09.12.2017 Se on pienestä kii – röyhelö pelasti tylsän asun

Musta neule ja siniset perusfarkut. Siinä on kyllä arkisen ja tylsän kuuloinen asu. Mutta kun soppaan lisätään pikkuisen röyhelöitä, niin sehän onkin jo varsin kiva kokonaisuus.

farkut – KappAhl (saatu) / neule – Ellos / kengät – Wonders (saatu) / korvikset – Aarikka

Elloksen puuvilla-viskoosi -sekoitteista Hilda-puseroa löytyy kokoon 50/52 saakka. Itselläni on neuleesta koko 46/48. Tällaiset mukavat perusvaatteet jollain pienellä ja hauskalla jujulla on just loistavia. Sopii näihin aamuihin, kun ei jaksa kauheasti miettiä ja panostaa. On samalla mukavaa ja helposti yhdisteltävää, mutta yksityiskohdat, kuten nyt vaikka tuo röyhelö, ilahduttaa ainakin itseäni kovasti.

Jos mulla olisi ollut tässä nyt vaikka ihan perus musta trikoopaita, olisi fiilikseni ollut vaatteiden suhteen huomattavasti ankeampi. Sellainen kotivaateolo. Että on se vaan joskus pienestä kiinni se miltä vaatteet päällä tuntuu. Ihan sama miltä se muiden silmiin näyttää, mutta jos omaa päätä pakottaa ajatus väärin olevista lahkeista, hihoista tms, niin aijai!

Se olisi ihan sama juttu, jos noista nilkkureista ei näkyisi niiden soljet, vaan lahkeet peittäisivät ne. Ahdistuisin raukka ihan hirmuisesti. Kukaan muu ei asiaa edes huomaisi, mutta mulla olisi olo, että en todellakaan poistu näin roskakatosta pidemmälle. 😀 

Jos joku kaltaiseni plussaomena kaipailee korkeavyötäröisiä farkkuja, niin kannattaa tsekata KappAhlin XLNT -malliston valikoima. Itse en kestä lainkaan sitä, jos farkkujen vyötärö jää vähänkään liian ”alas”. Haluan että housut nielevät sisäänsä koko mahani niin, ettei housunkauluksen päälle muodostu pelastusrengasta.

Näillä spekseillä housut onkin valittava niin, että lähes ahdistavat kainaloista. 😀 XLNT-mallistosta on kuitenkin vuosien aikana löytynyt useammatkin pöksyt, jotka ovat täyttäneet kriteerini vyötärönkorkeuden suhteen.

Ihan hassu olo, kun mulla on ihan oikeasti tämä ilta ja huominen ihan vapaata. Ei mitään kiireisiä hommia listalla. Tänään kävin heittämässä yhden hautajaiskeikan, mutta nyt saan olla maanantaihin puoleen päivään saakka aivan rennosti. Otan tästä siis ilon irti ja suuntaan murun kanssa illalliselle ja katsomaan Von Hertzen Brothersia ja huomenna aion nukkua just niin pitkään kuin nukuttaa. Ihan hämmentävää, kun ei just nyt stressaa mikään!

06.12.2017 Kokolaput ja mittataulukot eivät kerro aina totuutta – Kuvissa talven potentiaalinen luottomekko

Asukuvat päivänvalossa, tämä ansaitsee kolme hurraahuutoa! Kerran voisi huudahtaa huraa myös minun syntymäpäiväni kunniaksi. Täytyy muistaa päivittää tuohon blogin sivupalkin tekstiinkin uusi lukema. 

Suomi 100 v ja minä 36 v, mut ei tässä kummoisia ole ehtinyt juhlimaan. Nukuin pitkään ja päivän olen purkanut rästihommavuorta. Nyt kuitenkin korkattiin murun kanssa skumppapullo ja herkuteltiin hänen tekemällä Pätkis-kakulla. Siitä perinteestä Tommi pitää joka vuosi kiinni vaikka mikä olisi, että väsää minulle kakun. Tänään koitin oikein erikseen estellä, että ei tarvitse, mutta niin se vaan oli minun töissä ollessa leiponut ja tehnyt muutakin purtavaa. 

neulemekko – Uhana Design (saatu) / takki – Talkabout / kengät – Wonders / huivi – Kaino (saatu) / korvikset – Butoni Design

oimistolle olisi yksinään voinut lähteä vaikka verkkareissa, mutta ihan sen kunniaksi, että kerrankin oli mahdollisuus ottaa asukuvat päivänvalon aikaan ulkona, kiskoin päälleni jotain kivempaa.

Ja tämä juuri saamani Uhana Designin merinovillainen Sumu-mekko on todellakin kiva! Neulemekot ovat jo vuosikausia olleet mun talvikauden suosikkivaatteita, joten on helppo veikata tällekin lämpimälle kaunokaiselle paljon käyttöaikaa. 

Minusta itse asiassa tuntuu, että mitä kylmemmäksi sää käy, sitä enemmän minä käytän mekkoja. Mielestäni paras pakkaspäivien asu on juurikin lämpöinen villamekko, merinovillasukkisten ja pitkien saappaiden kanssa. 

