15.04.2018 Huikean hieno kukkainen gaala-asu!

Eilen juhlittiin taas perinteisen Blog Awards -gaalan muodossa Helsingin Kattilahallissa. Kemuissa itsessään ei ollut yhtään mitään vikaa, puitteet oli jälleen kerran aivan loistavat, mutta itselläni ei vaan ollut yhtään juhlafiilistä. Menin kuitenkin paikalle, sillä oli luvannut olla etkojen ajan Olympuksen osastolla ja toki ajattelin myös, että ehkä ystävien näkeminen sitten kuitenkin piristäisi oloa hieman.

No, ei se partymeininki sitten kuitenkaan syttynyt missään kohtaa ja päädyin lähinnä miettimään, että miksi olen siellä ihmisjoukossa enkä kotona. Suuntasin siis aikaisin hotelliin nauttimaan pehmoisesta pedistä ja omasta seurastani. Turhaksi ei silti Helsinki-pyrähdys todellakaan jäänyt, sillä ehdin tänään viettämään aikaa Iinan kanssa ihanan brunssin merkeissä. Viime aikojen yksinäinen olo vähän keveni, kun pääsi purkamaan sydäntään ystävälle. 

Mutta kemufiilistä tai ei, niin mulla oli kyllä tosi kiva asu! Vaikkakin minusta tuntui hieman oudolta mennä juhliin housuasussa, kun olen niin tottunut pukeutumaan tuollaisissa tilaisuuksissa mekkoon. Mutta tämä Junarosen housut + takki -combo ihastutti ihan heti ensi sovittamalta, joten päätin jo monta viikkoa sitten pukeutua siihen Blog Awardseissa.

Kyseessä on jälleen kerran kokonaisuus, jota en välttämättä olisi itse osannut rekiltä poimia, mutta Junarosen showroomilla Heidi jälleen kerran kannusti minua sovittamaan. Ja kannatti todellakin. Kukkakuosit tuntuu todellakin nyt vievän mua ihan kuus-nolla.

Nämä kukkahousut ja -takki tulossa myyntiin ihan lähiviikkoina!

Näyttävät punaiset tupsukorvikset löytyivät kympillä Lindexistä ja olivat punaisten kenkien kanssa ihan nappivlinta kukka-asuni kaveriksi.

Laukuksi nappasin äidiltä kähveltämäni käärmennahkaclutchin. Minulta löytyy sama laukku myös oranssina. 

housut ja takki – Junarose (saatu) / toppi – Ellos / kengät – Truffle Collection, Asos / korvikset – Lindex 

Olipa muuten ihan sairaan hyvä valinta nuo kengät. Siinä missä kaverit ympärillä vaihtoivat korkkareitaan kesken illan narikassa odottaneisiin ballerinoihin ja tennareihin, minä jaksoin omilla maltillisilla koroillani oikein mainiosti. Jos olet minun laillani leveillä suonylittäjän jaloilla varustettu ihminen, niin kannattaa kenkiä etsiskellessä tsekata Asoksen Wide Fit -valikoima!

12.04.2018 Etuheitto, Neon 2 ja muut mahtavat mielikuvat – Tämä paita on silkkaa ysäriä!

Tämä eilen Ratsulasta ostamani S.T.I.:n kukkaöverit silmille vyöryttävä kauluspaita on ehkäpä maailman nopein aikamatka jonnekin vuoden -92 tienoille.  

farkut – HM+ / pusero – S.T.I. / nahkarotsi – Samoon / tennarit – Zign, Zalando (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu) / laukku – Ralph Lauren (2nd hand)

Kuosi tuo elävästi mieleeni mm. yhdet ala-asteikäisenä omistamani One Wayn kukkahaalarit. Se vie ajatukset vahvasti myös koulukuvauspäiviin. Voin niin kuvitella kaikki ne sadat ysärin alun luokkakuvat täynnä tuollaisia paitoja ja Studio Line -hiuslakalla kovaksi liimattuja etuheittoja.

Päänsisäinen jukeboksini alkoi välittömästi paidan nähdessäni soittamaan Neon 2:en Kemiaa. Jussi ja Rami, jos ketkä hallitsivat ysärin hässäkkäpaidat.

Noista neljännesvuosisadan takaisista mielikuvista huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi rakastuin puseroon palavasti. Näytän se päällä pirteämmältä kuin todellisuudessa olen. Loistava rooliasu arkeen siis.

Paita siivitti myös tämän kuluvan vuoden tykätyimpään insta-kuvaan. Minä ja Olli, kuin kaksi marjaa. 😀

Onks paita mielestäni kaamee vai kuuma? Mun mielestä sopuisasti molempia.

