Disco pants! Kimaltelevat pöksyt olivat epätoivoinen yritys kohottaa ankeaa maanantaifiilistä. Housut ovat kivat, mutta ei ne arkeenpaluuahdistusta onnistuneet poistamaan. 😛
Tämän päivän toinen epätoivoinen yritys on saada tämä puhelimella bloggaaminen onnistumaan, mutta kuvan lataaminen ei suostu toimimaan niin kuin pitäisi. Olen nyt kiroillut tämän testipostauksen kanssa tovin jos toisenkin..
Tää on niiiin maanantai.
Ihana, ihana talvilomani alkaa vedellä viimeisiään ja töihin paluu on edessä taas tiistaina. Mutta hurjasti kaikkea mukavaa on tähän puoleentoista viikkoon kyllä mahtunut.
Yksi loman huipuista tapahtumista oli tietenkin perjantaina juhlitut Indiedaysin 2 v -synttärit. Minulla ei vielä ole käsissäni kuvia asustani, joten siitä lisää myöhemmin. Nyt voisin kuitenkin muutamalla kuvalla esitellä hieman tukka- ja meikkilookkiani.
Sen lisäksi, että juhlin 2 vuotiasta Indiedaysiä, niin otin itselleni oikeuden samaan syssyyn juhlistaa myös omaa 5 vuotta täyttävää blogiani. (viisi vuotta! miettikää!!) Ja koska oli niin paljon aihetta juhlaan, halusin hemmotella itseäni unohtamalla tukan väkerys -ja meikkausstressin ja varasin ajan kampaajalle ja meikkiin. Salla liittyi seuraani ja kävimme teettämässä itsestämme ihmiset mahtavien mimmien, Jessican ja Suviannin taitavissa käsissä Olet Ihana! -salongissa.
Myös Salla-kaunokaisen Focus on Fashion täytti viisi vuotta nyt maaliskuussa. Mehän ollaan siis Salluskan kanssa varsinaisia senioribloggaajia! Onnea siis Sallalle ja Focus On Fashionille!
Olet Ihana!:n tytöt noudattivat toiveitani ja taikoivat tukkani taidokkaasti tötterölle ja silmät somasti sumuisiksi kera muutaman ripsitupsun. Kummaisia huulipunia en halunnut, ettei olo tuntuisi liian ”meikkipelleltä”. Plus mä en olis kuitenkaan muistanut lisäillä punaa pitkin iltaa joten ne punat olis ollut ekan skumppalasin reunassa.
Mutta kyllä mä vaan harvinaislaatuisesti olin kovin tyytyväinen nassuuni ja olo oli pitkästä aikaa nätti. Ainakin alkuillan ajan. Jatkoilta otetuissa kuvissa on kyllä taas ihan entisenlainen hikinen ja kiiltävä monsteri. Mut ei se onneks menoa juuri haitannut.
Viimeisellä kuvalla tarjotaan sitten taas vähän hernettä herkimpien nenukkaan vetämistä varten. Siis aatella, kehtaa tolleen tissiliivit vilkkuen taas esiintyä! Ja vielä tollasessa makkarankuoressa!
Kuvan tarkoitus on mahtavan kauneuteni lisäksi esitellä millaisiin alusveremeisiin tää pyllerö luottaa. Oon jäänyt talven aikana ihan koukkuun erilaisiin kevyesti muotoileviin alusmekkoihin ja toppeihin. Mitään megasuperpuristusta mä en halua käyttää, vaan tykkään, että henki kulkee ja istuminenkin onnistuu.
Perjantaina mä sujautin juhlakoltun alle Seppälästä hankkimani lyhyen alusmekon, joka ei sen kummemmin kohota tai litistä, mutta saa muut vaatteet laskeutumaan astetta paremmin sekä mummopöksyjen ja inhottavienkamalien sukkahousujen rajat edes hieman huomaamattomammiksi.
Vararenkaiden naamiointi- ja kuritus -topeista ja muista kavereista luvassa lisää juttua vielä jossain vaiheessa. Mulla on monta hyvää suositusta mielessä!
