OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No niin, yksi vaatekerros väheni ja tässä olisi vaattet, jotka löytyivät eilen nähdyn ulkovarustuksen alta. Näillä kuvilla mä selvästi testaan montako peräkkäistä asukuvaa bloggaaja voi ottaa kintut ristissä. Joko mulla oli kuvienottohetkellä järjetön pissahätä tai sitten mä vaan en osaa poseerata mitenkään muuten. Vuosien asukuvakokemuksella väittäisin jälkimmäistä. Siis mä itse vedän kursseja siitä miten onnistua valokuvissa ja kuinka poseerata ja ainoa mihin mä itse pystyn on hymyilevä ”tulee kohta housuun” -pose. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä opetan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

vahapintafarkut-H&M/pusero-Kaiio/neuletakki-ENVY/kengät-Andiamo/laukku-Liebeskind/koru-Greenika

Aika kiva asu vaikka itse sanonkin. Jos ei oteta lukuun sitä, että housut meinasivat pudota jalasta. 😀 Omistan hirmuisen vähän ruskeita vaatteita, mutta tuosta Stockalta muutama vuosi sitten hankitusta Envyn hieman kirjavasta neuletakista tykkään aina toisinaan. Etenkin nykyisellä hiusten värillä mulle kyllä ihan sopii tietyt ruskean sävyt, mutta minun mielikuvani ruskeista vaatteista on useimmiten vaan jotenkin tylsä. Mutta tällainen hetkittäinen siedätys kyllä auttanee pikku hiljaa asiaan, kuten on käynyt monen muunkin epäröinnin kohdalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 


Harvoinpa sitä tulee kuljeskeltua kaupungilla kamerajalusta kainalossa, joten mitäs sitten tehdään, jos haluaisi kuitenkin napata itsestään asukuvat, kun vastaan tulee sopiva valoisa lokaatio?

No sitten sovelletaan ja viritellään. Ensin meinas jäädä kuvista jalat pois, sitten pää, mutta, kun  lompakosta kaivettiin kikka kutosen tapaan toimiva euron kolikko, niin jo alkoi toimimaan. Euro, sehän riittää!

Näyttökuva 2015-2-18 kello 17.55.30

Ja niin saatiin pyllerö bloggaaja ihan kokonaisena ikuistettua muistikortin syövereihin. Tänään sattui jostain syystä ns. nättipäivä, jolloin kuvissa poseerasi normaalin suohirviön sijaan omasta mielesät varsin vetävän näköinen bööna, joten kuvia tuli melkoinen läjä. Niinpä itserakkaasti pistänkin nyt ensin eetteriin kuvat siitä miltä näytin ulkona tepastellessa ja vähennän vaatteita sitten huomiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 vahapintaiset farkut-H&M/takki-Lindex/huivi-H&M/laukku-Liebeskind/kengät-Andiamo/kaulakoru-Greenika

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaihtelua ulkonäköön toi hiukset, jotka koitin tänään kokeilumielessä suoristaa. Lähempää lärvikuvaa suorasta majavasta naamalla löytyy Instan puolelta. Vähän kyllä omasta mielestä oudolta tuntuu ja näyttää, mutta tähän vois kyllä koittaa totutella. Mutta täytyy kyllä ehdottomasti tän duunirysän jälkeen päästä kampaajalle leikkauttamaan niska ja tuo toinen sivu jälleen lyhyeksi. Sitten tällainen suoristettu, pitkä etuosa pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistin taas tänään nuo ihan normaaleiden ihmisten osastolta olevat vahapintafarkut jalassani, että miksi käytän useimmiten mammaosaston pöksyjä. Ei pysy tällaiset omenavartaloisen päällä tuollaiset vähän matalavyötäröisemmät housut! Kun mä en halua ottaa sellaista kokoa, että vyötärönauha pusertuu läskimakkaroiden väliin. Joo, pysyy housut jalassa, mutta se muffin top/ pelastusrengas siinä housunkauluksen päällä on kaameen näköstä katteltavaa ja estäisi täysin vartalonmyötäisten yläosien käytön. Joten sitten kun ottaa sellaisen koon, ettei tarvitse hirttää housuja vatsamakkaroiden väliin, niin ainakin yhdistelmällä liukasta matksua olevat housut + liukasta matskua olevat alkkarit käy niin, että housut alkaa yksinkertaisesti valumaan. Kävelin tänään viimeiset metrit kotiovelle kirjaimellisesti pitäen housunkauluksesta kiinni, ettei valahda perseen alapuolelle. Että taitaa nämä pöksyt lentää kirppisläjään ja kiskon jalkaani edelleenkin korkeavyätäröisiä housuja tai trikookaistaleella siunattuja mammapöksyjä. #omenanongelmat


Hengitä, Veera Hengitä. Ei oo mitään hätää, kaikki sujuu kyllä. Yritän täällä rauhoitella itseäni, kun meinaan alkaa ihan turhaan taas stressaamaan edessä olevaa duuniputkea. Mulla piti alun perin olla huomenna vapaapäivä, mutta työkaverin sairastuttua lupasin mennä tuuraamaan. Vaikka tiedän, ettei tämä ohjelmanmuutos sinänsä muuta mun elämää millään lailla, niin silti pukkas jotenkin pienen ahdistuksen pintaan, kun tajus, että nyt on sit meneillään 11 päivän duuniputki. Mutta tän rutistuksen päässä siintääkin sitten pari päivää kivoja juttuja Helsingissä, kun suunnataan Murun kanssa kattomaan Don Huonoja, Egotrippiä ja Maj Karmaa. I’ll keep my eyes on the prize!

