17.04.2010

Posted at 20:36h in Yleinen by
0 Likes

Esittelin kuun alussa nuoruuteni aikaisesta Seventeen-lehdestä löytyneitä muotikuvia joiden releet inspiroivat minua vielä nyt kymmenen vuotta myöhemminkin. Siitä huolimatta, että lehdistä löytyi yllättävän tuoreenkin tuntuista sisältöä, niin pääosa silloin niin himottavilta vaikuttavista vaatteista saa minut nyt vain lähinnä repeilemään. Mutta ah, tätä karmivan nostalgian huumaa jälleen kerran! 😀

IMG_1501

Käsi pystyyn kaikki jotka käyttivät mekkoja tai hameita housujen päällä! Täällä ainakin nousee räpylä.  Muistan ainakin isän tumman sinisiin liituraitaisiin vihkipuvun housuihin yhdistetyn vaalean siniharmaan minihameen. Ne isän vihkihousut olivat niin kovin rakkaat housut ja itkin katkeria kyyneleitä kun lantioni alkoi pyöristyä ja levitä naisellisempiin muotoihin kuin hoikalle isälleni sopivat housut sallivat. Mallimitoissa vihille astelleen miehen 70-luvun pöksyt kun ovat ehkä hieman osastoa ”kapeahko”.

IMG_1493

Ja juu, mä en ole lakannut pitämästä mesh-materialista, mutta liika on sentään liikaa. Ja kravatit, vajaa kymmenen vuotta sitten kyseiset kapistukset kuuluivat todella tiiviisti pukeutumiseeni. En tosin ole raskinut heittää esim punaista mustalla pitsillä päällystettyä krakaani vieläkään pois vaan se on säilössä kaapissa kuten pari muutakin versiota, sillä jossain sisimmässäni mä edelleen pidän kysesisitäkapistuksista. Katsotaan tuleeko niille vielä joskus käyttöä. Mutta siihen teininpänä käytössä olleeseen tuubitoppi, irtokaulukset ja kravatti-yhdistelmään ei tasan ole paluuta! xD Vaikkakin kundeja se tuntuikin silloin kuumottavan.. Huhhuh. Olisiko siinä yksi historiani karmeimmista pukeutumismokista? 😀

IMG_1492

Noi housut on todennäköisesti saaneet kuolat valumaan suupielistäni ollessani lukiossa. Ihan en ehkä lähtis enää tolle linjalle…

IMG_1491

Entäs nuo kireät muoviset kaulapannat? Mä melkein menisin väittämään, että minun kaulassani kyseisenlaista vekotinta ei nähty, vaan keskityin hieman ärhäkämpiin kaulapantoihin niitteineen. Mutta elävästi silti muistan nuo hökötykset, sen verran monella niitä näkyi.

IMG_1504

Arghh!! Oikeesti, ne Seventeenit on täynnä mainoksia joissa on noita kamalan värisiä ja mallisia farkkuja kera karmean mittaisten t-paitojen. Mulle tulee heti elävästi monta koulukaveria mieleen noistakin eri yksityiskohdista. Tuntuvatko sivusaumojen raidoilla varustetut farkut tutuilta? Entäpä söpöt pienet kukkakuviot ja kirjailut?

Mä en ikinä kyllästy teidän lukijoiden muisteloihin nuoruuden ajan tyyleistänne, joten jos jokin tässä postauksessa kolhati, niin vuodattakaahan jälleen. Ja toki muutenkin, vaikkei nämä tyylit olisikaan kuuluneet elämääsi.


16.04.2010

Posted at 17:51h in Yleinen by
0 Likes

Kuten jo edellisen postauksen lopussa sanoin, niin Jenni Vartiainen oli eilen aivan uskomattoman hypnotisoivan ihana. Olen kuunnellut uutta Seili levyä nyt jo pari viikkoa putkeen lähes tauotta. Jenni-putken on katkaissut ainoastaan silloin tällöin levylautaselle eksynyt suursuosikkini Amorphis. Osasinkin luonnollisesti eilisellä keikalla jo kaikki uudetkin biisit sanasta sanaan ulkoa ja mukana tuli laulettua melko antaumuksella sen minkä kuvaamiselta kerkesin.

Kuvat eivät loppujen lopuksi osoittautuneet niin kivoiksi mitä ne kameran näytöltä katsottuna näyttivät, mutta laitetaan nyt silti muutama tännekin.

jenni1

jenni4

jenni3

jenni2

Mä sitten niin kadehdin ihmistä jonka päällä tuollainen kammottavan upea kasaripaljettihässäkkä näyttää noin käsittämättömän hyvältä.

