Terkkuja Tampereelta! Osallistuin ensimmäistä kertaa Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n Vuoden Muotokuvaajakilpailuun ja tuiaisina tälle keltanokalle oli 2. palkinto lemmikkikuvasarjassa. Tänään siis juhlitaan!
Palkinto tuli kuvan taustalla näkyvällä otoksella nimeltä ”Nyt mopataan!”. Kiitokset siis mahtavalle mallilleni nimeltä Lyyli. 🙂
Tittididii!! Kameran syövereistä löytyi vielä yksi asu Wienin reissulta. Jonna ikuisti minut reissun viimeisenä iltana metroasemalla, kun olimme matkalla illalliselle hänen vaihtarikavereidensa kanssa.
paljettihame ja leopardihuivi/H&M, nahkarotsi/Saki, niitti clutch/Diesel, ballerinat/Gabor, kaulakoru/Gina Tricot
Ravinteliin suuntasin kovin rakkaaksi käyneessä halpis-paljettihameessani. Pientä kriisiä meinasi pukata, kun hopean värisin metalliniitein koristellut ballerinat eivät mielestäni sopineet yhteen kullan väristen paljettien ja korun kanssa.
Mutta hetken peilin edessä pyöriskelyn jälkeen onnistuin sivuuttaaan ainaisen matchy-matchy ääneni ja nappasin kainaloon Dieselin niitticlutchin jotta kenkien hopeiset pallerot eivät tuntisi oloaan niin yksinäiseksi. Kaikesta sitä saa nainen muodostettua itselleen ongelman. 😀
Ja katsokaa kuinka kivasti passaa mun väreihin tuo takana seisoskeleva metron odottelijakin!
Tähän päivään on kuulunut mm. eka salitreeni henkilökohtaisen valmentajan kanssa sekä työpaikan muuttohommia. Saliohjelma tuntui rankkuudessaan oikeastaan aika ihanalta. Täytyy oikeasti ähistä, puhista ja irvistellä jotta saa tehtyä sarjat loppuun.
Aamuisen liikuntapläjäyksen jälkeen olikin sitten hyvä jatkaa ruumiinsa kurittamista muuttopuuhissa laatikoita ja huonekaluja nostellen ja purkaen. Mä olen ihan innoissani uudesta tilavammasta studiostani enkä malttaisi odottaa, että saadaan siellä kaikki paikoilleen!
Seuraavaksi onkin sittenvuorossa ravintolaillalinen kera kahden miehen. Ei siis ihan huono perjantai.
Indiedaysin 2 v -kekkereistä on jo viikko ja osa teistä on varmaan nähnyt jo läjittäin kuvia muista blogeista. Tiheimpään juhlapostausrysään on kuitenkin jo muutaman päivän hajurako, joten uskallan kantaa oman korteni tuohon kuvakekoon.
2 vuotiasta Indiedaysiä juhlittiin Suvilahden Kattilahallissa. Paikka on varmasti monille tuttu ainakin televisioruudun kautta, sillä samassa paikassa on kuvattu mm. Huippumalli haussa-ohjelman tuomaroinnit. Yhtä hyvin kuin tvohjelman kuvauspaikaksi, sopi Kattilahalli myös hulppeaksi juhlatilaksi.
Mä odottelen edelleen, että saisin jonkun muun kamerasta jonkun hyvän kuvan mun mekosta, omaan kameraan niitä ei nimittäin tarttunut. Mutta tämän postauksen kuvista näkee ainakin vähän yläosaa ja asusteita. Ihanan mekkoni siis suunnitteli ja ompeli viime vuoden Muodin Huipulle -ohjelmasta tuttu Jussi Salminen, jonka oman merkin nimi on Olav. Ja mä olen lopputulokseen niiiin tyytyväinen. 🙂
Mekon yläosan kullanvärinen nahka mielessäni shoppasin tuon kuvassa näkyvän helmikirjaillun clutchin Wienistä Forever 21:sta. Ja sehän passasi asuun paremmin kuin mahtavasti!
