Seitsemän ja puolen euron hinnalla uskaltaa ostaa jotain sellaistakin mistä ei ole ihan varma, että tykkääkö ja näyttääkö hyvältä vai ei. Lindexin -70% -rekistä tarttui matkaan musta epämääräisen mittainen hame,  joka tänään todisti kyllä jo mukavuutensa, mutta ei vielä muuta.

240111-Asu-2

240111-Asu-1

Olen nähnyt viime aikoina useammankin ihmisen, joka on onnistunut pukeutumaan tuollaiseen pohjepituiseen hameeseen varsin tyylikkäästi, mutta se ovat olleet huomattavasti itseäni kapoisempia ja keveämpiä yksilöitä.Itse en ole koskaan ikinä milloinkaan ennen vetänyt päälleni tällaista ”mummomittaa”, vaan olen luottanut miniin ja selkeään polvimittaan.

Jostain kulmasta katsottuna hame mielestäni lyhentää ja leventää minua, mutta jostain toisesta kulmasta taas jopa päinvastoin. Yläosan pituudella tuntuu olevan normaaliakin suurempi merkitys sen suhteen miltä kropan mittasuhteet oikein näyttävät. Tämän päiväinen neule ei ehkä ollut se kaikista paras valinta.

Vaikka pieni epävarmuus mieltä jäytääkin, niin en aio jättää hamosta vielä kaapin perälle. Harjoitukset jatkukoon.


Verrattuna edellisiin vuosiin, olen tänä vuonnaollut melko maltillinen aleshoppailija. Helsingin reissulla tein 20 min pikakierroksen Stockan naistenosastolla ja löysin kaksi vaatetta ja eilen puolestaa pyrähdin töistä tullessa tsekkaamassa Lindexin loppualet. Eilen onnistuin tuhlaamaan kokonaiset kolmekymppiä ja saalis oli housut, hame, shortsit ja muutama koru. Tänään päälle pääsi uutukaisista tumman harmaat farkkushortsit.

1

Olin jo hetken aikaan etsinyt tummia farkkushortseja kun olen niin kovin rakastunut vaaleiden versioiden mukavuuteen, mutta väri ei aina kauheasti niissä miellytä. Näitä Lindexin shortseja olin ennenkin katsellut, mutta olin aina ollut sitä ieltä, että ne on ihan törkeän lyhyet ja muistaakseni joskus niitä sovitinkin, eikä tuo koko 44 mahtunut millään.

Eilen shortseissa sitten nakotti -70% hintalappu, joten raahasin ne sovituskoppiin. Lahkeet ovat edelleen ihan yhtä karmivan lyhyet, mutta ne mahtuivat kiinni! Hieman piti venytellä, mutta tänään ne on jo löystynyt siihen malliin, että ovat varsin hyvän kokoiset.

Lahkeet eivät tosin veny vaikka kuinka yrittäisi, mutta päätin vaan olla välittämättä.  Hieman täytyy vaan seurata sukkahousuja, etteivät pääse valumaan tuolla tavoin kuten toisessa kuvassa, että näkyy tuo housuosan sauma, mutta kaikin puolin muuten ovat varsin mukavat olemattomasta mitasta huolimatta.

2

Voin sanoa, että vielä muutama vuosi sitten en olisi mitenkään kehdannut pitää noin lyhyitä shortseja, mutta en tiedä mikä oikein on muuttunut. Reidet on levinneet vaan entisestään, mutta rohkeutta ja oman kropan hyväksyntää on tullut samalla lisää. Enää ei jaksa niin paljoa miettiä ja ahdistua siitä miltä muiden silmissä näyttää.

Se on vähän sama juttu kuin meidän auton kanssa joka on sininen. Kun mies oli sitä ostamassa, ilmoitin etten pidä sinisestä. Siihen mies tokaisi, että ei sinun sitä väriä tarvitse katsella, kun istut itse kyydissä. Vähän sama se on omien vikojen kanssa, ei minun tarvitse koko ajan istua tuijottelemassa reisiäni ja vatsamakkaroitani ja murjottaa näyn vuoksi.

3

Joten niin pääsivät nämä 9 € ihanuudet kotiin ja nyt yhden päivän tuttavuuden jälkeen voin todeta, että en luovu näistä enää koskaan. Loisto-ostos! Saanko alkaa jumittamaan shortseissa ikuisesti?


Siitä huolimatta, että minulla oli viikonlopun reissullani mukana sekä järkkäri että pokkari, niin mitään muuta kuvaa ei minun perjantai-illna juhla-asusta ole kuin nämä bileiden virallisen kuvaajan kuvausseinän edessä nappaamat otokset joista ei kyllä kummoista selkoa mun huituloista saa.

ID_1v

Pohjana ihan perus minihame ja hihaton toppi ja päällä sitten pari läpikuultavaa Monkin huitulaa. Toinen oli täällä jo aiemmin nähty ”rinkulapaita ja perjantaina alesta löytyi siihen päälle vielä samasta materiaalista tehty edestä avonainen paita. Läpikuultavat valuvat kerrokset päällekkäin muodostivat varsin mukavan näköisen yhdistelmän ja asu nousi heti lemppareiden top-listalle.

Asokselta tilatut Feudin nilkkurit pääsivät ensimmäistä kertaa jalkaan ja niin mukavat kuin ne aluksi jalassa olivatkin, niin loppuillasta jouduin kyllä vaihtamaan suosiolla mataliin kenkiin, kun toisen jalan päkiä alkoi oikein ulvomaan rasituksesta. Mutta niin on ennenkin käynyt kun on kengät ollut ensi kertaa käytössä, joten eiköhän jalat noihinkin ajan myötä totu.

id_1v_mina_jenni

Koska kulta on omassa vaatekaapissani melkoisen harvinainen väri, puuttui minulta myöskin kaikki kokonaisuuteen sopivat korut ja asusteet. Apu löytyi kuitenkin suunnitelmieni mukaisesti Youth Vs. Futuren valikoimista. Piipahdettiin perjantaina MouMoun kanssa YVSF:n ja Antti Asplundin yhteisessä Island-putiikissa hakemassa minulle tuo kullan värinen sulkakoru joita minun onnekseni sattui olemaan jäljellä juuri tarvittava yksi kappale. Huh!

Niin moneen kertaan nähdyltä kuin asuni näyttääkin, niin minulle itselleni jo pelkästään nuo kengät toivat ihan uudenlaisen tuulahduksen ainaiseen kokomustaan. Melko pienellä sitä tämä nainen tuntee uudistuvansa! 😀 Mutta hyvä niin.