Keikka oli käsittääkseni loppuunmyyty, mutta siitä huolimatta eturiviin pääsi änkeämään melko vaivattomasti ja lavan edessä oli jopa väljää. Tällaisella keikalla ei kuvatessa tarvitse myöskääm pelätä saavansa tahallisesti kassista päähän tai kyynärpäästä tissiin toisin kuin joillakin ”teini-ihkutusta” aiheuttaneiden rokkibändien keikoilla. Mies puolisia rokkistraboja palvovat mimmit osaavat nimittäin olla aika väkivaltaisia mikäli sattuu vahingossa peittämään hetkeksikään heidän näköyhteytensä kuolaamaansa idoliin.  Ja kyllä, tässä lausunnossa oli mukana kokemuksen syvää rintaääntä nimenomaan väkivallan kohteeksi joutuneelta henkilöltä. 😀

Mikäli et ole Jennin uutuuslevyyn vielä tutustunut, niin suosittelen lämpimästi. Levyllä on yksi ainoa biisi (Nettiin) jonka silloin tällöin skippaan, mutta muita suvantoja en ole levyltä löytänyt. Itseeni kolahtavat ehdottomasti eniten kiekon ehkä haikeimmat ja surumielisimmät sävelmät kuten Seili ja Minä ja hän.

Tippa nousee lähes väkisellä linssiin niiden synkkien mielikuvien myötä jotka Seili päähäni kerta toisensa jälkeen maalailee. Kappale on on ehdottomasti väriltään myrskyn sininen.

On matkallaan aalloilla Airiston

Sofia, ryysyläinen

Kun taakseen hän katsoo niin siellä yhä on

tuttu tie joka kotiin vie

Halki synkän veen

vene hiljalleen

lipuu saareen syrjäiseen

Halki synkän veen

lipuu hiljalleen

Seiliin soudetaan

Seiliin soudetaan

Jos määränpää edessä häämöttää

Siel’ saari on tuomittujen

Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää

kuolemaan heikot soudetaan

Halki synkän veen

vene hiljalleen

lipuu saareen syrjäiseen

Halki synkän veen

lipuu hiljalleen

Seiliin soudetaan

Seiliin soudetaan

Mukana naulat ja lautaa

niistä leposijan saa

Sata on Seilissä hautaa

ja satoja vielä kaivetaan


16.04.2010

Posted at 02:33h in Yleinen by
0 Likes

Mitä tulee, kun yhdistetään ylikasvanut kampaus karmealla takatukalla, tunnin tirsat juuri ennen keikalle suuntaamista, liian kiire aloittaa hiustenlaitto alusta ja aamulla laitetut tukkamömmöt valmiina hiuksissa?

tukkatakanaB

tukkatakana2B

Siis haloo!! Mulla oli tukka kiinni! Tai siis toi lätkätukka oli kiinni ja kaikki muu joka ei yltänyt niskaan saakka kiskottiin kypäräksi pitkin päätä. Aamulla laitetut tukkalakat yhdessä kevyen kastelun kanssa mahdollistivat karvojen kampaamisen kupolia myöten jota kuinkin tiivisti ja pysyvästi. Ei se nyt kaikista kaunein virtys ole, mutta baarin hämärissä kelpasi vallan mainiosti ja itse asiassa viihdyin loistavasti tällaisessa kasvot paljastavassa kampauksessa.

Mä rukoilen kovasti, että saan Maikun huomenna kiinni ja että aikaa karvan katkaisuun löytyisi ensi viikoksi.  En enää pian pysty elämään itseni ja liimalettini kanssa. Tuossa kouluhommia stressatessa asiaan ei ehtinyt kiinnittää huomiota, mutta nyt vähän liikaakin. Ja miten voi olla mahdollista, että juuri silloin kun päässä roikkuu maailman karmivin ja ehdottomasti kuukausi sitten parasta ennen päiväyksen ylittänyt karvakasa, joutuu kahden päivän sisällä haastateltavaksi ja kuvattavaksi kahta lehtijuttua varten? Just my luck..

Jenni Vartiainen oli upea ja hypnotisoiva seireeni ja keikka tarjosi kaikki ne biisit joitatoivoinkin. Heti alkuun kuultu uuden levyn nimibiisi Seili nosti karvat pystyyn ja tuulilasinpesunesteet linssiin. Keikasta lisää pian keikkakuvien muodossa, sillä muutama melko oivallinen saattoi muistikortille tallentua.