21.01.2010 Koolla on väliä

Vielä muutama vuosi taaksepäin hamstrasin valtavat määrät eri mallisia, kokoisia ja värisiä laukkuja halvoilla hinnoilla ja materiaaleista välittämättä. Laukut vaihtuivat myös käsivarrella lähes päivittäin eikä parin kympin veskoihin syntynyt minkäänlaista tunnesidettä. En voi olla vertaamatta tätäkin asusteasiaa ihmissuhteisiin: jossain vaiheessa sitä vaan kyllästyy hetken hurmaa tarjoaviin yhden illan juttuihin ja alkaa jatkuvan uutuuden viehätyksen sijaan kaivata ja arvostaa luotettavaa ja pitkäaikaista kumppania, joka viihtyy vierelläsi niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Minä olen viimeisen vuoden aikana siivonnut noita hetken hurman kotiini tuomia kasseja kiertoon oikein urakalla. Toki kaapit pullistelee edelleenkin, mutta poistoon on mennyt monin verroin enemmän laukkuja kuin mitä niitä on kannettu sisään.

Olen kiintynyt muutamaan erilaisiin tarkoituksiin hankittuun yksilöön ja arkipäivän tarpeet ja tarvikkeet saavat asustaa pitkiäkin jaksoja yhdessä ja samassa laukussa. Kun kassia ei vaihda ja vehtaa joka päivä alkaa pikku hiljaa muodostua ajatus siitä millaisia laukkuja todellisuudessa tarvitsee. Olen viimeisen vuoden aikan käyttänyt melkolailla seuraavia laukkuja: jättikokoinen musta olkalaukku parin päivän reissujen matkatavaroita varten, arkikäytössä vuosi sitten ostamani musta ketjusomisteinen nahkalaukku (löytyy tästä postauksesta) sekä marraskuussa hankkimani arkisemman näköinen CKJ:n harmaa pienehkö olkalaukku (esittelemättä vielä kokonaan) ja iltamenoissa olen vaihdellut lähinnä kahden tai kolmen mustan cluthcin välillä. Noiden lisäksi käytössä on sitten nanson kangaskassi ja kesällä joku pirtsakan värinen kesäveska. Entisten aikojen kassirulettiin verrattuna melkoisen hillitty valikoima siis.

Nyt olen kuitenkin jo monta kertaa (siis ihan oikeasti monta, ei kaksi tai kolme kertaa) törmännyt tilanteeseen, jossa olisin ehdottomasti kaivannut vielä yhden mustan laukun. Tämä tilanne on tullut eteen arjessa päivinä jolloin käsivarrella kuljetettava laukku (ketjulaukkuni ei oikein taivu olalle talvitakin kanssa) tuntuu jäykältä ja on kaiken lisäksi himpun liian pieni, mutta Mexxin jättikassi (laukun vetoisuuden voitte todeta täältä) olisi jo melkoista liioittelua. Silloin olen epätoivoisesti kerta toisensa jälkeen kurkistellut laukkukätköihini ja toivonut, että jostain putkahtaisi esiin joku totaalisesti unohtamani keskikokoinen olalla kuljetettava pehmoinen ja rento, mutta yhtäaikaa tyylikäs nahkalaukku. Toistuvista etsinnöistä huolimatta sellaista ei ole kaappieni syövereistä ilmaantunut ja olen tullut siihen tulokseen, että sellainen olisi hankittava. Laukkuun on aina mahduttava kaikki tarpeellinen, mutta se ei saa olla liian suuri, siksi loistava luottolaukku on löydyttävä ainakin neljässä koossa ja sanoisin, että multa puuttuu nyt se koko M.

Net-a-Porterissa tarjolla oleva Donna Karanin yksinkertaisen tyylikäs pitkällä hihnalla varustettu laukku on onnistunut yhdistämään oikeastaan kaikki ne ominaisuudet, jotka haluaisin tarvitsemallani laukulla olevan. Ainoa mikä pitäisi muuttaa on tuo hinta. Jos siitä otettaisiin  viimeinen numero pois, niin olis minunkin hankittavissa. 😛

Musta pehmeän näköinen nahka yhdistettynä hopeisiin vetoketjuihin ja laukun loistava koko juuri kahden mustan laukkuni välistä ovat juuri sitä mitä nyt kaipaisin. Tuon näköisen laadukkaan veskan kanssa pystyisin varmasti luomaan pitkäkestoisen ja luottamuksellisen suhteen, joka kestäisi niin ala- kuin ylämäetkin. Mutta mistä löytää sopivia ehdokkaita, kun hinnan on oltava korkeintaan ykkösella alkava kolminumeroinen summa? Ehdotuksia?

Tämän tarpeen tyydyttäminen tulee olemaan ykkös prioriteettini tulevalla Tukholman reissulla, mutta pelkään pahinta. En nimittäin aio tyytyä mihinkään ihan kivaan, vaan etsin täydellistä pakettia.