10.04.2018 Legginssit on yhtä aikaa ihan kamalat ja kamalan ihanat

Joskus tämän vuosikymmenen alussa oli aika, jolloin Googlen kuvahakuun kirjoittamalla vaikkapa ”wet look -legginssit” sai eteensä kymmenittäin minun kuviani. Eipä ihme, sillä blogini asukuvissa vilkkui kerta toisensa jälkeen mustia legginssejä erilaisilla materiaaleilla. Oli keinonahkaa, pvc:tä, wet look -pintaa, liskokuosia ja revittyjä lahkeita. Aktiivinen leggarikausi kesti jokusen vuoden, mutta sittemmin onneksi löysin jälleen ihan oikeat housut ja vaatekaappiini muutakin kuin trikoota. 

Keinonhakalegginssejä on kaapistani löytynyt kaikki nämä vuodet, mutta ne ovatkin sen verran paksut materiaaleiltaan, että olen kokenut ne kuitenkin enemmän oikeina housuina kuin trikookalsareina. Nykyään garderoobissani on kaksi sellaista alaosaa, jotka kategorisoin juurikin edellä mainituiksi trikookalsareiksi, ja joita kuitenkin tykkään toisinaan käyttää. Näiden kuvien samettilegginssit ja tässä postauksessa nähdyt ruutuhousut. Ja näistäkin nuo ruudulliset on suht paksun materiaalinsa ja koristesaumojensa ansiosta aika housumaiset.

Näitä kokoelmani harvoja ”kalsareita” en ole kuitenkaan ihan hirveän paljon käyttänyt ja syy on siisnä, että sopivat yläosat puuttuvat. Mun mielestä kun legginssien kanssa pitää peittää perse (tai vieläkin kriittisemmin ehkäpä etupuoli). Erottelen siis omassa päässäni legginssit ja housut sillä voiko niitä mielestäni pitää lyhyen paidan kanssa vai ei. Ja niitä kovin pitkiä yläosia mulla ei oikein paljoa ole.

Silloin tällöin käytän tätä Neulomon Marika -tunikaa, mutta kuten tuossa postauksessakin kirjoitan, niin leggarit + trikootunika nyt vaan on mulle itselleni jotenkin ankea asu, johon pukeudun oikeastaan vain silloin, kun ainoa kriteerini on mukavuus. Siinä yhdistelmässä tulee siis esim istuttua helposti 8 tunnin junamatka, mutta harvoin muuten. 

Pitkä pellavapaita on mielestäni aika kiva yläosa legginsseille, se kun on yhtä aikaa sekä ruttuisuutensa vuoksi rento että mallinsa puolesta asiallinen. Ei siis ole ihan niin pukeutumaton ja löysä olo kuin yhdistämällä trikooseen trikoota. Mutta jotain muutakin sellaista yläosaa kaipaisin, jonka kokisin voivani pukea legginssien pariksi. Mutta tuntuu tosi hankalalta. 

Sain valita Zalandolta muutaman tuotteen ja nyt kevään korvalla vaaleanpunaisen taas kovasti kiinnostaessa tilasin noiden jo edellisessä asupostauksessa nähtyjen rusettitennareiden lisäksi tuollaisen pitkän roosan värisen ADIA-merkin viskoosineuleen.

Tykkään väristä, sillä kerrankin osui tuollainen hempeän puuterinen vaaleanpunainen sävy, jonka koin sopivan omaan ihonväriini. Yleensä vain ihastelen tuollaisia sävyjä kaupan rekeiltä, mutta kavahdan kauhusta viedessäni ne lähelle omaa naamaani. 

Neule on riittävän pitkä, jotta sitä voi käyttää persuksen piilotteluun leggareiden kanssa. Ja toisaalta kyllä ihan pidän tästä yhdistelmästä, mutta on se silti itselle vähän vieraan tuntuista maastoa. Se on jotenkin liian löllerö! Se on se fiilis mistä en pidä kun yritän pukeutua leggareihin. Tykkään rentoudesta ja mukavuudesta, mutta haluan että asu on rento ja mukava olematta löllerö. Älyättekö ongelman jota yritän kuvata? 😀

Koitan siis antaa toisinaan kivoille legginsseille mahdollisuuden, koska niitäkin on tosiaan olemassa. Mutta ei meistä enää uudelleen taida ylimpiä ystävyksiä tulla. Eikä tarvitsekaan, mulla ja trikookalsareilla oli kuuma romanssimme jo silloin kerran, nyt riittää jos tulemme silloin tällöin toimeen. 

Mutta onneksi nahkarotsi aina tekee lähes asusta kuin asusta oman tuntuisen ja toimii skarppaajana. Nahkarotsi päällä ei koskaan ole löllerö-olo! 😀

samettilegginssit – Marks & Spencer / neule – ADIA, Zalando (saatu) / nahkarotsi – Samoon / laukku – Rebecca Minkoff / tennarit – Zign, Zalando (saatu) / aurinkolasit – Glitter / korvikset – Aarikka

Kellään mulla tällaisia omituisia ongelmia tämän katunäkymästä päätelleen Suomen suosituimman vaatteen suhteen? Legginssit jees vai nou vai riepooko rintaasi samanlainen ristiriitainen tunne kuin minulla?