Auts, aih, ouh! Mun reisissä ja pakaroissa on nähtävästi paljon sellaisiakin lihaksia joiden olemassaolosta en ole aiemmin ollut tietoinen. Miten voi näyteluontoisen lämmittelyineen alle puoli tuntia kestäneen crossfit rykäyksen jäljiltä tuntea itsensä näin urheilleeksi (=tunnen kipua ja reidet pettää alta 😀 )?
a
Osallistuttiin eilen aamulla Iinan kanssa Reebokin tarjoamalle CrossFit -tunnille todella pelonsekaisin tuntein. Luvatun Mini Cooper kyydityksen sijaan arvelimme tarvitsevamme kotimatkalle ambulanssikyydin. Ja ei se kyllä kaukana ollut. Onneksi ensi viikolla on vihdoin tapaaminen omavalmentajani kanssa ja saadaan asetettua mulle tavoitteita ja sovittua tapaamisia. Ensimmäinen tavoite taitaa olla ihan yksinkertaisesti kunnon kohottaminen edes sellaiselle tasolle, että ryhmäliikuntatunteja ei tarvitsisi enää pelätä.
Eilinen CrossFit-tunti oli osa uusien Reebok RealFlex -kenkien esittelyä jollaiset me treenaajaat saimmekin kaikki ikiomiksi. Näin lyhyen tuttavuuden jälkeen on jo sanottava, että oih! Mun aiemmat treenikengät ovat sellaiset joiden kanssa olen aina hyvin tietoinen siitä, että mulla on kengät jalassa. Tukevat, mutta samalla jotenkin hieman ahdistavat ja jäykät. Höyhenenkevyitä RealFlexejä ei puolestaan oikein edes muistaisi treenatessa, ellei niiden pirtsakan keltainen väri loistaisi niin ihanasti. Saattaa olla, että vanhat kenkäni jäävät näiden myötä aika vähälle käytölle.
Onneksi emme Iinan kanssa olleet ainoat pelokkaat tunnille mennessä, vaan moni muukin tunnusti hieman jännittävänsä millaista rääkkiä olisi luvassa. Mä raukka elin jossain harhassa ja kuvittelin olevani ainoa jolla on huono kunto tai joka ei uhku hirveätä itseluottamusta uusille ryhmäliikuntatunneille mennessään. Olin väärässä.
Meidän näytetunti sisälsi valmentajan mukaan liikkeitä ihan sieltä kevyimmästä päästä ja salin katosta roikkuvat renkaat saivatkin minut kauhulla miettimään mitä ne rankat treenit sitten sisältävät. Niin kivalta ja monipuoliselta kuin CrossFit vaikuttikin, niin luulen, että se ei ole meikäläisen laji ainakaan ihan vielä. Jos nyt ensin kerätään pohjakuntoa vähän omalle rapakunnolle sopivammilla harjoitteilla..
Mutta kuten jo mainitsin, niin ensi viikolla minulla on vihdoin tapaaminen omavalmentajani kanssa Lady Linella. Homman aloitus hieman venähti, sillä ensin olin itse melkoisessa flunssassa pari viikkoa ja sen jälkeen tuleva valmentajani oli sairaslomalla. Mutta ensi torstaina on siis vuorossa kehonkoostumusmittaus, jonka tuloksia en välttämättä haluaisi edes kuulla. Voisinkohan pyytää valmentajaa pitämään ne omana tietonaan ja kertomaan vasta myöhemmin onko muutosta tapahtunut? 😀
Nyt mulla on kiire juosta ratikkaan ja Jussin luokse kokeilemaan illan asua. Keskiviikkona päälleni sovitettiin vasta irtonaisia paloja, joten nyt toivottavasti on jo jotain mekon näköistä. Indiedaysin synttäripippaloiden alkuun kun on enää alle kuusi tuntia! Mekon sovituksen jälkeen vuorossa meikki ja kampaus. Toivottavasti ammattilaiset loihtivat minusta etäisesti ihmistä (ja mielellään naista) muistuttavan hahmon. Kivistävistä reisistä ja pakaroistani johtuen kävelyni korkokengillä tosin ei ehkä ole tänä iltana sieltä viehkeimmästä päästä..
PS. Pahoittelen suttuisia photoja. Tää pro-photari unohti klassisesti muistikortin kotiin tuonne tunnille suunnatessa, joten kuvat on otettu puhelimella. Perus.