Ah, vesi nousee kielelle, kun vain muistelen muutama viikko sitten Sydvestissä nauttimiani herkkuja. Ravintola Sydvest on viime kesänä avattu Vanhassa Raumassa sijaitseva rento ja lämminhenkinen bistro. Tarjolla on paikallisista sesongin mukaisista raaka-aineista ajatuksella valmistettua ruokaa, joka sekä maistuu että näyttää todella hyvältä. 

Alkuruoka sai minut jo heti hihkumaan innosta, sillä olen mitä suurin punajuuri + vuohenjuusto -yhdistelmän ystävä. Paahdettu punajuuri ja keltajuuri saivat rinnalleen vuohenjuustoa sekä paahdettuna että moussena. Herkullisten makujen lisäksi annoksessa yhdistyi kivasti monta erilaista tekstuuria ja sitä oli myös ilo katsella. 

Kukkakaalikeittoa! Minusta tuntuu, että joka kerta kun saan kukkakaalia ravintolassa, mietin että miksi en koskaan syö sitä kotona. Mutta taitaa olla, että omat taitoni eivät riittäisi loihtimaan kukkakaalista ravintolaherkkujen veroisia. 

Rauman idyllisessä vanhassa kaupungissa noita laivakoira-patsaita näkyy monessakin ikkunassa. Myös Sydvestin ikkunalla päivystää söpö pari.

Annokset olivat ulkonäöltään selvästikin ihan insta worthy! 

Pääruoassa erityiskiitokseni saivat aivan täydellisen kypsyiset porkkanat ja kielen mukanaan vienyt choronkastike. Myös itse härkä oli hurjan maukasta ja kypsyys perfecto, mutta porkkanasta intoilin siksi, että sen täydellinen kypsyys ei ole ravintoloissakaan lainkaan itsestäänselvyys. Saisinpa porkkanani aina näin Sydvestin tapaan!

Näin neljä ruokalajia nautittaessa täytyy sanoa, että pääruoka-annoksen koko tuntui jopa hieman liian suurelta. Mutta en voinut kyllä jättää palaakaan härkää syömättä sen herkullisuuden vuoksi. Mutta perunat tuntuivat tässä kohtaa oikeastaan turhilta. Jos kuitenkin päätyy syömään vaikka vain alkuruoan ja pääruoan, niin perunatkin varmasti mahtuvat mahaan.

30 paikkainen ravintola on juuri kivan kokoinen ja tunnelmaltaan lämminhenkinen. Ihan täynnä ollessaankaan häly ja puheensorina ei nouse suureksi, vaan tunnelma säilyy intiiminä ja omassa pöytäseurueessa keskustelu sujuu helposti. En nimittäin yhtään viihdy sellaisissa ravintoloissa, joissa koko ajan muistaa metelin vuoksi kaikkien niiden ympäröivien ihmisten olemassaolon. Mutta Sydvestissä fiilis säilyi koko ajan rauhallisena ja viihtyisänä. 

Viihtyisä tunnelma, hyvä ja asiallinen, muttei pönöttävä palvelu, huikean hyvät alkuruoat ja pääruoka… Jottei nyt ihan menisi pelkäksi ylistykseksi, niin jälkiruokafriikkinä joudun toteamaan viimeisenä pöytään tuodun suklaakakkua ja -moussea sekä itsetehtyä jäätelöä miksanneen annoksen olleen illan heikoin lenkki.

Ei siinä ollut mitään varsinaista vikaa. Suklaiset asiat maistuvat minulle aina, ja tykkäsin tässäkin annoksessa erilaisten tekstuurien yhdistelmästä. Mutta edelliset ruokalajit nostivat odotukset niin korkealle, että jälkkärin olisi suonut vielä jotenkin spessusti räjäyttävän tajunnan. Miinus oli kuitenkin hyvin pieni. 

Kokonaisuutena illallisesta jäi todella hyvä fiilis ja maku. Annokset olivat toimivia niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Mutta kyllä tässä ravintolassa yksi huono puolikin omasta näkökulmasta on… se kun sijaitsee Raumalla eikä Porissa! 

Sydvestissä voi tietenkin valita listalta annoksen tai useamman, mutta saatavilla on myös 3:n ja 5:n ruoan sesongin mukaan vaihtelevat menut joihin voi ottaa mukaan myös viinipaketit. Esimerkiksi viiden ruokalajin menu viineineen irtoaa himpun alle satasella, joten ravintolaa ei ole myöskään hirvittävillä hinnoilla pilattu. 

Aion ehdottomasti palata Sydvestiin! Olen ihan varma, että tuo talouden mieshenkilökin tykkäisi paikasta kovasti, joten pitänee viedä se illallistreffeille.

