Posted at 00:40h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Nyt on sitten kotiuduttu Helsingin reissulta. Tai en tiedä voiko sanoa, että kotiuduttu, kun vastassa oli uusi ja vieraan tuntuinen kämppä muuttolaatikoineen. Mutta siis palattu on samaan kaupunkiin mistä lähdin. Kotiutuminen tapahtuu sitten joskus. Valitin Facebookissa vierauden tunnetta näiden uusien seinien sisällä, niin kaveri kehotti että ”Katsele vähän kenkiä ja kirjoja, ne rauhoittaa”. Toivotaan, että hän on oikeassa. Ehkäpä se on siis niin, että Home is where your shoes are.
Reilun vuorokauden mittainen miniloma oli kyllä alkuperäisestä stressaamisesta huolimatta sitten kuitenkin juuri sitä mitä tarvitsin. Minilomaan mahtui hotellin kylpyammeessa lillumista, shoppailua (kenkiä, mitäs muutakaan), skumppaa, Flow-festarin tarjoamaa taustamusiikkia ja monta ihanaa ystävää.
Mulle tuo Flown musiikkitarjonta oli nimenomaan vain taustaääntä kaverien kanssa hengailulle sillä 99 % esiintyjistä kuului kategoriaan ”never heard eikä oikeastaan oikeastaan kiinnostakaan”. Mä olen maalainen juntti joka kuuntelee rokkia. Itselleni kiinnostavimmat orkesterit olikin sitten Rubik ja Mogwai.
Eilisen pääesiintyjän Kanye Westin keikka puolestaan oli mulle ihan puhdasta kidutusta, horroria ja pitkästymistä. En just nyt tähän hätään keksi montaakaan tylsemmän kuuloista artistia. Ei siinä paljoa savukone ja pyrotekniikka auta, jos musa on tylsää.
Itse maksaen en varmasti olisi Flowhun eksynyt, mutta Indiedaysin kustantamana lähdin innolla tapaamaan ystäviä ja niitähän riitti. Mukava reissu siis kaikinpuolin.
Mun oma festarinaana ja Lindexin lastenosastolta hankittu pääkallohuivi joka on ollut viime viikkojen suuri suosikki.
Nelliina ja Saku-kipparikin olivat paikalla, ihan parhautta. Nelliinan kanssa saatettiin ehkä jauhaa jokunen hetki aiheesta kengät. Yllättävää, eikö?
Ilmeestä päätellen Sallalla oli ummetus. Tai sitten sitä vaan paleli. En oo ihan varma. Mut Pirjo-Riitta lainasi sille kimaltavaa jakkuaan lämmikkeeksi jaloille. Kuka on Pirjo-Riitta, se selviää postauksen lopussa.
Vessajonossa bongasin hurmaavat kimonotytöt.
Jokunen kylmä juomakin nautittiin. 7,5 € + 2 € pantti on just sellainen hinta siideristä, että on todella ilahduttavaa huomata unohtaneensä lähes täyden tölkin kylmää juomaa bajamajan lattialle.
Näillä kuvilla haluan esitellä teille kauniin Moksun, omat rajoittuneet naamanvääntelytaitoni ja leukani alla sijaitsevat pakarat.
Moksu venyttelee leukaperiään.
Ninan pellavainen Samuji-neule saattoi herättää minussa pienen pientä kateutta.
Ei lisättävää.
Stella näyttää mallia todelliseen festari-multitaskingiin. En olisi ihmetellyt vaikka neidin kyljestä olisi kasvanut käsi joka olisi vielä samaan aikaan tarttunut olallaan roikkuneeseen kameraan.
En ollut habitukseltani yhtään tapahtuman henkeen sopivasti hip ja cool. Olin vaan musta ja hikinen. Eli ihan oma itseni.
Mulla ja Jonnalla on alter egot jotka nekin on kavereita keskenään. Pirjo-Riitta ja Mervi on sen näköistä sakkia, että takana on vähän rankka 24 h viikkarin risteily. Onneks Veera ja Jonna on ees vähän nätimpiä.
Oon sanonut tän monesti ennenkin, mut ihania ystäviä oon kyllä saanut tän bloggaamisen kautta. Parhautta.
