13.02.2010 Nyljetty apina
Mä muistan sen tummansinisen yksilön vieläkin. Elettiin 90-luvun alkupuolta ja pikkureput oli ainakin oman ikäryhmäni tyttösille, se ainoa oikea tapa kuljettaa tavaroitaan. Minä sain omani Kuopion reissulla oikein laukkukaupasta. En yhtään tiedä mikä minua valitsemassani mallissa viehätti; tummansininen kahisevasta kankaasta tehty hieman ryhditön pikkureppu, josta roikkui gorillamaskotti. Se ei irronnut kympeillä, vaan siihen upposi äidin rahoja kolminumeroinen summa, joten kyseessä oli siihen astisen elämäni ehdottomasti kallein laukku. Ja minä olin siitä kovin ylpeä ja onnellinen. Merkki oli Kipling.
Reppu hautautui ehkä noin vuoden käytön jälkeen johonkin kaappien uumeniin ja sinne kaappiin säilöin myös mielikuvani kyseisestä laukkumerkistä. Minun mielikuvissani Kipling on aina tähän vuoteen asti ollut se merkki, joka tekee ja melko ruman värisiä kankaisia reppuja ja olkalaukkuja joista roikkuu peukaloaan imevä gorilla. Nyt noin 15 vuott myöhemmin lienee paikallaan päivittää tuo mielikuva hieman tuoreempaan ja kohtuullisesti positiivisempaan. Vai mitä sanotte näistä kuvien laukuista?
Ensimmäiset silmiini sattuneet signaalit tyylikkäistä Kiplingeistä olivat laukkukaupassa näkemäni herkullisen väriset nahkaiset clutchit. Niistä innostuneena surffailin Kiplingin sivuille ja ällistyin. On siellä edelleen niitä ihmeellisestä ryppyisestä kahisevasta kankaasta tehtyjä sporttisen oloisia veskojakin, mutta minunn silmääni miellyttivät kymmenet kauniit nahkalaukut. Ei turhia härpätyksiä tai omituisia malleja vaan silkkaa yksinkertaisuutta ja ajattomuutta. Kokonaisen gorillan sijaan näissä astetta moderneimmissa Kipling veskoissa roikkuu enää pelkkä gorillan kallo. Sympaattinen ja samalla kovin lapsellinen ja tyylitönkin apina raukka taidettiin siis uhrata viileän katu-uskottavuuden alttarilla. (Niistä minun silmääni rumista kangaskasseista sen karvaisen kaverin voi edelleen löytää kokonaisena.)
Itselleni kelpaisi oikeastaan mikä tahansa tähän kokoamistani laukuista. Pitänee koittaa päästä tutustumaan noihin jossakin ihan livenä. Hinnoista ei sen kummempaa tietoa kuin, että kolminumeroisia summia saa latoa tiskiin mikäli mielii gorillan kalloa kanniskella. Clutchien hintojen alkaessa ykkösellä veikkaisin, että isompien kohdalla eteen saa vaihtaa ainakin kakkosen. Täytyy tutkia asiaa.. Minullahan on edelleen sen yksinkertaisen ja pitkäikäisen mustan nahkalaukkukumppanin etsintä käynnissä.
Mari
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTodella kauniita laukkuja! 🙂 Itselle kelpaisi myös mikä tahansa kollaasisi laukuista, mutta mieluiten ehkä antaisin kodin alimmille pikkulaukuille tai ryhdikkäälle mustalle laukulle. Miksi sen laadun ja tyylikkyyden pitää aina maksaa maltaita? 😀
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunmua kans kiinnostais tuo suuri ja ryhdikäs musta. Harmillisesti se oma maku tosiaan tuppaa aina olemaan vähän kalliin puoleinen.. 😛
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItse omistin kyseisen reppuhirvityksen isommassa koossa, ihan koulureppuna ja tietysti tummansinisenä. 90-luvun puolivälissä noita reppuja käytiin kuolaamassa paikallisessa laukkuputiikissa, eikä millään ymmärretty miksei äiti tahtonut ostaa esim. Oranssia-yksilöä, joka oli tosipaljon makeempi, kun tylsä tummansininen. Oi niitä aikoja!
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunjoo, ne tais olla kyllä melkoinen hitti tuohon aikaan. Ja muistan kans sen oranssin värin, jollain kaverilla tais olla sellanen. 😀
Maddaleena
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOnko se apinareppu vielä täällä?
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunen tiedä, vai oonko mahtanut myydä joskus kirpparilla.. En oo varma.
.Nekku.
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKyllähän noissa repuissa näyttää vielä se karva-apina roikkuvan. 😀 Siskollani oli Kiplingin reppu ala-asteella. Olin kade.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunjoo, niin kuin mainitsinkin niin joissain malleissa on edelleen koko gorilla. Vaan noissa ns. hienommissa laukuissa on vaan se kallo.
