavan matkan kohteista tulossa vihdoin joululoman aikana.
Tukholmasta lennähdin suoraan Berliiniin Olympuksen päivän mittaiseen kuvaustyöpajaan. Tuo päivä oli ehdottomasti yksi tämän vuoden kohokohtia. Syynä ei ollut ainoastaan tuo jumalaisen komea miesmalli, vaan olin aivan suunnattoman innoissani ja otettu, kun työpajaa vetänyt muotikuvaaja Joachim Baldauf ehti keskustelemaan kanssani hetken jos toisenkin. Häneltä saamani palaute, neuvot ja kannustus antoivat hurjasti ajattelemisen aihetta kenties jopa uutta suuntaa tai ainakin tavoitetta omalle tekemiselle.
Marraskuun lopussa sitten yksi blogipostaus aiheutti täysin ennalta-arvaamattoman ”blogi-ilmiön” jonka myötä meikäläisen naama pääsi koristamaan niin Iltalehden kuin MTV3:kin nettisivuja kuin Hesarin testilehteä ja MeNaisiakin. Naked Truth -postaus toi reilussa viikossa blogiini yli 80 000 kävijää. Huhhuh. Internet on jännä asia. Mutta kaikin puolin ilahduttava juttu tämä toki oli. Oli hienoa kuinka paljon asia poiki ajatuksia ja keskustelua. 🙂
Niin raskaalta kuin elämä osan vuodesta tuntuikin sukeutui tästä vuodesta näin loppumetreillä katsottuna melko upea. Tämä positiivinen fiilis johtuu paljolti varmastikin siitä, että olo on vihdoin syksyn ja talven aikana ollut noususuunnassa. Kovasti se nyt alkaa näyttää siltä, että väsymyksen, masennuksen sekä arjen ja terveyden takkuamisen takana on todellakin ollut se kilpirauhanen. Ja kuinka kauan olo ehtikään vaan huonontua hitaasti ja tasaisesti. Aika hurjaa. Nyt vaan toivotaan, että tämä noususuhdannekin on pitkäkestoista.
Tulipas tästä postauksesta hirmuisen hyvä mieli! 🙂
