17.01.2011

Posted at 21:11h in Yleinen by
0 Likes

Siitä huolimatta, että minulla oli viikonlopun reissullani mukana sekä järkkäri että pokkari, niin mitään muuta kuvaa ei minun perjantai-illna juhla-asusta ole kuin nämä bileiden virallisen kuvaajan kuvausseinän edessä nappaamat otokset joista ei kyllä kummoista selkoa mun huituloista saa.

ID_1v

Pohjana ihan perus minihame ja hihaton toppi ja päällä sitten pari läpikuultavaa Monkin huitulaa. Toinen oli täällä jo aiemmin nähty ”rinkulapaita” ja perjantaina alesta löytyi siihen päälle vielä samasta materiaalista tehty edestä avonainen paita. Läpikuultavat valuvat kerrokset päällekkäin muodostivat varsin mukavan näköisen yhdistelmän ja asu nousi heti lemppareiden top-listalle.

Asokselta tilatut Feudin nilkkurit pääsivät ensimmäistä kertaa jalkaan ja niin mukavat kuin ne aluksi jalassa olivatkin, niin loppuillasta jouduin kyllä vaihtamaan suosiolla mataliin kenkiin, kun toisen jalan päkiä alkoi oikein ulvomaan rasituksesta. Mutta niin on ennenkin käynyt kun on kengät ollut ensi kertaa käytössä, joten eiköhän jalat noihinkin ajan myötä totu.

id_1v_mina_jenni

Koska kulta on omassa vaatekaapissani melkoisen harvinainen väri, puuttui minulta myöskin kaikki kokonaisuuteen sopivat korut ja asusteet. Apu löytyi kuitenkin suunnitelmieni mukaisesti Youth Vs. Futuren valikoimista. Piipahdettiin perjantaina MouMoun kanssa YVSF:n ja Antti Asplundin yhteisessä Island-putiikissa hakemassa minulle tuo kullan värinen sulkakoru joita minun onnekseni sattui olemaan jäljellä juuri tarvittava yksi kappale. Huh!

Niin moneen kertaan nähdyltä kuin asuni näyttääkin, niin minulle itselleni jo pelkästään nuo kengät toivat ihan uudenlaisen tuulahduksen ainaiseen kokomustaan. Melko pienellä sitä tämä nainen tuntee uudistuvansa! 😀 Mutta hyvä niin.


17.01.2011

Posted at 14:46h in Yleinen by
0 Likes

Uskaltauduin eilen Häämessuille Helsingissä siitä huolimatta, että Nelliina pelotteli etten välttämättä halua enää lainkaan naimisiin sen hulabaloon jälkeen. Koska olen töiden puolesta käynyt jo useammankin kerran näissä bridezilla-tapahtumissa tiesin kuitenkin mitä odottaa. Mutta täytyy sanoa, että Nelliinan sanoissa oli rutkasti perää, ja itsellenikin tuli kyllä melkoisia vastareaktioita, niin hörhellystä ja humpuukia oli tapahtuma täynnä. Jotenkin ei ihan tuntunut omalta siellä monikaan juttu.

Mutta eräs pieni yksityiskohta kiinnitti positiivisesti minunkin huomioni hääpukunäytöksessä! Vai mitä sanotte tästä kenkävalinnasta? Vaikka en henkilökohtaisesti tuosta puvusta innostukaan, niin täytyy silti sanoa, että aika toimiva kokonaisuus.

haamessut-bikerit1

haamessut-bikerit2

haamessut-bikerit3

Itse juuri viimeksi perjantaina vaihdoin bileissä korkokengät kesken illan bikereihin, kun päkiöillä tuli mitta täyteen. Mistä siis tietää vaikka samat lempikengät eksyisivät jalkaan myös jossain vaiheessa hääpäiväaä. Pitäisiköhän valita puku niin, että siihen passaa sulavasti myös prätkäsaappaat? 😀

Tein muuten nyt tuonne uuden kategorian nimeltä ”Häähommia”, jos näitä kyseiseen aihepiiriin liittyviä juttuja alkaa tännekin tipahdella. Nyt ainakin on tulossa hieman lisää kuvia tuosta hääpukunäytöksestä, vaikka en sitä ehtinyt kokonaan katsomaankaan. Itseä ne perinteiset puvut eivät kiinnosta, mutta kenties siellä ruudun toisella puolella on joku joka haluaa niitäkin katsella.


