Aika monesti saa lukea blogista jos toisestakin kuinka joku vaate tai asuste on muuttanut jonkun vaatekaappiin tai naulakkoon. Itsekin on tullut käytettyä tuota ilmaisua. ”Mun vaatekaappiin muutti eilen uusi blaa blaa blaa….” Mutta kun niitä asukkeja muuttaa sisään riittävän tiiviillä tahdilla eikä kaapin omistaja ehdi/muista/tahdo ulkoiluttaa kaikkia, niin pian voikin tilanne olla se, ettei edes isännöitsijä itse tiedä ketä kaikkia hyllyn perukoilla luuraa. Siinä vaiheessa, kun kenkäkaappeja kompatessaan löytää pelkästään neljät tai viidet täysin unohtamansa syyskengät, niin silloin on aika järjestää häätö osalle asukeista.

Minun kenkäkommuunissani kävi viikonloppuna sellainen puhuri, että kokonainen 18 paria jalkineita syönyt Ikean hyllykkö jäi kokonaan tyhjäksi. Kaiken maailman kirpputorille päätyvien keinonahkakammotusten lisäksi kenkälaatikoista paljastui myös muutamia iloisia ja ajankohtaisia yllätyksiä. Olin täysin unohtanut mm. yhdet Vagabondin korkonilkkurit, sekä Ultima-bikereiden  hankkimisen jälkeen käyttämättä jääneet Bullboxerin musta nahkasaappaat, jotka näyttivät taas vuoden tauon jälkeen hyvinkin käyttökelpoisilta.

20100901kengat

Myös toinen syyskenkälöytöni oli merkiltään Bullboxer. Vaaleat, hieman hopeisena hohtavat nilkkurit muuttivat parin käyttökerran lähes suoraan kenkälaatikossa hyllyn pohjalle ostettuani ne Elloksen alesta parilla kympillä joskus viime vuonna. (vai oliko se toissa vuonna..) Syytä tuohon ratkaisuun en osaa oikein sanoa. Ehkäpä jotkut muut kengät vain veivät tuolloin liikaa huomiotani. Nyt vaaleat nilkkurit kuitenkin tuntuivat tervetulleelta raikkalta tuulahdukselta syksyn pimentämään ja mustien saappaiden valtaamaan eteiseeni.

Kaapin pohjalta eteiseen siirtyminen moninkertaistaa kenkien mahdollisuuden päästä käyttöön ja niin kävi näillekin. Kahden päivän tassuttelun jälkeen vaan aloin muistaa miksi ne ehkä alunperin eivät saaneet asua eteisessä. Sain nimittäin tänään karmivan rakkulan pikkuvarpaaseeni ja kantakin on melko kipeä. Omituista kyllä, eilen samat kengät suorastaan hellivät jalkojani. En kuitenkaan aio vielä luovuttaa löytöjeni suhteen, vaan aion ottaa uuden erän heti kun rakkulat ovat parantuneet,sillä kaiken mustan keskelle on mukava saada välillä jotain muutakin vaaleaa kuin pelkkä oma naama.

20100901asub

kengät/Bullboxer, housut/KappAhl, t-paita/Lindex, nahkatakki/S.T.I., repalehuivi/gTie

Asu oli jälleen kerran mustaa ja rentoa. Samalla löysäilyllä on menty kaksi  päivää putkeen. Mutta kuten tuosta rotsista kirjoittaessani totesin, niin se tuntuu skarppaavan löysimmätkin löllöasut. Olenkin ehtinyt kuumeisesti miettiä, että mitä kenkiä voisin syksyn tullen käyttää noiden KappAhlin superlemppareiksi nousseiden housujeni kanssa ja tässä tuntuu olevan ainakin yksi toimiva vaihtoehto.

Kenkien ja niiden sisään sullottujen lahkeiden synnyttämä combat-fiilis sai kliseisesti jatkoa kaulaan heitetystä tuntolevykorusta. Jos ei kenkien marssilla aiheuttamia hiertymiä oteta huomioon, niin täytyy sanoa, että tässä asussa taidan taistella läpi useammankin duunipäivän.

Ja mitä niihin vaatekaappeihin ja kenkähyllyihin muuttaviin yksilöihin tulee, niin mitä jos alettais kaikkia miettiä niissä ostotilanteissa vielä kerran. Jos harkitsee hankkivansa jotain minkä tuleva osoite on tosiaan kaappi tai hylly, niin ehkä kannattaa vielä nukkua yön yli. Onnistuneimpia ja järkevimpiä  ostoksia kun ovat  yleensä vain ne, jotka voisi ajatella kiskovansa päällensä heti siinä kaupan kassalla. Uusien kamppeiden kuuluisi siis muuttaa mieluummin päälle kuin kaappiin. Koitan itsekin pitää tämän mielessäni, kun taas seuraavan kerran eksyn johonkin putiikkiin.