Ravintolakokemuksia on mielestäni aina jotenkin hankalaa sanallistaa, mutta toivottavasti kuvat kertoivat enemmän tyylistä ja tunnelmasta!

 

-Illallisen tarjosi Ravintola Sydvest-

 


Eilen juhlittiin taas perinteisen Blog Awards -gaalan muodossa Helsingin Kattilahallissa. Kemuissa itsessään ei ollut yhtään mitään vikaa, puitteet oli jälleen kerran aivan loistavat, mutta itselläni ei vaan ollut yhtään juhlafiilistä. Menin kuitenkin paikalle, sillä oli luvannut olla etkojen ajan Olympuksen osastolla ja toki ajattelin myös, että ehkä ystävien näkeminen sitten kuitenkin piristäisi oloa hieman.

No, ei se partymeininki sitten kuitenkaan syttynyt missään kohtaa ja päädyin lähinnä miettimään, että miksi olen siellä ihmisjoukossa enkä kotona. Suuntasin siis aikaisin hotelliin nauttimaan pehmoisesta pedistä ja omasta seurastani. Turhaksi ei silti Helsinki-pyrähdys todellakaan jäänyt, sillä ehdin tänään viettämään aikaa Iinan kanssa ihanan brunssin merkeissä. Viime aikojen yksinäinen olo vähän keveni, kun pääsi purkamaan sydäntään ystävälle. 

Mutta kemufiilistä tai ei, niin mulla oli kyllä tosi kiva asu! Vaikkakin minusta tuntui hieman oudolta mennä juhliin housuasussa, kun olen niin tottunut pukeutumaan tuollaisissa tilaisuuksissa mekkoon. Mutta tämä Junarosen housut + takki -combo ihastutti ihan heti ensi sovittamalta, joten päätin jo monta viikkoa sitten pukeutua siihen Blog Awardseissa.

Kyseessä on jälleen kerran kokonaisuus, jota en välttämättä olisi itse osannut rekiltä poimia, mutta Junarosen showroomilla Heidi jälleen kerran kannusti minua sovittamaan. Ja kannatti todellakin. Kukkakuosit tuntuu todellakin nyt vievän mua ihan kuus-nolla.

Nämä kukkahousut ja -takki tulossa myyntiin ihan lähiviikkoina!

Näyttävät punaiset tupsukorvikset löytyivät kympillä Lindexistä ja olivat punaisten kenkien kanssa ihan nappivlinta kukka-asuni kaveriksi.

Laukuksi nappasin äidiltä kähveltämäni käärmennahkaclutchin. Minulta löytyy sama laukku myös oranssina. 

housut ja takki – Junarose (saatu) / toppi – Ellos / kengät – Truffle Collection, Asos / korvikset – Lindex 

Olipa muuten ihan sairaan hyvä valinta nuo kengät. Siinä missä kaverit ympärillä vaihtoivat korkkareitaan kesken illan narikassa odottaneisiin ballerinoihin ja tennareihin, minä jaksoin omilla maltillisilla koroillani oikein mainiosti. Jos olet minun laillani leveillä suonylittäjän jaloilla varustettu ihminen, niin kannattaa kenkiä etsiskellessä tsekata Asoksen Wide Fit -valikoima!


 

Tervetuloa kurkistamaan mun työhuoneelle! Olen jokusen kuvan konttoristani jakanut joskus instassa, mutta mitään varsinaista esittelyä en ole tästä viime syksynä vuokraamastani omasta sopesta vielä tehnyt. Nyt kun vihdoin sain häiritsevän kevätauringon myötä mökkiin verhotkin hankittua, niin katsoin mestan olevan siinä kunnossa, että kehtaa muutaman kuvan näyttää.

Weecosista saatu Kati Marikan tissikalenteri ilahduttaa minua kovasti. Maaliskuun boobsit olivat kuin pitkät polvisukat, huhtikuuta koristaa suloiset paistetut kananmunat!

Olen siis alivuokralaisena tuttujeni firman tiloissa. Matkaa kotoa konttorilleni on vain noin kilometrin verran. Oma isoilla ikkunoilla varustettu tilani on kooltaan n. 3×6 m (jos en ihan väärin muista), joten se on toimistoksi varsin tilava. Tämä tila olikin itselleni ihan täydellinen juuri sen vuoksi, että mahdun siellä pienimuotoisesti myös kuvaamaan, vaikkei nyt ihan varsinaisesti studioksi riitäkään.

Blogikuvien lisäksi olen kuvannut ministudiossani esim. yritysten henkilöstokuvia ym. vähän tilaa vievää perus lärvikamaa. En mitään kunnon studiota itselleni edes haaveile, mutta elämääni helpottaa kovasti tämä pieni kuvaustila.