Mikäli olisin tuijottanut Uhanan mittataulukkoa orjallisesti, en olisi uskaltanut tätä vaatetta edes harkita. Sen mukaan, kun tämän XXL-koon mekon puolikas rinnanympärys on 48 cm.

Mutta mittataulukosta viis, hyvin mahtuu itselleni tämä suurin koko, vaikka rinnanympärykseltä löytyy mittaa lähemmäs 130 cm. Ja ei siis ole mitenkään sellainen fiilis, että mekko olisi piukea ja soisi päällä. Mutta tuossa kyllä pikaisesti mittaamalla sain tulokseksi mekon etumuksesta jo muutaman sentin enemmän kuin heidän taulukkonsa sanoo. 

Eli taas kerran hyvä muistutus siitä, että vaatteiden sopivuus selviää parhaiten vain sovittamalla, ei kokolappuja ja mittataulukoita tuijottamalla.

Kainon huivin piti alunperin mennä ystävälle joululahjaksi, mutta päädyinkin siihen, että pidä tämän punaisen itselläni, kun kävi niin täydellisesti yhteen noiden Wondersin nilkkureiden kanssa. Mutta kävin viime viikonlopun Köyliön reissulla Kainon tehtaanmyymälästä hakemassa uuden tuubihuivin ystävälle pakettiin laitettavaksi.

Vaarallista tämä joululahjashoppailu siis, kun saattaa löytyä jotain itsellekin! Butoni Designin Viuhkat -korvikset puolestaan ostin viikonloppuna joulumyyjäisistä syntymäpäivälahjan nimikkeellä. Kun en mitään sen kummempaa tarvinnut, mutta jollain pienellä asialla halusin muka itse itseäni lahjoa. 

Nyt vähän linnanjuhlien pukujen vahtaamista ja kuvankäsittelyä. Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

04.12.2017 Ysäritunnelmissa – suora salama päin näköä

Mun ajatuksissa oma teini-ikäni on kuvitettu valokuvilla, jotka on otettu filmipokkarilla suoran salaman kera. Kuvat on usein joko liian pimeitä tai sitten naamat loistaa puhkipalaneina taustojen ollessa pimeitä. Ja kaiken kruunaa tietenkin häivähdys sormea linssin edessä ja kirkkaanpunaisena kiiluvat silmät.

Sellaisia kuvia on mun ysäri-albumit täynnä. Suuri osa noista kuvista ei läpäisisi säilytettävien kuvien seulaa nykyään, mutta silloin jokainen 24 kuvaisen filmin ruuduista oli täyttä kultaa. Ei väliä tyhmillä ilmeillä, epäterävyydellä tai salaman puhkipolttamilla naamoilla. 

Suoran ja tylyn salaman lisäksi näissä kuvissa on muutakin erittäin ysäriä. Tuo Asokselta tilaamani Missguidedin tekokarvakoristeinen takki voitaisiin hyvin kuljettaa aikakoneella minun yläasteaikaiseen vaatekaappiini. 15 vuotias Veera kiskoisi sen päälle erittäin mielellään ja niin tekee myös 35 vuotias Veera. (Ah, vielä ehdin käyttää lukua 35! Ylihuomenna se muuttuu.)

legginssit – Marks & Spencer / kashmirneule – Ellos / takki – Missguided, Asos / nilkkurit – Wonders (Saatu) / huivi – Becksöndergaard

Kännykkäkin saattaa jo 20 vuoden takaisissa kuvissa vilahtaa. Sain nimittäin ensimmäisen oman luurini syksyllä -96 mennessäni ysiluokalle. Se oli äidin vanha isokokoinen NMT-puhelin eikä siinä siis vielä ollut tekstarimahdollisuutta. Miettikää, ei tekstareita! (Ei edes sitä onnetonta 160 merkin mittaista, jonka ansiosta 2000-luvun alussa opin Porin murretta poistelemalla sanoista päätteitä tilan puutteen vuoksi.) Silloin niillä kännyköillä soitettiin toisille. Siis ihan puhuttiin! Kuka vielä muistaa tuon ajan? 😀 Nyt kaikkien snapchattien, messengerien ja whatsappien aikakaudella olen ainakin itse jo lähes vieraantunut ihan perinteisistä puheluista. 

Ihan hullua miten monista asioista on jo 20 vuotta aikaa. Don Huonojen Hyvää yötä ja Huomenta levy ilmestyi -97 ja Titanic-leffa sai samana vuonna ensi-iltansa. Aloin ensimmäistä kertaa seurustelemaan ja menin lukioon. (Törmäsin muuten viime viikolla Helsingissä ihan yllättäen mun vanhaan lukion rehtoriin! Hän näytti samalta kuin 20 vuotta sitten, minä en.) 

Vaikka ovella kolkuttava syntymäpäivä hieman aiheuttaakin ikäkriisiä, niin olen minä mieluummin 36 kuin 16. Ja voihan sitä edelleen poimia ne parhaat palat sieltä nuoruudesta, kuten tyylin ja musan. Tolppakorot jalkaan ja donkkarit soimaan!