Sotkamon helluntaiseurakunnan kirpputori Majakasta lasten kenkähyllystä löytyi kuudella eurolla jotain ihanan rouheaa syksyksi. Merkki Dockers, matsku nahkaa ja kunto loistava. Toinen kenkä vaatii ihan pientä venytystä suutarilla jalkapöydän päältä, mutta sehän hoituu.

Onhan ne vähän viime vuosituhannen vaihdetta ja teiniä, mutta siks just ne muhun iskeekin. Kovasti on näissä samaa henkeä kuin lukioikäisenä suuresti himoitsemissani New Rockin saappaissa joita en sitten kuitenkaan koskaan saanut hankittua.

Eihän tarvii vielä aikuistua? Vieläkö saan innostua samanlaisista kengistä kuin jo yli kymmenen vuotta sitten? 😀

Posted from WordPress for Windows Phone


Mun mamma oli perjantaina niin ihastuttavan näköisenä taidenäyttelyn avajaisista palatessaan, että pakkohan hänet oli ikuistaa. Tällä kertaa päivän asun siis tarjoaa mun ihana mutsi!

Ja mitäs muutakaan äidillä olisi ollut päällään kuin jotain itse suunnitelemaansa ja valmistamaansa. Tällä kertaa päälle päätyi kevyt pitsihelmainen neulemekko nimeltään Estelle. Arvaattekohan kenen mukaan on kolttu saanut nimensä? Mekon ensimmäinen kappale valmistui juurikin samana päivänä kuin Ruotsin pikku prinsessa syntyi, joten myöhemmin mallin nimeä mietittäessä valinta oli päivänselvä. Neuleen materiaali on silkkipellavaa 45/55 ja mekon paino on vain 220 g!

Päällä oleva neuletakki puolestaan onkin sitten ihan ostotavaraa. Tilasin keväällä Elloksen alesta tuollaisen mustan kashmirneuletakin ja tajusin heti, että mamma varmasti tykkäisi siitä myös, joten tilasin toisen häntä varten. Neule on kevyt, ohut, lämmin, monikäyttöinen ja irtosi varsin sopuhinnalla, joten ei kumma, että vaate kuuluu meidän molempien suursuosikkeihin.

Mustin ja hopeisin helmin kirjailtu italialainen pikkulaukku on kuulema lähes minun ikäiseni ja palvelee edelleen uskollisesti. Korkokengät ovat mamman luottomerkiltä Palmrothilta. Tasan samat kengät löytyvät äidin kenkäkaapista niin kiiltonahkaisena kuin mokkanahkaisenakin. ”Kun löydät jotain superhyvää, osta kaikissa väreissä ja materiaaleissa”, onkin äidiltä usein kuultu neuvo.

Meidän perheessä on minun viime viikkoisen kampaajakäyntini jälkeen nyt ollut sellainen tilanne, että isä on porukan pitkätukkaisin. Minulla ja mammalla on molemmilla melkoisen lyhyet kutrit. Vielä reilu vuosi sitten äidin päätä koristi vieläkin lyhyempi kampaus, joka sekin sopi hänelle upeasti, mutta eikös olekin tämä nykyinen sopivasti sotkuinen tukka ihan super hyvä?! Mun mielestä ainakin.

Näin upea vau-mutsi siis mulla!


 Ei siitä ole kuin reilut pari vuotta, kun muistan vielä julistaneeni, että raidat ei kyllä todellakaan ole mua varten. Että, ”hyi. en osaa käyttää ja ne vaan leventävät ja valivali”. Sitten Marimekon kampanjassa mukana ollessani päätin jälleen rohkaistua ja kokeilla olisiko minusta ja klassisesta tasaraidasta kanssaeläjiksi. Kerta kerran jälkeen mustavalkoista tai punavalkoista vaakaraitaa päälle pukiessani huomasin aina pitäväni yhä enemmän sen raikkaudesta. Se on pirteän valkoinen paita olematta kuitenkaan pelottavan valkea.

Pari vuotta Maripaidoilla varovasti silloin tällöin harjoiteltuani olen tänä kesänä vihdoin saanut huomata olevani hurahtanut, sillä kaappiin on kevään ja kesän aikana muuttanut laskujeni mukaan ainakin kolme raitapaitaa ja pystyraitaa tuli hankittua mekon muodossa. Viimeisen viikon ajan olen viihtynyt seiloriraidoissa lähes päivittäin. Voin taas kerran vaan kysyä, että mitä mulle tapahtuu?? 😀

Ensimmäisen lomaviikon raitapaitaöverien syynä ovat olleet Gina Tricotin alesta vitosella kipale ostamani 3/4 hihaiset trikoopaidat, jotka ovat osoittautuneet aivan supermukaviksi päällä. Ostin viime maanantaina mustavalkoisen (näkyi tässä asussa) ja asuttuani siinä muutaman päivän nappasin perjantaina mukaani vielä tuon kuvissa näkyvän sinivalkoraidallisen.

Paidoista erityisen kivoja tekee niiden pääntie, joka on takaa uurrettu todella syväksi sen paljastaen kauniisti yläselkää. Mutta sitähän minä en tietenkään tajunnut tähän kuvauttaa.

Näin ne omat joskus niin tiukat pukeutumisperiaatteet siis kaatuvat. Ei raitoja, ei sinistä, ei valkoista, en yhdistä eri kuoseja.. Ja mitä on ämmällä päällä nyt? Sinivalkoista ja raitaa yhdistettynä leopardikuosiin.. olisittepa ennustaneet tämän minulle pari vuotta sitten.

Sitä aina kuvittelee kunkin hetkisistä omista pukeutumismieltymyksistään, että ”tässä se nyt on, tämä on totuus, tämä mielipide ei muutu”.  Mutta paskat, koko ajan saa olla takkiaan kääntämässä.

Tällä hetkellä mä dissaan tiukasti  esim. pastellisävyjä, erityisesti mintunvihreää, kitten heel -korkoja ja vaaleita farkkuja. Ja mä ihan todella toivon, että nämä mielipiteet myös pitäisivät. Mutta kuten tässä nyt on saatu huomata, niin never say never..