Sen verran on kuvissa huijausta sisustuksen suhteen, että tuo nätti sohvapöytä oli vain hetkellisesti lainassa vuokraemänniltäni. Mallailin sen avulla hieman, että minkä kokoisen pöydän voisin itselleni tuohon nojatuolin kaveriksi hankkia. Joku pieni laskutila kun olisi kiva. 

Pöydällä huikea löytö viime viikolta. Katselin noita Iittalan Ruutu-maljakoita ihaillen jo silloin kun ilmestyivät, mutta en ole koskaan raskinut sellaista ostaa. Nyt kuitenkin Porin Sokoksella oli kaikki jo alennetut kodin tuotteet -50% lisäalessa, joten nappasin tuon normihinnaltaan 130 € maljakon itselleni reilulla neljällä kympillä. Aika suloinen, eikö?

Minulla on itse asiassa täällä toimistolla useammin kukkia kuin kotona! Vanhassa puulaatikossa majailevat kaikenlaiset sekavat ”mä vien tän kotiin huomenna” -tavarat ja vaatteet. 

On vihdoin alkanut tuntua kotoisalta, kun työhuoneen nurkkaan on kerääntynyt pikku hiljaa kasa kenkiä. Korkkareiden sijaan toimiston viileillä lattioilla tulee kyllä hiihdeltyä useimmiten mukavasti tossut jalassa.

Senkki kätkee sisäänsä mm. kaikki mun kamerat, linssit ja sekalaisen kuvaussälän. Alkuvuodesta saamani orkidea on kuin ihmeen kaupalla vielä hengissä. Tapan kasvit yleensä muutamassa viikossa.

Bestikseni Anni asuu ihan naapurissa, joten teemme usein treffit toimistolleni. Tässä hän odottaa kärsimättömänä, että mentäis jo kaljalle.

Toimistoni on kahden ison ikkunansa ansiosta ihanan valoisa, mutta minun duuneissani se ei useinkaan ole tavoiteltu tilanne. Talvi meni ihan hyvin, kun harvoin tuli oltua työhuoneella siihen aikaan, kun aurinko hetken aikaa näyttäytyi, mutta tuossa helmikuun lopulla sitten vihdoin kevät yllätti valokuvaajan. Olin siinä talven synkkyydessä ihan ohittanut koko asian ja sitten auringon ryhdyttyä kunnolla paistamaan, tulikin kiire hommata pimennysverhot, jotta pystyy tekemään kuvankäsittelyä.

En todellakaan ollut ajatellut mitään kuosikangasta, mutta jostain syystä sitten kuitenkin päädyin kukkien ja harmaiden verhojen yhdistelmään. Mutta tykkään! Ja on parempi tykätäkin, kun niihin meni monta sataa euroa rahaa. Ei todellakaan riitä kärsivällisyys ommella mitään itse, joten menin Eurokankaaseen mittojen kanssa ja tilasin kaiken valmiiksi tehtynä. Taitavasti möivät samaan syssyyn vielä pari tyynyäkin.

Töissä ollessa ei jaksa olla tuntitolkulla kengät jalassa eikä viileä kivilattia ole oikein kiva sukkasillaan tai avojaloin, niin virallisiksi toimistojalkineiksi ovat viime aikoina muodostuneet nämä Sleppsin kepeät nahkatossut (saatu). 

Kaltaistani Chelsea-nilkkureiden rakastajaa ilahduttaa kovasti niiltä tyylinsä lainaavien Sleppsien ulkonäkö. Päältä nahkaa ja sisältä lampaanvillaa olevat sisäjalkineet ovat yhtä aikaa ohuet ja lähes sukkamaiset, mutta todella lämpimät. Tykkään siitä, että tossut ovat sirot eivätkä isot ja klohmot kuten todella monet muut aiemmin omistamani turkistossut tai muut kotijalkineet. 

Saattaa kyllä olla, että villasisuksiensa vuoksi nämä joutuvat lämpimimmillä kesäilmoilla ehkä hetkeksi ”karanteeniin”, mutta talvella ovat kyllä olleet ihan ehdottomat paleleville varpaille.

Jos sinunkin varpaasi ovat aina kylmissään, niin lämmikettä saa tilattua täältä.

Ja niin iloisena ja rennosti hän siinä selaa muistikirjaansa. Harvoin kyllä itse tulee nojatuolissani hengailtua, kyllä ne työt pitää koneen ääressä. Mutta sanoinkin ystävälleni Annille, että ostin tuon tuolin toimistolle häntä varten. 😀

Nyt äkkiä pakkeloimaan nassua, Blog Awardsit odottaa. Ihanaa viikonloppua kaikille”