Hahaa. Aika perushomma.. Mun on pitänyt kirjoittaa näistä tämän postauksen ihanista koruista teille jo Pori Jazzeista saakka, mutta mun muistiinpanot aiheesta oli viikotolkulla hukassa. Ja arvatkaas mitä. Nyt kun mä löysin ne, mä en tajua omista sanan tai parin sepustuksistani enää juuri mitään. 😀 Mut, ei se mitään. Osaan mä ihkutella näitä kauniita asioita aika pitkälti ilman muistiinpanojakin.

Viime kesänä Jazz-kadun tarjonnasta suosikikseni nousi valokuvakoruillaan ihastuttanut Anna Pusu-design. (lue postaus täältä.) Tänä vuonna myyntikojuissa luurasi jälleen muutamia uusia tulokkaita, joista yksi erityisen mielenkiintoinen.

Tiesin välittömästi tähän kojuun astuessani, että tulisin poistumaan sieltä rahamäärässä köyhempänä, mutta jotakin ihanaa korua rikkaampana. Tuumailuun menikin sitten tovi  jos toinenkin, kun mallailin päälleni kaikkia itseäni ihastuttaneita tuotteita. Niitä nimittäin oli melkoisen monta.

22

Merry Go Round on yhden naisen viime syksynä perustettu tuotemerkki jonka takaa löytyy pohjoisesta kotoisin oleva, mutta nyttemmin helsikiläistynyt Henna Soronen. Jutellessani Hennan kanssa kävi ilmi, etteivät korut suinkaan ole hänen työnsä, vaan kuulema ihana harrastus. Jazz-kauppaakin valokuvaajana työskentelevä nainen oli tullut pyörittämään kesälomallaan. Kun Hennalta kysyi miten hän on päätynyt korusuunnittelijaksi, kertoi hän vaan ”tykkäävänsä kaikista tyttöjen jutuista”. Korut syntyvät Vallilassa Hennan omassa olohuoneessa inspiraation pulppuillessa taustalla soivan roklin tahtiin.

21

Akryylistä valmistetut korut toivat niin minulle kuin jollekin toisellekin asiakkaalle mieleen samaa materiaalia käyttävän Titi Madamin. Itse en kuitenkaan ole koskaan lämmennyt TM:n eläinaiheille, mtta Merry Go Roundin lystikkäät pääkallot, räyhäkkäät pistoolit ja hienostuneet höyhenet saivat minut todella innostumaan.

Ehdoton suosikki ”hahmoni ” oli juurikin tuo ilkikurisesti irvistelevä pääkallo, joka päätyikin sitten roikkumaan sekä korviini, että rintamerkkinä laukkuuni. (korvikset nähty In action esim. TÄÄLLÄ) Ikävä kyllä laukussa luurannut kallo koki karmean kohtalon tarttuessaan autossa johonkin ja napsahtaessaan leukanivelen kohdalta poikki. Nyt mulla on kallo ilman alaleukaa. Mä luulen, että täytyy tilata uusi, sillä haluaisin tuon tyypin koristamaan mustan bleiserini rintamusta.

20

Toinen omaan makuuni ollut aihe oli tuo sulka. Yllä olevan kuvan kierrätysnahkaa, ketjua ja sulkia yhdistelevä kaulakoru ei olisi millään halunnut irrota kaulastani, mutta kaikeen haluamaani ei kuitenkaan ollut varaa. Noiden korujen hauska yksityiskohta oli nahkaosien tarina. Hennan apurina ollut Ansku nimittäin kertoi nahan olevan peräisin hänen poikaystävänsä Günther-henkiseen valmistujaisjuhlien naamiaisasuun kuuluneista nahkahousuista. Kuinka mahtavaa, että jo jonkun päällä yhden elämän eläneet nahkahousut ovat päätyneet ensin kirpputorin kautta bilepöksyiksi ja sen jälkeen vielä materiaaliksi upeisii koruihin ja jonkun taas uuden ihmisen päälle.  Nahan lisäksi korujen materiaaliksi oli päätynyt myös mm. kavereiden vanhoja farkkuja. Kierrätystä juuri parhaimmillaan.

23

19

18

Itseäni ihastuttaneiden rock-henkisten muotojen lisäksi tarjolla oli hempeämpiäkin aiheita, kuten kuvissa näkyvät perhoset ja linnut  sekä kesämalliston palmupuut.

17

Tuollainen pistooli kiehtoisi kaulariipuksen muodossa!

16

Käsityönä syntyvät korut eivät tietenkään koskaan ole keskenään täysin samanlaisia ja etenkin kaulakoruissa oli selkesästi uniikkeja yksilöitä. Ketjumateriaaleja oli monia erilaisia ja niiden pituudet vaihtelivat runsaastikin. Riipuksiin oli myös yhdistelty esimerkiksi yksittäisiä kierrätyshelmiä.

