Onni on murun nälkäiselle ja kiireiselle tyttöystävälleen tekemä eväsleipä nautittuna junassa matkalla ihanan ystävän luo. Ja tuollainen onnen hetki on meneillään juuri nyt tässä kirjoittelun lomassa.

Kuten jo aamuisesta postauksesta ilmi kävi, niin parantelin tänään räkätaudin runtelemaa itsetuntoani (se punoittava nokkainen limanuljaska peilissä ei ollut todellakaan kaunis näky) Maikun käsittelyssä, kun pistimme tukkani takaisin ruotuun.

20121210-185259.jpg

Mietin eilen illalla nukkumaan käydessäni edessä olevaa kampaamokäyntiä ja sain aikaiseksi hirvittävän kriisin, kun totesin, ettei toivomuslistallani ole tällä kertaa sivusiiliä, piilokaljua, överilyhyttä pystytukkaa tai mitään muutakaan menneille vuosille niin tyypillistä tukkaminua.

Kaiken tuon sijaan totesin haluavani pitää saavuttamani pituuden edessä, jatkaa värin suhteen melko luonnollisella linjalla toivoin ylipäätäänkin varsin pehmeää ja jopa huomaamatonta lookkia.

Iski hirvee masis. Olin varma, että nyt se tulee, jos ei nyt ihan vielä kuolema, niin ainakin vanhuus. (Mikä tää on tää hirvittävä ikääntymisen ahdistus, joka mua nyt vaivaa?) Naureskeltiin sitten Maikun kanssa, että seuraavaksi se on sitten tyvipermis ja latvojen tasaus. 😀

20121210-185254.jpg

Tämmönen siitä sitten tuli. Koskaan ikinä ei ole kampaamon lattialle jäänyt vierailuni jälkeen niin vähän karvaa kuin tänään. Ei niistä olisi kuin onnettomat kainalokarvaimplantit taiteillut. 😀

Tänään kuontalo oli pipon käytön vuoksi mallia pitkin päätä, mutta mitä luultavimmin tukka taipuu myös astetta pöyheämmäksi ja sekaisemmaksikin versioksi. Pitänee testata päivänä jolloin korvia ei tarvitse huurruttaa pihalla.

Uuden tukan lisäksi kuvassa uusia asioita edustaa Elloksen alesta bongaamani pellavainen lyhyt jakkutakkiasia (mikä onkaan). Just hyvä tollanen hartioille heitettävä, kun tarvitsee jotain mikä on yhtä aikaa mukavaa, mutta skarpimpaa kuin villapaita.

PS.Montako viikkoa syntymäpäivän jälkeen on lupa kieriä ikäkriiseilyn aiheuttamassa itsesäälissä ja ”elämäni on ohi”-ahdistuksessa?


Kun paketista juuri avatut sukkahousut repeää liitoksistaan ensimmäistä kertaa jalkaan kiskoessa, ei tarvitse katsoa kalenteriin tietääkseen, että on maanantai. Ja kun peilistä näkyy karvainen jeti (heti oun olet siirtänyt karvoja sen verran sivuun, että näet peilin), tietää myöskin, että kampaajalle menoa ei olisi voinut odottaa enää päivääkään.

Onneksi oli aika varattuna tänne Maikun osaaviin käviin juuri tälle aamulle. Lähes viiden päivän uuvuttavan räkätaudissa piehtaroinnin (olin tosi död, siksi en jaksanut edes postailla) jälkeen mikään ei piristä ja herätä paremmin eloon kuin uusi tukka.

20121210-101954.jpg
Onko kuvassa ennen vai jälkeen? 😀

Hieman pukkasi kyllä ikäkriisiä, kun tajusin toivovani Maikulta ”sellaista aika luonnollista, lähes omaa sävyä” ja leikkauksen suhteen ollaan linjoilla ”pehmeää ja käytännöllistä”. Tähänkö sitä on nyt tultu? Missä on sivusiilit sun muut aiemmilta kampaamoreissuilta tutut viritykset? 31v ja ihan mummo. 😀


Happy birthday to me, happy birthday to me!

Mikään ei paremmin oikeuta uusien kenkien ostoon kuin syntymäpäivä. (minä tosin en ole kyllä ikinä tarvinnut erityistä syytä uusien kenkien ostoa varten..)

Rakkaat Bronxin leopardi-herrainkengät (bannerissakin näkyvät) ja Guessin huikeat leopardi-korkkarit ovat muistona siitä, kun iän ensimmäinen numero pyörähti kakkosesta kolmoseksi. Ekaa 30+ synttäriä puolestaan juhlistetaan hieman jämerämmillä jalkineilla.

Nettiostoksien hehkuttaminen tuntuu aina hieman riskaabelilta niin kauan kuin paketti ei ole vielä saapunut eikä ole päässyt ostostaan sovittelemaan. Mutta nyt on pakko hihkua hieman jo tässä vaiheessa, kun tilausvahvistus on vasta juuri ja juuri ennättänyt kolista sähköpostiluukkuun.

31 ikävuoden kunniaksi päätin hemmotella itseäni upeilla Jeffrey Campbellin Brit Wrap Strap prätkäbuutseilla. Olen jo pidemmän aikaa pitänyt silmiäni auki juuri oikeannäköisten ruskeiden bikereiden varalta ja sopivasti nämä yllättiväy minut iloisesti Shopbopin alennus-kategoriasta. Olin ihastellut näitä jo mustina Stellan kintuissa, mutta tästä kauniista ruskean sävystä en ollut aiemmin tietoinen.

Shopbop tarjosi sattumalta kivan ”synttärilahjan” 30% alennuksen muodossa, joten kengät irtosivat yli 50 € normihintaa huokeammin. Tulleineen ja veroineen Jeffreyt haukkasivat veronpalautuksistani hieman reilut 150 €. Ei paha. I’m happy.

Kenkien lisäksi shoppailin tässä illan pikkutunteina itselleni myös yhdet tissiliivit Asokselta. 31-vuotias Veera siis kiskoo jalkaan reteät buutsit, nostaa painovoiman kurittamat hinkit näteillä liiveillä aavistuksen lähemmäs leukaa ja kohtaa seuraavankin ikävuoden samalla ”en mä kyllä oikeesti tunne itseäni vanhaksi” -asenteella kuin aiemmatkin.