09.02.2010 Paluu teiniaikoihin

Sain ensimmäisen mesh-paitani ollessani 14-vuotias. Tuo lyhythihainen läpinäkyvyys hankittiin Seppälästä hihattoman rippimekkoni alle. Harmi vaan, ettei minusta ole ainuttakaan kuvaa rippipäivältäni, sillä se todellakin vaatisi todistusaineistoa, kun kerron pukeutuneeni vaaleansiniseen kukkamekkoon. Jep. Mesh-paita ja kukkamekko. Minulla ei ole asiaan minkäänlaista puolustusta. Mekko jäi juhlien jälkeen kaapin pohjalle, mutta paita löysi tiensä päälleni niin farkkujen kuin hameidenkin kanssa. Suru olikin suunnaton, kun ohut pusero kohtasi tiensä pään pesukoneen syövereissä. Seuraavan mesh-rakkauden mamma toikin sitten tuliaisiksi Milanosta ja tuo CK:n versio on minulla edelleenkin tallessa. Siitä onkin itse asiassa pitänyt kirjoittaa ”päiväkirjavaatteiden” sarjassa. (osa 1 ja osa 2) Ehkäpä jonain pävänä.

Pääpointti tässä vuodatuksessa oli se, että olen noista teinivuosista saakka odottanut, että saisin uuden meshpaidan edellisen käytyä öö.. ”hieman pienehköksi..”. Viime vuonna muodin kiertokulku oli sitten puolellani ja vihdoin valmis uudelleen tuolle yhdeksänkymmentäluvun helmelle. Käytin tilaisuuden heti hyväkseni ja hankin omani Lindexistä. Oi sitä jälleennäkemisen riemua! Sen verran muutosta yli kymmenen vuoden takaiseen kuitenkin on, että nykyisin paidan alle on puettava jo muutakin kuin pelkät rintaliivit. 😀 Mutta mitä muuten kokonaisuuteen tulee, niin musta minihame-mesh-paita combo oli ihan minua itseäni jo 12 vuotta sitten. Olenko siis teiniaikaan jämähtänyt typerys vai olenko vaan sattunut löytämään omat juttuni jo kovin nuorena. Ehkä hieman molempia.

Tämän 160 sanan mittaisen pohjustuksen jälkeen voinkin sitten vihdoin esitellä lauantai-illan asuni. Tapasin ihania tyttökavereitani itselleni ominaiseen tapaan täysmustissa.

hame/H&M, alustoppi/Esprit, mesh-paita/Lindex, saappaat/Bronx, clutch/Escama Studio, kaulakorut/Antti Asplund, rannekorut/Pilgrim Men, H&M, Snö of Sweden ja Asos, kynsissä/Mavala New York

Muistanette postaukseni, jossa koin ristiriitaisia tunteita tuon Indiedays-kekkereistä saamani Asplundin korun suhteen. Olen koittanut olla ajattelematta sitä sen syvemmin ja keskittynyt vain siihen sattuuko se sopimaan asuuni ja tämän välipitämättömyyden tuloksena risti on nyt päätynyt kaulaani kolme kertaa, ja nuo kyseiset asut onkin nähty päällä blogissa. Koru nyt sattuu sopimaan kivasti sellaisiin hetkiin, kun tuntee tarvitsevansa jotain kaulaansa, mutta se ei saisi olla liian silmiinpistävää. Musta koru mustien vaatteiden kanssa vastaa tuohon tarpeeseen. Mikäli gift bagista olisi kuoriutunut jonkin muun värinen risti, olisi yhteistyömme voinut muodostua täysin mahdottomaksi. Mutta näin tällä kertaa.