30.01.2018

Posted at 21:39h in Yleinen by
0 Likes

 

Vielä löytyi yhdet jo joululomalla kuvatut asukuvat, jotka ovat jääneet julkaisematta! 

Totesin näiden kimaltavien kissapöksyjen kohdalla jo aiemmin, että tuntuvat kaipaavan yläosakseen aina rauhallista mustaa. Kuvissa näkyvä KappAhl XLNTin sifonkipusero tuntuu sopivan lähes kaiken kaveriksi.

Se näyttää yhtä hyvältä niin farkkujen, villahousujen kuin nahkahameenkin kanssa. Ja myös näiden leohousujen kanssa! (Bongasin muuten näitä housuja viime viikolla Helsingin Sokokselta)

Monikäyttöinen yläosa siis. Tätä on tullut puettua myös neuletakkien alle. Löysälinjainen pusero on edelleen myynnissä ja siitä löytyy myös pinkki versio. 

housut – Object / pusero – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Vagabond

Piti taas kuvilla demonstroida miten pienillä jutuilla vaatteen fiilis muuttuu. Itse en vaan osaa pitää noin löysää puseroa noin helma suorana roikkuen kuten vasemmalla. Siitä tulee löysä ja kaapumainen vaikutelma. 

Mutta heti, kun helmaa heittää ihan pieneltä matkalta housujen sisään (tai vyölenkistä läpi, taskuun tai vaikka solmulle), on olo heti enemmän oma. Se vaan tekee kokonaisuudesta hieman ryhdikkäämmän, kun koko yläosa ei tunnu valuvan helman mukana alas.

Silti puseron löysyys säilyy ja se peitää edelleen takamuksen eikä paljasta paljoa edestäkään. Kun usealle se yläosan housun sisään laittaminen tuntuu olevan vähän pelottava juttu, vatsapömpön paljastumisen vuoksi. Tämä siis on sellainen aika turvallinen vähän siltä väliltä -tyyli. 

Suosittelen ainakin kaikkia kaltaisiani tisseviä omenoita testaamaan tätä pikku trikkiä!


27.01.2018

Posted at 21:37h in Yleinen by
0 Likes

Toisinaan vaan tykästyy vaatteisiin, joista samaan aikaan ajattelee, että yäk. Mä olen ollut niin pitkään pillifarkkumimmi, että lähes kaikki muut mallit ovat tuntuneet vääriltä ja vierailta. 

Nyt kun mutsifarkkuja on katsellut itseä muodikkaampien tyyppien päällä jo pitkän aikaa, alkoi denimin löysemmät linjat kiinnostaa itseänikin. Siitäkin huolimatta, että kinttuja nuolevien pillien jälkeen ne tuntuivat samalla kamalilta. 

Jos nyt taas mietitään sitä ikiaikaista vaatteen ”imartelevuutta”, niin tämä takamuksesta lököttävä ja reisistä löysä farkkumalli ei varmasti ole mun vartalolle millään yleisesti hyväksytyllä top 5 -listalla. Mut ai että nää on virkistävää vaihtelua mun farkkukokoelmaan!

Pöksyjen vyötärö on just täydellisen korkea omenavartalolleni!

Hieman noiden kanssa tuntuu yläosien valinta haastavammalta kuin istuvampien farkkujen kanssa. Mutta johtunee vaan siitä, että on niin tottunut istuvampiin farkkuihin. Ei oikein mitään kovin löysää haluaa valita, jottei kokonaisuus tunnu liian veltolta. 

Kovin vartalonmyötäiset yläosat taas sitten taas tuntuvat näiden housujen kanssa korostavan alaosan muhkeutta liiaksi omaan makuun. 

Tämä Lindexin kietaisupaita on mielestäni just aika kiva pari mutsifarkuille. Ja alaosa kevenee hieman, kun jalkaan valitsee korot. 

Hieman on siis vielä kesken etsinnät, että mitä mun kaapista löytyy näiden farkkujen kanssa pidettäväksi. Pitää jatkaa sovittelua!

farkut – Asos Curve / toppi – Maidenform / pusero – Lindex 

takki – Missguided, Asos / kengät – Wonders (saatu Ziosta) / korvikset – Pramea (saatu)

Mut hei mutsifarkut ja ysärirotsi, onhan nää nyt hyvä pari!