Korvisinspiraatio lähti sitten tuosta laukusta ja metsästinkin vihreitä korvakoruja kaupoista vielä muutama tunti ennen juhlien alkua. Pirtsakan väriset sulkakorut löytyivät sitten Gina Tricosta, mutta niiden kanssapiti samassa setissä ostaa myös pinkit ja siniset. Kaipa niillekin kuitenkin käytöä löydetään.
Nysäkynteni saivat pelastuksen juhlia edeltävänä päivänä, kun erään pr-toimiston pressipäivässä sai halutessaan lakkautaa kyntensä Olen aina arastellut lakan käyttämistä näissä nyrhityissä kynsissä, mutta tuollainenpirtsakka väri näyttääkin yllättävän kivalt vaikkei niitä kynsiä ylpeyden aiheeksi asti olekaan.
Mun kameran linssissä on varman jotain vikaa, kun joka kerta kun nappasin sillä kuvan minusta ja vieressäni iloisesti hymyilleestä kaunottaresta numeltä Iinaleena MoksuHerppeenluomaHefner, niin se kuva näyttikin tuolta. Kamerani oli myöskin napsinut lähikuvia Iinan kielestä ja muista kasvojen osista sillä aikaa kun olin vessassa. Ihme kamera, pitäiskö lähettää huoltoon..? 😀
Kekkereissä riitti paljon ihania kaunokaisia. Tässä ohi viilettää salamaakin nopeammin Nadja.
Ja tässä säteilee hävyttömän hyvännäköinen Peppi.
Malenan kanssa innostuttiin sitten vähän jumppaamankin piikkarit jalassa. Tässä demonstroidaan edellisenä päivänä Crossfit-treeneissä tehtyjä kyykkyjä joiden vuoksi persauksemme olivat vielä juhlissakin kovin kipeänä ja jumissa. Minä en uskaltautunut enää ihan yhtä syvään kyykkyyn kuin Malena, sillä olis hyvin voinut käydä, etten olisienää omin voimin noussut takaisin ylös. 😀
Baaritiskeiltä irtosi aika herkullisia drinksuja kera hedelmien.
Minttu seuraa tässä silmä tarkkana illan kohokohtaa, joka oli..
IvanaHelsingin A/W 2012-2013 Tapiola-Kauniainen malliston näytös! Itse en ole koskaan Ivanan vaatteille juuri lämmennyt, mutta kyllähän ne tuolla tavalla catwalkilla nähtynä ihan upeilta näyttää.
Kattilahallilta ilta jatkui vielä Erottajalla sijaitsevassa Adams-Salissa jota kohti ollaan tässä mahtavan Malenan kanssa suuntamassa taksin takapenkillä hihitellen.
Miksi jotkut ihmiset näyttää vielä kahdeksan tunnin kekkeröimisen jälkeenkin ihan kuin vasta meikatuilta? Vihaan tällaisia ihmisiä! Nata on yksi noista aina ihan ärsyttävän hyvännäköisistä eukoista. Ja mikä pahinta, se näytti tasan yhtä mahtavalta edelleen seuraavana aamuna kun herättiin. Minä raahustin aamiaiselle lähmäisen ja krapulaisen näköisenä ja tuo mimmi oli kuin Kauniista ja Rohkeista, eli ihan niin kuin ei olis koskaan naamaa tyynyyn hieronutkaan. 😀
Jokunen skumppapullo saattoi illan aikana tyhjentyä. Olikohan se muru joka ihmetteli, että miten te jaksatte juoda koko ajan vaan skumppaa noissa teidän kemuissa. No mutta miksei jaksaisi? 😀
Saitteko mitään hajua mun mekosta? Eihän ihan heti uskoisi, että tuo yläosa on tosiaan nahkaa? Se jaksoi yhtä jos toistakin vastaantulijaa perjantaina ihmetyttää. Nyt mä vaan odottelen innolla seuraavia kemuja joihin voisin tuon juuri minulle suunnitellun uniikin upeuden taas päälleni pukea. Eli kutsuja juhliin odotellessa!