17.01.2011

Posted at 01:37h in Yleinen by
0 Likes

Mahtavat kolme päivää takanapäin! Helsingin reissuun mahtui kavereiden tapaamista, juhlimista, häämessut, hotelliaamiaisia, showroom-vierailu, shoppailua ja kaiken tuon lisäksi vielä työntekoakin. Melkoisen tehokasta siis.

Lähes tulkoon kaikesta luetellusta ohjelmasta on tulossa kuvia ja juttua lähipäivinä, mutta nyt aoitan ensin tuosta viimeisestä. Olen vain niin iloinen, kun sain kerrankin muutamia kuvia itsestäni työn touhussa, että pitää heti jakaa niitä tännekin.

veera-14

Launtaina oli iltapäiväksi oli uusien Indiedays-bloggajien kuvaamista varten vuokrattu sama studio jossa olen aiemminkin profiilikuvia ottanut. Oli kivaa, kun paikka oli jo ehtinyt aiemmilla kuvauskerroilla käydä tutuksi joten työskentely sujui todella vaivattomasti, kun ei tarvinnut ensin ihmetellä ja tutkia uusia ja vieraita vehkeitä.

veera-13

Rento työskentely vaatii rennon asun. Neulemekko ja villasukat toimii aina!

Vaikka suurimman osan kanssa kyseessä oli vain ns. perus lärvikuvien ottaminen, niin homma kävi ihan totisesta työstä sekä minulle, että kuvattaville. Minulla kun on tapana olla melkoisen pikkutarkka käskyttäjä mallinohjauksen suhteen. Moni ihmettelikin sitä miten monelle mutkalle naisen voi vääntää ihan vain saadakseen juuri oikeanlaisen kasvokuvan. Totuus kuitenkin on, että oikeanlainen fiilis ja kuvakulma lähtee ihan koko kropasta silloinkin, kun kuvassa ei näy mallista kuin kasvot.

Siinä sitten käänneltiin nenää, tissejä, hartioita ja varpaita sentti sentiltä ja milli milliltä ja haettiin juuri oikeanlaista katsetta ja hymyn leveyttä   aina siihen saakka, että saatiin kaikista itsensä näköiset raikkaat ja rennot kuvat. Mukavaa oli ainakin minulla, toivottavasti myös kuvattavilla. Nyt vaan pitäisi tuijotella se huikea kuvamäärä läpi ja karsia kaikille sopiva satsi parhaita otoksia valittaviksi. Se onkin melkoinen homma!

veera-12

Minun ylväästä asennosta päätellen taidan juuri demonstroida jotain ryhtihommia. 😀

veera-16

Otoksien tutkailua Idan kanssa.

Vaikka suurin osa väittikin kameran eteen tullessaan olevansa todella hankala kuvattava, niin kaikkien luulot osoittautuvat vääräksi kuten yleensäkin. Yhtään hankalaa kuvattavaa ei studiolle eilen eksynyt, mutta enpä ole sellaisiin muutenkaan kovin usein törmännyt. Ihmiset vaan ihan turhanpäiten epäilevät omaa valokuvauksellisuuttaan.

veera-10

Niin kauniita ja komeita ihmisiä kuin kaikki kuvatut olivatkin, niin yksi ”erikoismaininta” on silti jaettava, nimittäin  ”päivän sädehtivin hymy”  -titteli, joka menee kyllä ehdottomasti Malenalle, joka yllä olevassa kuvassakin varsin tottuneesti ja rennosti poseeraa. 🙂

Suuret kiitokset postauksen kuvista sekä Malenalle, että hänen kuvat ottaneelle miehelleen! Nämä ovat itselle ihan harvinaisia aarteita sillä taitavat olla ensimmäiset kuvat jotka minusta on ikinä otettu kun työskentelen. Vallan mukava muisto siis!