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHeh, mullekin tulee ekana Kiplingistä mieleen ne kahisevat gorilloin varustetut olkalaukut, joita osalla meidän luokan tytöistä oli ala-asteella. Noi nahkalaukut on tuhat kertaa tyylikkäämpiä!
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunjoo, onhan noissa ehkä pienoinen ero tyylikkyydessä. 😀
May
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMinä taas muistan ne järjettömän suuret (muoviset?) vetoketjut. Siinä jos missä oli onnistuttu ruma tuote brändäämään teinisuosioon!
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunmut jotenkin ne rumat jutut aina just kolisee teineihin. Vai mitä sanot tämän hetken teinivillityksestä, Svea-pipoista? Ei oo ihan kauneudella pilattuja ne myssyt. 😛
May
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJoo niin en tiedä tosiaan mikä tekee tuotteesta yhtäkkiä kuuman. Samaa vois sanoa niistä *köh*asplundristeistäkin*köh* :oD
Matroskin
Posted at 00:00h, 30 marraskuunBlogisi on kiva, vaatemuistot piristivät tylsää sairaspäivääni.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiva kuulla! Pikaista paranemista sinulle! 🙂
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMäkin olen nähnyt noita tyylikkäitä Kiplingejä viime aikoina! Kahinakankaan muisto silti vaanii mua, enkä tiedä, pääsenkö koskaan siitä eroon niin, että voisin vielä K:n hankkia..
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunmeinaatko, että se kahina vaan vainoais sua ja kuulisit sen päässäsi tuollaista nahkalaukkua kantaessakin? 😀
ninni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMullakin oli sellainen pieni apinareppu, muistaakseni kirkkaan vihreänä. Se peukkuaan imevä gorilla liittyy moniin lapsuusmuistoihin, tykkäsin siitä aikoinaan tosissani vaikka reppu jäikin nopeasti kaappiin.
Mutta onpa hauskaa, että Kipling tekee nykyään myös hienoja laukkuja.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunapua! Lisää ihania värejä.. en edes muistanut sitä vihreetä versiota. 😀
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunToi eka laukku on niin himoittava! 🙂
Ja itsekin omistin Kiplingin sinisen koulurepun aikoinaan, pakko oli saada kun kaikilla muillakin oli. Roikkuvat gorillat on kyllä niin pinttyneinä mieleen.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuun90-luvun nuorten kollektiivinen gorillamuisto. 😀
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMusta niissä ala-asteen suosikkirepuissa ei ole vieläkään mitään vikaa. En tajua miksi menneen ajan villityksiä täytyy aina jälkeenpäin haukkua. En tosin ehkä tämän ikäisenä enää haluaisi pehmoapinaa roikkumaan laukustani, mutta voisin sellaista reppua sopivassa tilanteessa käyttää. 😀 Noita kiplingin nahkaisia laukkuja oon nähnyt ainakin wiklundilla turussa, mut hinnat on mennyt vähän yli mun budjetin. Tällä hetkellä mulla on kiplingin kukkaro ja laukku. Kankaisia kumpanenkin, mutta ei sitä kahinakangasta. 🙂
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunno mulla ainakin maku muuttunut hieman tuossa 15 vuodessa, joten mä vaan olen sitä mieltä, että esim. kyseiset reput on nykyiseen makuuni ihan kamalia. En mä häpee mitään menneitä juttuja, mutta en mä vaan enää tykkää samoista asiosta kun teininä. Voin siis ihan huoletta kertoa negatiivisen mielipiteeni. 🙂
Joy
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNo ohhoh, sama mielikuva minulllkain on Kipling merkistä, vaikken ikinä saanut sitä kahisevaa reppua kovasta vinkumisesta huolimatta… Etenkin tuo musta, isomman näköinen veska miellyttää kovastikin silmää.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuuntais mennä mielikuvat vaihtoon sielläkin! 😀
gretel
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHiplailin noita nahkaisia Kiplingejä männä vuonna Helsingin Sokoksella…hyvältä tuntui ja näytti, hinta tosin tuntui kovalta opiskelijalle. Mutta onhan se nahka aina nahkaa, ja melkein ikuista…Ja aina saa haaveilla!
Selityksiä riittää tälläkin tuhlaajalla. 🙂
Dolly
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHello,
Everything dynamic and very positively! 🙂
Dolly
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMun kaverilla oli ala-asteella sellainen oranssi reppu. 😀 Se apinagorilla oli kyllä söpö.
Nancy
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHello! I just wanted to say your website is one of the nicely laid out, most inspirational I’ve come across in quite a while. Thx! 🙂