14.03.2012 Sekasorto nimeltä Naschmarkt
Nyt seuraa sitten sellainen kuvapläjäys, että oksat pois! Mutta Naschmarktin kirpputori, jossa kävimme kiertelemässä lauantaina nyt vain oli niin kiehtova paikka, että kamerani yksinkertaisesti halusi laulaa taukoamatta.
Kirpputori oli ihana sekasorto täynnä kaikkea taivaan ja maan väliltä. Uutta tavaraa, vaatteita, vintage vaatteita, antiikkia, perintöposliinia, korurasioihin unohtuneita aarteita, ihan mitä tahansa. Tällaisia kirpputoritaivaita ei vaan tunnu ikinä tulevan kotimaassa vastaan, mutta siinäpä se juju varmaan piileekin, että sitä ihanampaa niiden koluaminen on sitten reissuilla.
Myyjissä oli toki nuorempaakin väkeä, mutta enimmäkseen pöytien takana hääri sympaattisia pappoja ja mammoja jotka olivat hilanneet myyntiin aarrekammionsa kokoelmat vuosikymmenien ajalta. Osa myyjistä oli ihan yksityisiä, mutta paikalla oli myös suuret määrät esimerkiksi antiikkikaupan ammattilaisia.
Aurinkonen sää teki kirppistelystä todella mukavaa ja kiertelimmekin väenpaljoudessa pöytien aarteita tutkien varmaan pari tuntia. Paikalla olisi helposti saanut kulumaan vielä tovin jos toisenkin, mutta kurnivat vatsalaukkumme olivat hieman eri mieltä.
Huonekalujakin torilta toki löytyi. Huvitusta aiheutti erityisesti tämä nojatuoli-alusastia-yhdistelmä jollaista en ollut vielä koskaan ennen nähnyt. Aatelkaa nyt miten kätevää kun olis tollanen vaikka olohuoneessa. Ei tarttis missata minuuttiakaan lempisarjastaan, kun vois vaan hädän yllättäessä kiskaista penkin ylös, kannen auki ja istahtaa asioilleen. 😀
Niin kivalta kuin tuo silinteri kaukaa näyttikin, niin se oli melkoinen pettymys; ei mahtunut päähän, eikä sieltä tullut edes pupuja. Pöh.
Jostain taikapeilistä näkyi kaksi onnellista matkaajaa.
Minä iskin silmäni erityisesti kaikenlaisiin söpöihin pehmoeläimiin, kuten noihin LSD-huuruisen näköisiin bambeihin joita tuli vastaan useammassakin pöydässä. Jäi oikeastaan harmittamaan, etten sellaista itselleni ostanut.
Jonna hipisteli monenmoisia vintagemekkosia ja muita, mutta pysyi lujana eikä kaapannut mitään mukaansa. Minä puolestaan tuhlasin reilut parikymppiä kaikenmaailman koruihin. Ihania ihania löytöjä! Tulevat esiintymään vielä täälläkin.
Joo.. Eiks ois ollut kauheen kiva matkamuisto tollanen äimistyneen näköinen mäyrä? Ai ei vai?
Itse keskityin tonkimaan erityisesti korukasoja, mutta myös erilaisia nahkalaukkuja olisi riittänyt torilla kyllä pengottavaksi asti. Itse päätin kuitenkin olla edes kysymättä laukkujen hintoja, jotta pysyisin varmemmin kaidalla polulla.
Koriste-esineitä, taidetta, lp-levyjä, posliinia, leluja, vanhoja käsitöitä, lankapuhelimia, täytettyjä eläimiä, sota-aiheista keräilytavaraa, kävelykeppejä, öljylamppuja, lihamyllyjä, nappulakenkiä, turkkeja, pitsiverhoja, antiikkikoruja, merimieshattuja, karttapalloja, pikkuautoja, kirjoituskoneita, vanhoja vetimiä ja saranoita, kahvimyllyjä, ikivanhoja valokuvia, postikortteja, pinssejä, sarjakuvia, raamattuja, krusifikseja, kristallia, mallinukkeja, paperipainoja, kaasunaamareita ja ja ja ja…
Huh, en mä jaksa kaikkea luetella. Mut kävi ehkä selväksi, että tuolla oli IHAN KAIKKEA.
Kirpputorialueen vierestä löytyi myös ihan normit markkinat lukuisine kukka-, vihannes-, liha- ja juustokauppiaineen.
Eli jos siis joskus suuntaat Wieniin, niin Naschmarktilla on kirppis aina lauantaisin. Paikalle pääsee käyttämällä U-Bahn linjaa U4 (vihreä linja) ja jäämällä pois Kettenbrückengassella. Siitä kun sitten kiipeää metroaseman portaat ylös, niin onkin jo samoin tein mestoilla ja voi lähteä luovimaan tungoksessa.
Toivottavasti nämä Wien-kuvat eivät ala teitä vielä tökkimään, sillä niitä on luvassa edelleen muutaman postauksen verran! 😀
