17.01.2010 Kompromissimekko

Koska edellisessä postauksessa nähtiin musta-harmaa farkkumekkoni korkokenkien kaverina juhlafiiliksissä, ajattelin, että esittelen heti perään kuinka sama vaate toimii mahtavasti myös arkisesti versioituna. Mekko passaa mielestäni ihan hurjan hyvin yhteen myös tuon mun bannerin roisketyylin kanssa. Pitää siis varmaan alkaa pukeutumaan vain ja ainoastaan tähän kolttuun, jotta mätsäisin mahdollisimman saumattomasti ulkoasuni kanssa. 😀

Rakastan mekkoa todella kovasti ja ehdin himoita sitä viikotolkulla ennen kuin vihdoin alehinnalla sen itselleni tilasin. Yksi kammottava vika siinä kuitenkin on, nimittäin jenkkakahvaikkunat. Kyllä, luitte oikein. Siis ihan reilun kokoiset aukot sivuilla, jotta kylkiläskit voisivat iloisesti kurkkia ulkomaailmaan. Paitsi että mä en todellakaan suo omille vararenkailleni raikkasta ulkoilmasta nauttimisen iloa. Ei mulla nyt herran jestas tulisi mieleenkään esiintyä tossa koltussa ilman, että vetäisin päälle jonkun sivustakatsojien mielenrauhaa suojelevan peitteen. Tai kenties harkita voisi myös sitä, että pukee alle riittävän timmin mustan topin, mutta sekin on hieman siinä rajoilla. Pistetään joskus kokeiluun. Mutta onneksi mun lempparityyliin kuuluukin aina joku lainapeite asun päällimmäisenä kerroksena.

Kuten tuosta DP:n kuvasta näkyy, niin mikäs siinä on kylkiä tuuletellessa, kun kroppa ja mekko on kokoa 6 tai 8, mutta kylkien sileydestä ja jäntevyydestä huolimatta mekko olisi mun mielestä paremman näköinen ilman noita reikiä. Mietin vaan, että mitä ihmettä tuon koltun suunnittelijalla on pyörinyt mielessä? Dorothy Perkinsin vaatteita on kuitenkin saatavissa kokoon UK 22 saakka ja mä voisin epäillä, että ihan hirveen moni meistä tuota mallimimmiä isompi kokoisista naisista ei ehkä kauheen innolla ole esittelemässä paljaita kylkiään. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä. Toki löytyy niitä joilla on isommasta kokonumerosta huolimatta kropassa silavan sijasta timmejä lihaksia ja heiltä varmaan löytyykin riitävästi itseluottamusta tuuletusaukkoihin, mutta ai että mä toivoisin, että tuossa mekkoihanuudessa ei olis tuohon tapaan säästelty kankaassa.

Mutta 12  puntaa (vai oliko se 14) oli mielestäni ihan ok hinta säästeliäästä kankaan käytöstä huolimatta.  Joissain suhteissa on vaan tehtävä pieniä kompromisseja, jos tahtoo palavasti olla yhdessä. Täytyy vaan toivoa, ettei missään kekkereissä tuu niin hiki, että tulis himotusta riisua mekon päälle kasattuja vaatekerroksia. 😀