Henna kertoi osan Merry Go Roundin mallien olevan pysyvää ns. perusmallistoa, joissa esimerkiksi värit saattavat hieman vaihdella esimerkiksi vuodenaikojen saatavilla olevien materiaalien mukaan. MGR yrittää hyödyntää akryyliosissaa mahdollisimman paljon jämäpaloja ja sen vuoksi tarjolla voi olla joskus hyvinkin pieniä eriä jotain tiettyä väriä. Jos en ihan väärin muista, niin ainakin Jazzeilla oli esimerkiksi jonkin verran läpikuultavia keltaisia korviksia esim. palmun mallisena ja ainakin niiden kohdalla taisi olla nimenomaan kyseessä pieni jämäpalasta valmistettu erä. Nämä korut eivät siis todellakaan toistu satoja tai edes kymmeniä kertoja täysin samanlaisina.

15

Itselleni siis lähti loppujen lopuksi mukaan ne jo aiemmin mainitsemani pääkallokorvikset ja -rintaneula, molemmat valkoisina + musta sulkasormus, josta ei nyt kuvaa tähän hätään löytynyt. Mutta voin kertoa, että suunnattoman kaunis se on. Korujen hinnat eivät päätä huimanneet korvakoruparini maksaessa 10 € ja sormuksen ja rintaneulan ollessa festaritarjouksessa 5 €/kpl. Kaulakorujen hinnat liikkuivat jossain 15 € tienoilla, jos en ihan värin muista ja nuo Gûntherin nahkapöksyistä materiaaliaan lainanneet upeat ketjut olisivat nekin irronneet alle kolmellakympillä.

Mikäli ihastuit koruihin yhtä palavasti kuin minäkin ja olet huomenna tai sunnuntaina Helsingissä, niin kannattaa ehdottomasti piipahtaa Kaapelitehtaalla, missä MGR on Design Market tapahtumassamyymässä tuotteitaan molempina päiviä klo 11-17!

Henna myös lupaili Merry Go roundin verkkokaupan aukeavan vielä tämän syksyn aikana. Kun tuo aika koittaa, lupaan infota siitä täällä blogissa, sillä ainakin tämä tyttö aikoo laittaa uuden pääkallon lisäksi laittaa jonkun muunkin ihanuuden tilaukseen. Verkkokauppaa odotellessa voi tuotteita tiedustella sähköpostilla design.merrygoround(ät)gmail.com, tai tsekata jälleenmyyjät MGR:n Facebook-sivuilta.


Koitin tänään pitää vapaapäivän ja onnistuinkin muutamia asiakaspuheluita lukuunottamatta tavoitteessani. Ja kuten onnistuneeseen vapaapäivääni usein kuuluu, oli tänäänkin ohjelmassa lounas hyvän ystävän kanssa ja piipahdus kirpputorilla. Ja siitä mitä mä olen tehnyt sen jälkeen, pitääkin kirjoittaa joskus erikseen tarkemmin. Mutta toteanpa kuitenkin, että vaate-ja kenkäkaapissa käy nyt melkoinen myrsky. Kokonainen kengille varattu hyllykkö jäi tämän päivän raivonpuuskan tuoksinassa tyhjäksi. Että semmoista.

Tuossa päivänasussa ei ole mitään ihmeellistä, vaan päällä on jo aiemminkin nähtyjä lemppareita, mutta katsokaa mitä mulla roikkuu kädessä!!!

2010_08_26_asub

martensb2

martensb

Just oikean kokoiset, juuri sopivan pehmeäksi kävellyt, mutta kaikin puolin loistavassa kunnossa olevat Dr. Martensit kirpputorilta. Ja mikä parasta, ne kustansi huikeat 5 €!! (mulla on joku 5 € nahkasaapastaika kirppareilla. Myös viime keväänä ostetut pitkät maiharit kustansi saman verran) Nauhojen puuttuminen tietenkin korotti hieman kokonaishintaa, kun piti sellaiset hankkia, mutta eipä niihinkään uponnut kuin reilut kolme euroa.

Mä olen niin fiiliksissä tästä löydöstä! Mulla ei yläasteella ollut oikeita Martenseja, mutta varrettomat ihan samannäköiset jotkut merkittömät ja ne oli kovin rakkaat.  Muistan vieläkin kuinka ne ostettiin muutama päivä ennen seiska luokan alkua ja istuskelin autossa niitä ihailemassa sillä välin, kun äiti kävi iskän asioilla autopurkaamossa. Muistan siitä hetkestä kaiken. Missä kohti purkaamon pihaa meidän auo oli parkissa, kuinka aurinko paistoi jne. Hetki autopurkaamon pihassa ei varmasti olisi piirtynyt vuosikausiksi niin tarkasti mieleeni, ellei jalassani olisi ollut juuri ostetut suunnattoman räyheät kengät. Yläasteelaisen kengät.

Muitakin maihareita on vuosien varrella ollut, mutta ei koskaan Martenseja. Usein on tullut kenkiä kaupassa soviteltua, mutta uutuuden jäykkyys, on aina saanut jättämään ne loppujen lopuksi kauppaan. Nyt sitten joku on muhjannut ne puolestani pehmeiksi ja tarjoili ne vielä käsitämättömän edulliseen hintaan. En voi uskoa onneani. 🙂