Huomenna olis sit taas vuorossa muotinäytöshommia, kun kiipeän Porin häämessujen lavalle. Esittelyssä sekä hääpukuja että alusvaatteita. Eniten jännittää nää korot. Piti valita jalkaan jotain mahdollisimman korkeaa, jotta pukuja ei tarvitsisi kovasti lyhentää. Pitäkää peukkuja että en kompuroi!


23.01.2018

Posted at 21:10h in Yleinen by
0 Likes

Juuri kun oli taas pitkään ollut sitä mieltä, että mun elämä on ihan armottoman tylsää, niin kylläpäs sitten taas tapahtuukin. Tämä on ihan raivostuttavaa, kun joku sanoo, että jotain jännää on tiedossa, mut en voi vielä kertoa, mutta sanon nyt silti just niin.

Ei nyt mitään maata mullistavaa ole luvassa, mutta kuitenkin juttuja, jotka sai itselle todella leveän hymyn huulille. Odotan siis innolla helmikuuta ja sen mukanaan tuomia uusia mielenkiintoisia kokemuksia. Näistä lisää sitten, kun lopputulokset on nähtävillä. 

Myös viime viikonloppu kuului sarjaan uutta ja jännää sillä osallistuin kaksi päivää kestäneelle juontaja-kurssille. Olin miettinyt asiaa jo muutaman vuoden ja nyt sattui sopiva kurssi kohdalle.

En tiedä päädynkö koskaan mitään varsinaisesti juontamaan, mutta kyllähän tuota itselle tulee työn puolesta eteen monenlaisia esiintymistilanteita, joita ajatellen kurssin opeista on jo hurjasti hyötyä. Viikonlopun aiheisiin kun mahtui juontokäsikirjoittamisen lisäksi mm. puhetekniikkaa ja äänenhuoltoa. Myös improharjoituksia ehdittiin tekemään käsikirjoitettujen juontoharjoitusten lisäksi. 

farkut- Junarose / neule – Ellos / takki – Cubus / kengät – CAT / huivi – Becksöndergaard

Parasta kurssissa oli se, että pienen ryhmäkokomme vuoksi ehdimme kaikki osallistujat saada todella paljon yksityiskohtaista palautetta suorituksistamme. Jo kahdessa päivässä esiintyminen parani kaikilla huomattavasti, kun ammattilaiset nappasivat kiinni maneereihin, puhetempoon ja hassuihin intonaatioihin.

Myös kannustavaa palautetta muistettiin antaa kehityskohteiden luettelemisen lisäksi. Itse sain sekä kouluttajilta että muilta kurssilaisilta hyvää palautetta äänestäni, jota on kuulema miellyttävä ja helppo kuunnella. Jee, hyvä alku sekin jo on! Tuli siis kaikin puolin hyvä mieli viikonlopusta. Siitä että ylipäätään osallistuin ja siitä, että opin paljon uutta. 

Positiivisia fiiliksiä siis pitkästä aikaa. Nämä muutamat hymyä huulille tuovat jutut ovat hieman auttaneet viime aikoina vallalla olleeseen mielen mustaan. Kun saa jotain mitä odottaa, olipa ne sitten kuinka pieniäkin juttuja, niin pääsee taas hetken aikaa eteenpäin. Tällaista se tahtoo olla, aaltoliikettä. 

Positiivista on muuten myös se, että löysin Zalandon alesta nuo uudet Junarosen vaakeat kulutetut farkut entisten perseestä ratkenneiden lemppareiden tilalle. Nää on ainakin lähestulkoon samanlaiset kuin aiemmat puhkikäyttämäni.

Tiedättehän sen epätoivon, kun joku ihan lempivaate hajoaa? Se on riipivää ja sitä on ihan varma, että mikään ei koskaan voi korvata tuota menetystä. Ja vaikka olis ihan samanlaisetkin, niin ainakin tälleen farkuissa ei ne uudet oo siltikään sama asia kuin ne vanhat päälle muotoutuneet. Mut ehkä näistäkin tulee vielä yhtä ihanat kuin entisistä. RIP lempifarkut!