18.12.2015

Posted at 19:40h in Yleinen by
0 Likes

Mun Satakunnan Kansan työsopimuksessa lukee kyllä, että valokuvaaja, mutta eilen sain tehdä lehtikuvauksen lisäksi myös vähän toisenlaisia hommia. Tehtiin nimittäin joulun Teema-lukemistoon kuohuviinitasting -videota ja mut värvättiin kuvaamisen sijaan skumpanlipityspuuhiin. On kyllä kiva, että tällä tavoin osataan hyödyntää kunkin työntekijän vahvuuksia! 😀

Jouluun ja uuteen vuoteen sopii pikku blinbling, joten valitsin videostarailuun päälleni hetki sitten Zalandolta tilaamani Dorothy Perkinsin paljettikoristeisen pitsimekon. Punaista versiota ei enää näytä olevan jäljellä, mutta saman mekon muut värit löytyy TÄÄLTÄ. (Mulla mekosta koko 46)

Hirveen hyvin sopii tuo mekko mielestäni skumpan juomiseen! Ja nuo Pour La Victoiren huikeat mokkapumpsit taikovat sääret melko pitkän oloisiksi. Tässä kostyymissä lähtis mielellään ihan ihmisten ilmoillekin kekkeröimään.

Tykästyin mekossa värin ja kimalluksen lisäksi tuohon pieneen pystykaulukseen. Samalla se kyllä myös hieman arvelutti ja pelkäsin, että saako se kaulan näyttämään ihan olemattomalta, mutta kivaltahan se näyttää kaikin puolin. Tällainen punainen pitsimekko olis varsin eri henkinen, jos siinä olisi avonainen pääntie. Tällainen peittävämpi yläosa tekee mekosta kuitenkin varsin salonkikelpoisen.

Tämä mekko on mun mielestä taas varsin hyvä osoitus siitä, että kotelomekot passaa oikein hyvin meille pylleröillekin. Ainakin omasta mielestäni kolttu sopii nätisti omalle vartalolleni. Vyötäröähän multa ei juurikaan löydy ja sellaisen huijaisi itselleen ihan erimallisella leningillä, mutta itse viihdyn tällaisessa kotelomallissa vaikka ehkä hieman pötkylältä näytänkin. 

mekko-Dorothy Perkins/kengät-Pour La Victoire/korvikset-Benetton

Niin kovasti kuin haluaisinkin päästä ulkoiluttamaan mekkoa pian johonkin kemuihin, niin voin sanoo, että tänään ei juhliminen ole mielessä. Saattoi se skumpan maistelu jatkua vielä hieman kuvausten jälkeenkin ja tarkastettiin yhden kuplajuoman laatu vielä kuppilassakin, joten tänään fiilis on jokseenkin ameebamainen. Onneksi on sohva. Mut olispa vielä colaa. 

Mulla muuten alkoi joululomai nyt!  seuraavan kerran töitä vasta parin viikon päästä. Jouluksi suunnataan viettämään isoa perhejoulua Himokselle ja olenkin tällä kertaa joulusta ihan harvinaisen innoissani. En melkein malttais odottaa.

PS. Huomasitteko, että bannerissakin vaihtui vaatteet hieman jouluisemmiksi!


11.12.2015

Posted at 16:59h in Yleinen by
0 Likes

Aloin tuossa viime viikolla yksi ilta miettimään, että voi että miten olis hienot jotku sellaset leopardikuosiset nilkkurit! Selasin siinä sitten iltapuhteikseni muutamat nettikaupat kunnes jostain mielensopukoista hiipi tunne, että ihan kuin mulla ehkä sittenkin jo olis sellaiset kaapissa. Hetken muistilokeroita kiusattuani muistin, että totta tosiaan, muutama vuosi sitten Tukholman Zarastahan tuli yhdet kissanilkkurit hankittua. Muutama kenkälaatikko piti availla ennen kuin löytyi, mutta kyllä, ei tarvinnut lähteä omaa vaatehuonetta pidemmälle! Tämä episodi toki laittaa taas kerran miettimään, että pitäiskö mun joko A) vähentää mun kenkien määrää tai B) pitäiskö mun edes päivittää tietouteni siitä mitä kaikkia ronttosia omistan. Mut toisaalta, tää unohtelu kyllä tarjoaa aika usein ilahduttavia yllätyksiä.

Tällä viikolla olenkin sitten yhdistänyt kisunilkkurit mihinkäs muuhun kuin jo parissa edellisessä asupostauksessa nähtyyn villatakkiin. Oishan se toisaalta kiva olla sellanen tyylibloggaaja jonka päällä nähtäis aina vaan ennennäkemättömiä vaatteita, mutta mä oon tällaista lajia tavis, jolla käytössä pyörii aina kerrallaan ne tietyt lempivaatteet. 

Miten se voikin olla, että oma-aloitteisesti en ole koskaan älynnyt tuota nutturaani väsätä mihinkään muualle kohtaan päätä kuin säntillisesti keskelle. Nyt kun sitten Evekin kuvauksissa mulle laitettiin upea toispuoleinen pallokampaus, avautui mulle ihan uusi näkökulma asiaan. Yhtä komeaa palloa en edes lähtenyt tavoittelemaan, mutta kivaltahan se tuollainen pikkunutturakin näyttää hieman uudelleen sijoitettuna. Tässä on hyvin mahdollisesti uusi jumituskampaukseni.

