Elämä ei oo reilua. Minä olin sentään viikon etelässä grillaamassa itseäni pilvettömän taivaan alla ja silti olen edelleen väriltäni ihan kuin maustamaton kalkkunafile. Ukko puolestaan on vetänyt silloin tällöin bisseä terassilla ja se näyttää huomattavasti marinoidummalta kuin minä. En ala.

Ei sillä, että haluaisinkaan olla mikään suunnattoman paahdettu melanoomaan odottelija, mutta olis se nyt kiva jos ei kesälläkin näyttäisi siltä kuin olisi noussut ruumishuoneelta.

Yllä minun ja Encen lomajalat Sunny Beach -viikon ekana päivänä. Voinette väristä päätellä kummat on minun.

Ja tässä sitten lomajalat viikon loppupäästä. Tämän perusteella voisi kuvitella minun jo hieman saaneen väriä, mutta kyseessä on todennäköisesti vain jotakin mikä on jo valunut viemäriin. Tällä hetkellä nimittäin kintut ovat jälleen lähes lähtötilanteessa. En vaan ala. Aurinko ei vissiin tykkää musta.


”Joka kerta kun sä ostat kengät, sä perustelet ostoksen joko sillä, että sä olet himoinnut niitä jo tosi pitkään tai sitten sanomalla ”just tällaset multa puuttui”. Näin luonnehti muruni kenkienostoselityksiäni viikonloppuna, kun kävimme yhdessä kiertämässä alennusmyynnit ja tulin Sokokselta rintaliiviostoksilta jotain muutakin kuin alusvaatteita kassissani.

Toisin sanoen en ikinä sano ostaneeni kenkiä ihan vaan ”huvin vuoksi”,(syy jota lapsena käytin mm. syödessäni leikkeleitä paljaaltaan suoraan paketista). Ja en muuten myönnä tehneeni  niin tälläkään kertaa.

Lauantain kenkäostokseen nimittäin pätee sekä ”olin jo tosi pitkään himoinnut näitä” että ”just tällaiset minulta vielä puuttui”. Noiden selitysten lisäksi soppaan voi vielä heittää parit klassikot kuten ”sain ihan tosi halvalla” ja ”nää on tällaset tosi mukavat arjen käyttökengät”.

Vagabond Gobi. Rentoa ja huoletonta Indiana Jones -fiilistä. Nämä kengät jalassa voisin istua avojeepissä pellavapaitaan pukeutuneen, sänkileukaisen ja seksikkään sankarin kyydissä halki aavikon.

Kengissä oli vain -30% lappu, mutta alkuperäisessä hinnassa oli Sokoksella jotain hämärää. Gobien normaalihinta on nimittäin ollut 59,90 niin Vagabondin nettikaupassa kuin Andiamossakin, mutta Porin Sokoksessa näiden normaalihinta oli ollut vain 39,90 €. Mikä lie moka sattunut, mutta en pistänyt yhtään pahakseni, sillä edullinen alkuperäishinta yhdistettynä alennukseen jättivät kengille hintaa enää 28 €. Ei siis pystynyt jättämään hyllyyn, ei sitten millään. Minulla on tämä paha vamma, jonka vuoksi minun puolustukseni lakkaa toimimasta edullisten Vagabondien osuessa kohdalle.

Kengät testattu tositoimissa eilisellä Rauma-tripillä ja voin vain todeta, että toimii. Nämä minä oikeastikin vedän jalkaan, mikäli Indiana Jones soittaa ovikelloa ja pyytää mukaansa seikkailemaan.

PS: Vagabondin nettikaupasta irtoaa tällä hetkellä kirkkaan valkoiset tai vihreät Gobit alle kolmellakympillä. Luonnonvalkoisista ja näistä hiekan värisistä saa pulittaa täydet 59 €


Jep jep. Kuvitelkaa tuo alla oleva kuva ilman supertyylikästä Olympuksen kaulanauhaa+pressipassia, kädessä roikkuvaa boleroa, sormien välistä tursottavaa roskaa ja toisessa kädessä tököttävää tyhjää skumppalasia. Kuvitelkaa myös, että kuvaa ei ole otettu juuri hetki bussista noustuani, vaan että olisin ehtinyt ennen kuvanottoa vilkaista peiliin ja korjata housut niin etteivät ne näytä imeytyvän haaroväliini ja toppi tissieni alle.

kengät/Zara, housut/KappAhl. tuubitoppi/Only, bleiseri/Global, Stockmann, clutch/Ril’s, Aleksi 13, korvikset/Gina Tricot

Vanhaa bleiseriä ja Wienistä ostettuja kenkiä lukuunottamatta, kaikki päällä oleva shoppailtu pakonsanelemana paniikinomaisissa tunnelmissa Wieniin lähtöä edeltäneenä päivänä.

Edellämainittujen lisäksi leikkikää vielä, että kuvanottohetkellä ei ollut lähes 30 astetta lämmintä ja, että minulle ei tullut hotellilta lähtiessä tulenpalava kiire, vaan että ehdin oikeasti taltuttaa tukkani ja laittaa huulipunaa.

Kaikkien näiden mielikuvitusleikkien jälkeen sen pitäisi näyttää ihan kivalta, mutta en silti mene takuuseen.