Tää työjakso alkoi tänään reissulla Tampereelle, josta itse asiassa olen parhaillaan vasta paluumatkalla. Kävin vetämässä Mansessa Olympus-koulutuksen ja sain jälleen iloita kovasti kuultuani osallistujien oppineen kovasti uutta. Tulijoita olisi ollut tänne Tampereen kurssille siinä määrin, että uusikin päivä on jo maaliskuulle suunnitteilla. Kiinnostuneet pysykää siis kuulolla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/pusero-MEXX/nilkkurit-Andiamo/kaulakoru-Greenika

Odotellessani kurssilaisia paikalle Business Park Dynamossa hyödynsin tyhjän hetken ja nappasin kuvat Kouluttaja Korhosen kamppeista. Tällä kertaa kuvat paljastivat paljon asioita joihin ei peilissä kiinnittänyt huomiota ja nämä vaatteet saivat päässäni ihan uuden tuomion. Ei toimi. Ei toimi tuo puseron pituus noiden farkkujen kanssa eikä toimi nuo kengät noiden farkkujen kanssa. Eli toisin sanoen, nää farkut ei nyt toimi. Mun rakkaat ja maailman mukavimmat mammafarkut! Olivat kesällä kivemman ja istuvamman näköiset. Nyt lököttävät just jotenkin tyhmästi. Ehkäpä ne ovat muuttumassa mutsifarkuiksi myös tyyliltään.. Mut sithän mä oisinkin vahingossa ikään kuin muodin mukana! Ääh. Ärsyttävää.

kouluttaja korhonen

Vaikka kokonaisuus olikin nyt sit omasta mielestä ihan tyhmä, niin kivoja juttuja mulla silti oli päällä. Sujautin tänään ekaa kertaa kaulaani tuon ihanan Tallinnasta ostamani käsintehdyn kaulakorun. Osuin vanhaa kaupunkia kierrellessäni kivaan virolaisia design- ja käsityötuotteita myyvään Krunnipea Butiikiin, joka sijaitsee osoitteessa Muurivahe 28. Mm. koruja, asusteita ja pieniä sisustusesineitä myyvästä liikkeestä löytyi monta nättiä  ja kiinnostavaa jutta, mutta päätin, että pitää valita vain joku yksi kaikista ihanin.

Iskin silmäni Greenika -merkkisiin kauniisiin kaulakoruihin ja vietinkin tovin sovitellessani niitä kaulaani. Tuo vanhan nuolenkärjen näköinen kivimöykky kullatulla ketjulla vei lopulta ylivoimaisen voiton. Koru on juuri sopivan mittainen ja tarpeeksi painava, jottei se pompi typerästi ja valtoimenaan rintojen päällä ja ulkonäöllisesti tässä oli jotenkin kaikista eniten sellaista käsityön rosoa. 38 € oli mielestäni varsin sopuhinta tästä hieman mystisestä korukaunottaresta.

Musta tuntuu, että ostan reissuilta aina mieluiten juurikin jotain käsityönä tehtyjä koruja. Tai vaihtoehtoisesti koruja antiikkiliikkeistä ja -toreilta. Roomasta on muistona paikallisten käsityöläisten kaupasta ostetut korvakorut ja sormus, Budapestista samantyyppisestä liikkeestä rannerengas, Nizzasta ruokousnauha antiikkitorilta ja Oslosta sormus osto- ja myyntiliikkeestä. Ja nyt tämä ihana riipus Tallinnasta. Wienissä ostin kirppikseltä korun sijasta pienen messinkiaasin kirjahyllyäni koristamaan. Mutta joka tapauksessa, mun rakkaimmat matkamuistot löytyy aina poikkeuksetta joko second hand -putiikeista tai paikallisia kädentöitä myyvistä liikkeistä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Tallinnaan matkaaville suosittelen siis astelemaan tuonne osoitteeseen Muurivahe 28. Siinä  Krunnipea Butiikia ihan vastapäätä on toinenkin hieman samanoloinen putiikki, jossa myydään paikallisten suunnittelijoiden koruja, asusteita ja vaatteita. Nimi ei tuolta kaupalta nyt jäänyt mieleen, mutta lähes tasan vastapäätä löytyy.