 

farkut-H&M Shaping Skinny/pusero-Kaiio/neuletakki-J.Lindeberg/nilkkurit-Zara

Koska uusi vuosi tekee tuloaan, olen epätoivoisesti yrittänyt etsiä täydellistä kalenteria. Minulla on tänä vuonna pari kertaa käynyt aikataulukämmi puhelimen ja läppärin kalentereiden synkkausongelmien vuoksi ja haluaisinkin siksi paperisen varmuuskopion. Mutta mulla on ongelma. Tajusin nimittäin tänään minkä vuoksi kaikki ostamani kalenterit jäävät pikkuhiljaa aina kuitenkin käyttämättömiksi. Se johtuu siitä, että yhdenkään kalenterin viikkonäkymä ei ole sellainen kuin se on omassa päässäni. Minun päässäni viikot seuraavat toisiaan spiraalimaisesti, yksittäisen viikon ollessa siis lähes tulkoon ympyrä, tai ehkä ovaali. Maanantai on n klo 11 paikkeilla ja siitä se sitten kiertää myötäpäivään. 

Katselen valmiskalenterien viikkonäkymiä ja ne ei vaan tunnu oikealta. En näe yhdellä silmäyksellä asioita niin kuin haluaisin ne nähdä. Voisin ehkä elää sellaisen näkymän kanssa, jossa kaikki viikonpäivät ovat yhtä isoina ja vierekkäin aukeamalla. Mutta en kestä sitä, että lauantai ja sunnuntai on pienempiä kuin arkipäivät! Ja sitten on vielä se pulma, että jos sattuu löytymään sisäsivut, jotka joten kuten voisin hyväksyä, niin sitten kalenterin kannet on rumat kuin mitkä. 

Että koita tässä nyt sitten aikatauluttaa elämää. Tarvitsen spiraalimallisen kalenterin! 😀


09.12.2015

Posted at 22:11h in Yleinen by
0 Likes

Eilen #Evekin kuvauksissa sai katsella itseään pitkin päivää peilistä maskeerajan tuolissa istuessa ja näky oli tietenkin ammattilaisten käsittelyn ansiosta melko vimpan päälle laitettu tekoripsineen ja kissarajauksineen. (Esimerkkinä vaikkapa tämä naama Instassa). Olikin sitten jotenkin melkoisen valju fiilis, kun tänä aamuna katselin naamaani ennen töihin lähtöä. Olis hirveesti tehnyt mieli sutia silmiin oikein vahva meikki, mutta kun ei, mä vaan tiedän ettei mun sellaista kannata tehdä jos aion hautoa kameraa naamallani. Ankeaan naamafiilikseen sopikin sitten loistavasti tällainen All Black Everythig -henkinen asu.

housut-Junarose (saatu)/t-paita-Benetton/neuletakki-J.Lindeberg/kengät-Dr. Martens

Mulle on jo näköjään muodostunut perinteeksi, että Evekin studiopäivän jälkeen viihdyn päivän tai pari kuvauksista jääneessä kampauksessa. Tämäkin lettikampaus kesti oikein hyvin 10 tunnin yöunet, sillä eihän nuo hiukset oikeastaan juurikaan osu tyynyyn. Mä niin kovasti haluaisin osata tehdä tällaisen itsekin, mutta mun koordinaatiokyky ei vaan millään tavalla riitä letityshommiin. Ja voi pojat, mä olen kuulkaa yrittänyt kerta toisensa jälkeen. Mut ei. Olen jo luovuttanut ja tulklut siihen tulokseen, että mun päässä ei lettikampauksia nähdä muuta kuin toisten tekeminä. Muita kivoja itsekin toteutettavissa olevia kampausideoita on kyllä jäänyt mieleen tuolla maskeerajamme tuolissa istuessa. Eilenkin mulle väsättiin viisi erilaista kampausta, joten sai kyllä uutta inspiraatiota.

Pari kampausta esittelinkin jo Instagramin puolella, mutta ikuistin ne kaikki, joten meinaan tehdä postauksen siitä miten monenlaiseksi tää mun tukkani taipuu. Hämmästyin ihan itsekin.

Pikkuisen yritin pelastaa valjua ja synkkää olemustani panostamalla edes huulipunaan. Omistamieni huulimaalien megalomaanisesta määrästä huolimatta sorruin viime viikolla hankkimaan yhden uuden. Tuo L'oreal Paris'n Color Riche Collection Exlusiven JLo -puna oli vaan niin herkullisen värinen ja vielä tyylikkään mustassa hylsyssä, että en onnistunut vastustamaan. Mattapuna on osoittautunut käytössä hyvin huulilla kestäväksi, mutta koostumus on omaan makuuni hieman kuivan oloinen. Siksipä lisäsin tänäänkin punan päälle vielä hieman huulikiiltoa. Ei siis ollut tästä punasta omaksi suosikiksi, sillä kaipaan kosteuttavampaa fiilistä. Mutta nätin värinen se on ja taikoi kokomustaan muijaan edes pienen värin pilkahduksen!

Toi synttärilahjaostos oli kyllä niiiiin nappivalinta. Oon ihan rakastunut neuletakkiini.