Bloggaajan nolo moka juhlissa – pusero paljasti pitsiliivit!

Tyyliä Metsästämässä -blogia kirjoittava Veera asteli keskiviikkona Astoria Salissa pidettyyn Aussie Blog Awards gaalaan hyvän ystävänsä, sekä juontajakollegansa, Encen kanssa. Iloisesta ilmeestä päätellen täysmustaan asuun, leopardikorkoihin ja näyttävään paljetti- ja niittilaukkuun sonnustautuneella bloggaajalla ei ollut aavistustakaan kuinka paljon hänen musta puseronsa paljastaisi salamavalojen räiskeessä. Asia selvisi hänellekin kuitenkin viimeistään tätä kuvaa katsomalla.

Ehkäpä ensi kerralla olisi syytä valita alle hieman yksinkertaisemmat tissinpitimet. Tai sitten ei.

Mutta eipä hätää, tällaisen punaisella violetilla matolla sattuneen mokan vuoksi neiti-Tyyliä Metsästämässä liittyi monen muun samalla tavalla vilautelleen staran joukkoon. Tässä esimerkkiä näyttää Hayden Panettiere.

Mutta vilauttelua tai ei, niin kivaa oli! Ja näyttävän näkönen kissa seuralaisena.


Indiedaysin 2 v -kekkereistä on jo viikko ja osa teistä on varmaan nähnyt jo läjittäin kuvia muista blogeista. Tiheimpään juhlapostausrysään on kuitenkin jo muutaman päivän hajurako, joten uskallan kantaa oman korteni tuohon kuvakekoon.

2 vuotiasta Indiedaysiä juhlittiin Suvilahden Kattilahallissa. Paikka on varmasti monille tuttu ainakin televisioruudun kautta, sillä samassa paikassa on kuvattu mm. Huippumalli haussa-ohjelman tuomaroinnit. Yhtä hyvin kuin tvohjelman kuvauspaikaksi, sopi Kattilahalli myös hulppeaksi juhlatilaksi.

Mä odottelen edelleen, että saisin jonkun muun kamerasta jonkun hyvän kuvan mun mekosta, omaan kameraan niitä ei nimittäin tarttunut. Mutta tämän postauksen kuvista näkee ainakin vähän yläosaa ja asusteita. Ihanan mekkoni siis suunnitteli ja ompeli viime vuoden Muodin Huipulle -ohjelmasta tuttu Jussi Salminen, jonka oman merkin nimi on Olav. Ja mä olen lopputulokseen niiiin tyytyväinen. 🙂

Mekon yläosan kullanvärinen nahka mielessäni shoppasin tuon kuvassa näkyvän helmikirjaillun clutchin Wienistä Forever 21:sta. Ja sehän passasi asuun paremmin kuin mahtavasti!

Korvisinspiraatio lähti sitten tuosta laukusta ja metsästinkin vihreitä korvakoruja kaupoista vielä muutama tunti ennen juhlien alkua. Pirtsakan väriset sulkakorut löytyivät sitten Gina Tricosta, mutta niiden kanssapiti samassa setissä ostaa myös pinkit ja siniset. Kaipa niillekin kuitenkin käytöä löydetään.

Nysäkynteni saivat pelastuksen juhlia edeltävänä päivänä, kun erään pr-toimiston pressipäivässä sai halutessaan lakkautaa kyntensä Olen aina arastellut lakan käyttämistä näissä nyrhityissä kynsissä, mutta tuollainenpirtsakka väri näyttääkin yllättävän kivalt vaikkei niitä kynsiä ylpeyden aiheeksi asti olekaan.

Mun kameran linssissä on varman jotain vikaa, kun joka kerta kun nappasin sillä kuvan minusta ja vieressäni iloisesti hymyilleestä kaunottaresta numeltä Iinaleena MoksuHerppeenluomaHefner, niin se kuva näyttikin tuolta. Kamerani oli myöskin napsinut lähikuvia Iinan kielestä ja muista kasvojen osista sillä aikaa kun olin vessassa. Ihme kamera, pitäiskö lähettää huoltoon..? 😀

Kekkereissä riitti paljon ihania kaunokaisia. Tässä ohi viilettää salamaakin nopeammin Nadja.

Ja tässä säteilee hävyttömän hyvännäköinen Peppi.

Malenan kanssa innostuttiin sitten vähän jumppaamankin piikkarit jalassa. Tässä demonstroidaan edellisenä päivänä Crossfit-treeneissä tehtyjä kyykkyjä joiden vuoksi persauksemme olivat vielä juhlissakin kovin kipeänä ja jumissa. Minä en uskaltautunut enää ihan yhtä syvään kyykkyyn kuin Malena, sillä olis hyvin voinut käydä, etten olisienää omin voimin noussut takaisin ylös. 😀

Baaritiskeiltä irtosi aika herkullisia drinksuja kera hedelmien.

Minttu seuraa tässä silmä tarkkana illan kohokohtaa, joka oli..

IvanaHelsingin A/W 2012-2013 Tapiola-Kauniainen malliston näytös! Itse en ole koskaan Ivanan vaatteille juuri lämmennyt, mutta kyllähän ne tuolla tavalla catwalkilla nähtynä ihan upeilta näyttää.

Kattilahallilta ilta jatkui vielä Erottajalla sijaitsevassa Adams-Salissa jota kohti ollaan tässä mahtavan Malenan kanssa suuntamassa taksin takapenkillä hihitellen.

