Alkuviikon kouluhommien jälkeen matka jatkui Tampereelta Helsinkiin Iinan luokse, missä ohjelmassa oli mm. Keskiviikkoiltana järjestetty Mirkka Metsolan ja Rita Hillin yhteistyönä syntyneen Snow White -malliston näytös.

Tilaisuudessa näki taas kasapäin tuttuja, mutta parasta seuraa olivat ehdottomasti alla olevassa kuvassa söpöilevät Iina ja Kaisa.

20130509-200009.jpg

20130509-200019.jpg

20130509-200028.jpg

Itse näytöksestä ei valitettavasti ole juurikaan kuvia, mutta mallisto oli kyllä kaikin puolin mielenkiintoinen ja lumoava. Itse ihastuin erityisesti tuohon mustapohjaiseen värikkääseen kuosiin. Kyseisestä kankaasta oli tehty mm. yksi aivan ihana lyhyt jakku sekä tuossa alemmassa kuvassa näkyvä upeasti laskeutuva pitkä iltapuku.

Ehdinkin eilen jo jutella Mirkan kanssa josko yhdestä suosikkimekostani olisi mahdollista teettää oman kokoinen versio, nuo valmiskoot kun eivät yllä lähellekään omia tarpeitani. Ja onnistuu kuulema teettäminen, joten pitää ottaa ensi viikolla yhteyttä suunnittelijaan ja kysellä tarkemmin hintaa ym. Olisi nimittäin tuloillaan sellaisia juhlia joiden vuoksi voisi taas hyvinkin satsata upeaan mekkoon.

Jos tuo mallisto kiinnostaa, niin ainakin Pupulandiasta löytyy sen virallisia kuvia.

20130509-200040.jpg

20130509-200048.jpg

Näytöksen jälkeen saatiin nauttia vielä huikeasta voguing-esityksestä, jonka yleisölle tarjoili tanssiryhmä Fe’Fellas. Jätkät hurmasi ainakin minut ja Iinat ihan täysin muuveillaan ja asenteellaan.

Loppuun vielä oma asuni illalta. Olin pakannut kassini maanantaiaamuna klo 5 aamulla ihan silmät ristissä ennen kouluun lähtöä, joten sen sisällöstä ei kummoisia asuvaihtoehtoja löytynyt. Mammaosaston vitosen pöksyt ja paljettitoppi olivat ainoat vähänkään farkkuja ja t-paitaa edustavamman kombinaation mahdollistavat vaatekappaleet, joten vaatteiden valinta ei tuottanut juurikaanvaikeuksia.

20130509-200103.jpg

20130509-200111.jpg

Onneksi majoittajallani Iinalla on saman kokoinen jalka, joten nudet korkkarit löytyivät lainaan hänen kenkäkokoelmistaan. Iltalaukun virkaa pääsi toimittamaan YSL:n blogitilaisuudesta saatu kosmetiikkaa sisällään pitänyt pikkuveska. Kehuja keränneet hieman pitsimäisen näköiset korvakorut ovat mamman tuoma Rooman tuliainen.

Iinan ja Kaisan kanssa suoritettujen asukuvaussessioiden jälkeen mun ja Iinuskan tie jatkui lasien äärelle VinVin -viinibaariin. Siellä oli aika petollisen hyviä viinejä tai siltä se ainakin aamulla tuntui. 😀

Viime talvena jostain kemuista palatessamme pääsi joku Iinan naapuri todistamaan kuinka minä onnistuin pimeässä rappukäytävässä kompastumaan rappusissa suoraan naamalleni ja tuli tarjoamaan apuaan. Viime yönä sitten minä puolestaan nostelin samoista rappusista ylös siihen sammuneen tyypin ja autoin kotiovelleen. Se taisi sattumoisin olla se sama mies joka oli sattunut paikalle minun kompuroidessa, joten nyt oli karma kohdillaan, apu kiersi takaisin ja olemme nyt tasoissa.

Kaikin puolin huikea ilta siis, mutta sitähän ne tuppaa aina tuon Iinuskan kanssa olemaan. Mä sanonkin aina Helsinkiin matkustaessani lähteväni Iinan luokse nauruterapiaan. Se nainen pidentää mun elinikää vuosilla.

Nyt alkaa bussi lähestyä jälkeen kohti kotia. Huomenna olisi vuorossa paluu töihin. Viikon lepuutus on tehnyt tehtävänsä kädelle, joten on toivoa että se huomenna kestää jo kamera- ja hiirityöskentelyn. Parempi olis, sillä tiedossa on mm. ruokakuvausta ja hääkuvausta.


Voi kyllä, mä pääsin sen miljöönäytön läpi! Nyt on siis 2/3 valokuvaajan ammattitutkinnon näytöisä suoritettu ja viimeinen on edessä syyskuussa. Suurin osa meidän ryhmäläisistä teki eilen sen loppunäytön, mutta koska mulla jäi työkiireiden takia tammikuun näyttötilaisuus välistä,siirtyi mun valmistuminen hieman. Onneksi asia oli kuitenkin ihan ok myös oppisopimuskeskukselle.

Vaikka toisaalta olenkin iloinen siitä, että sain koulua taas tuon näytön verran eteenpäin, niin samalla olen vähän pettynyt. En ehtinyt tehdä näyttötehtävää niin hyvin ja monipuolisesti kuin olisin halunnut ja olin jotenkin varma, että olisin voinut reputtaa. Siispä minusta tuntuukin nyt, että rima oli liian matala, koska pääsin läpi ja eihän se matalan riman ylittäminen nyt juurikaan ilahduta. Ai miten niin olen vähän itsekriittinen? 😀

Tämä itsekriittinen koululainen nautiskeli eilisen aurinkoisesta ilmasta rakastamissaan GT:n leohousuissa ja iki-ihanassa, mutta liian pienessä nahkarotsissa. Jälleen kerran asukuvia, olkaa hyvä!

20130507-232718.jpg

Loppuun vielä kiva kisavinkki! Ihanista ulkomaanmatkoista haaveilevien kannataa klikata itsensä Rantapallon sivuille, sillä siellä on meneillään viinimerkki Yellowtailin kilpailu, jossa voi voittaa käsittämättömän 5000 € matkalahjakortin! Mä sekoisin ihan täysin, jos onni osuisi omalle kohdalle. Ääää! Mä tahdon matkustaa!


Uhmasin eilen käden lepuutuskehotusta ja pusersin kiukulla muutaman kuvan tämänpäiväistä näyttöä varten. Näytön aiheena oli itselläni miljöötyöskentely ja portfoliossani oli puutetta sisämiljöökuvista, joten sellaisia piti näyttötehtävää varten taikoa.

Tarpeisiini passeli kuvauspaikka löytyi Porin jokirannassa sijaitsevasta Ravintola Panimosta, jonka tiloja olin kuvaamassa juuri pari viikkoa aiemminkin. Siellä yhdistyi hyvällä tavalla samoissa tiloissa luonnonvalo ja keinovalo.

Muodostui siis hyvä win-win tilanne, kun menin sinne kamerani kanssa hästäämään. Minä sain aiheen koulutehtävään ja Ravintolan omistava kaverini lisää kuvia yrityksestään ja henkilökunnastaan. Alla muutamia esimerkkiotoksia.

20130506-110230.jpg

Muru oli ystävällisesti mulle assarina toimien kuvissa esim. asiakkaan takaraivona tiskillä ja pyöräillen kotiin hakemaan sinne unohtuneen vara-akun. Urheasti se myös joi kaikki kuvausta varten lasketut oluet. Reipas poika!

Tuo reipas bloggaajan poikaystävä myös ikuisti minut sen kertaisissa vetimissäni panimon kuparisena hohtavien pannujen äärellä.

20130506-095705.jpg

20130506-095714.jpg

20130506-095724.jpg

Oranssit pöksyt saatu Lindexin Generous -kamppiksesta, Bronxin leopardikengät hankin aikoinaan itselleni 30v lahjaksi ja jonkun random mustan teepparin päällä leuhottaa Ellokselta tilattu La Redouten pellavajakku.

Panimolla on ollut todellinen ilo käydä kuvaamassa, sillä sieltä ei ole koskaan tarvinnut lähteä nälkäisenä. Edellisellä kerralla Master Chefistä tuttu Matti taikoi eteeni maukasta makkaraa ja eilen herkuttelin helmikanalla.

Mikäli päädyt lähiaikoina Panimolle pöydän ääreen, suosittelen ehdottomasti kevätlistalta löytyvää veriappelsiinia ja mascarponevaahtoa yhdistelevää kielen mennessään vievää jälkkäriä!