Miksi jotkut ihmiset näyttää vielä kahdeksan tunnin kekkeröimisen jälkeenkin ihan kuin vasta meikatuilta? Vihaan tällaisia ihmisiä! Nata on yksi noista aina ihan ärsyttävän hyvännäköisistä eukoista. Ja mikä pahinta, se näytti tasan yhtä mahtavalta edelleen seuraavana aamuna kun herättiin. Minä raahustin aamiaiselle lähmäisen ja krapulaisen näköisenä ja tuo mimmi oli kuin Kauniista ja Rohkeista, eli ihan niin kuin ei olis koskaan naamaa tyynyyn hieronutkaan. 😀

Jokunen skumppapullo saattoi illan aikana tyhjentyä. Olikohan se muru joka ihmetteli, että miten te jaksatte juoda koko ajan vaan skumppaa noissa teidän kemuissa. No mutta miksei jaksaisi? 😀

Saitteko mitään hajua mun mekosta? Eihän ihan heti uskoisi, että tuo yläosa on tosiaan nahkaa? Se jaksoi yhtä jos toistakin vastaantulijaa perjantaina ihmetyttää. Nyt mä vaan odottelen innolla seuraavia kemuja joihin voisin tuon juuri minulle suunnitellun uniikin upeuden taas päälleni pukea. Eli kutsuja juhliin odotellessa!


Auts, aih, ouh! Mun reisissä ja pakaroissa on nähtävästi paljon sellaisiakin lihaksia joiden olemassaolosta en ole aiemmin ollut tietoinen. Miten voi näyteluontoisen lämmittelyineen alle puoli tuntia kestäneen crossfit rykäyksen jäljiltä tuntea itsensä näin urheilleeksi (=tunnen kipua ja reidet pettää alta 😀 )?

Photobucketa

Osallistuttiin eilen aamulla Iinan kanssa Reebokin tarjoamalle CrossFit -tunnille todella pelonsekaisin tuntein. Luvatun Mini Cooper kyydityksen sijaan arvelimme tarvitsevamme kotimatkalle ambulanssikyydin. Ja ei se kyllä kaukana ollut. Onneksi ensi viikolla on vihdoin tapaaminen omavalmentajani kanssa ja saadaan asetettua mulle tavoitteita ja sovittua tapaamisia. Ensimmäinen tavoite taitaa olla ihan yksinkertaisesti kunnon kohottaminen edes sellaiselle tasolle, että ryhmäliikuntatunteja ei tarvitsisi enää pelätä.

Photobucket

Eilinen CrossFit-tunti oli osa uusien Reebok RealFlex -kenkien esittelyä jollaiset me treenaajaat saimmekin kaikki ikiomiksi. Näin lyhyen tuttavuuden jälkeen on jo sanottava, että oih! Mun aiemmat treenikengät ovat sellaiset joiden kanssa olen aina hyvin tietoinen siitä, että mulla on kengät jalassa. Tukevat, mutta samalla jotenkin hieman ahdistavat ja jäykät. Höyhenenkevyitä RealFlexejä ei puolestaan oikein edes muistaisi treenatessa, ellei niiden pirtsakan keltainen väri loistaisi niin ihanasti. Saattaa olla, että vanhat kenkäni jäävät näiden myötä aika vähälle käytölle.

Photobucket

Onneksi emme Iinan kanssa olleet ainoat pelokkaat tunnille mennessä, vaan moni muukin tunnusti hieman jännittävänsä millaista rääkkiä olisi luvassa. Mä raukka elin jossain harhassa ja kuvittelin olevani ainoa jolla on huono kunto tai joka ei uhku hirveätä itseluottamusta uusille ryhmäliikuntatunneille mennessään. Olin väärässä.

Photobucket

Meidän näytetunti sisälsi valmentajan mukaan liikkeitä ihan sieltä kevyimmästä päästä ja salin katosta roikkuvat renkaat saivatkin minut kauhulla miettimään mitä ne rankat treenit sitten sisältävät. Niin kivalta ja monipuoliselta kuin CrossFit vaikuttikin, niin luulen, että se ei ole meikäläisen laji ainakaan ihan vielä. Jos nyt ensin kerätään pohjakuntoa vähän omalle rapakunnolle sopivammilla harjoitteilla..

Photobucket

Mutta kuten jo mainitsin, niin ensi viikolla minulla on vihdoin tapaaminen omavalmentajani kanssa Lady Linella. Homman aloitus hieman venähti, sillä ensin olin itse melkoisessa flunssassa pari viikkoa ja sen jälkeen tuleva valmentajani oli sairaslomalla. Mutta ensi torstaina on siis vuorossa kehonkoostumusmittaus, jonka tuloksia en välttämättä haluaisi edes kuulla. Voisinkohan pyytää valmentajaa pitämään ne omana tietonaan ja kertomaan vasta myöhemmin onko muutosta tapahtunut? 😀

Nyt mulla on kiire juosta ratikkaan ja Jussin luokse kokeilemaan illan asua. Keskiviikkona päälleni sovitettiin vasta irtonaisia paloja, joten nyt toivottavasti on jo jotain mekon näköistä. Indiedaysin synttäripippaloiden alkuun kun on enää alle kuusi tuntia! Mekon sovituksen jälkeen vuorossa meikki ja kampaus. Toivottavasti ammattilaiset loihtivat minusta etäisesti ihmistä (ja mielellään naista) muistuttavan hahmon. Kivistävistä reisistä ja pakaroistani johtuen kävelyni korkokengillä tosin ei ehkä ole tänä iltana sieltä viehkeimmästä päästä..

PS. Pahoittelen suttuisia photoja. Tää pro-photari unohti klassisesti muistikortin kotiin tuonne tunnille suunnatessa, joten kuvat on otettu puhelimella. Perus.