12.04.2010 Ja minä kun jo luulin osaavani meikata

Hiphei!! Nyt se on ohi, se suuresti stressaamani näyttökoe nimittäin. Aika tylsiä peruskuvia kyllä tuli otettua eikä tehtävän taittokaan juuri suurella taiteellisuudella ja mielikuvituksella häikäissyt, mutta arvosana 2 tuli molemmista arvioiduista osa-alueista, eli ”kuvallisen ilmaisun perusosaaminen” ja ”valokuvauksen perusosaaminen”. Ja arviointiasteikko oli siis 1-3. Todella tyhmä ja suppea asteikko, jossa 80% tyypeistäsaa niitä tasapäistäviä kakkosia. 😛 Mutta onpahan nyt kaikki rästit kurottu kiinni ja eka näyttö takana. Nyt saa hetken hengähtää koulun suhteen ennen kesäksi annettavia uusia tehtäviä ja syksyn seuraavia näyttöjä. 🙂 Mutta sitten päivän todelliseen aiheeseen.

Olin vajaa pari viikkoa sitten päivän reissulla Helsingissä, jossa pääsimme Iinan ja Johannan kanssa L’orealille tutustumaan uuteen Matte Morphose meikkivoiteeseen ja siinä samalla meikkaaja Heidi Reposen taidokkaaseen käsittelyyn. Kuvasin itse toisten tyttöjen meikit, mutta tällä kertaa sain harvinaislaatuisesti kuvamateriaalia myös itsestäni Jennin tartuttua vuorostaan kameraan minun istuessani meikattava. Ja te saatte/joudutte nyt tämän megalomaanisen kuvavyörytyksen katselemaan. 😀

Omaa postaustani lyhyemmin pohjameikin teko-ohjeet löytyvät tuolta Showroom-sivulta. Kannattaa käydä sivulla osallistumassa Matte Morphose – kilpailuun jossa voi voittaa L’oreal Paris -meikkipaketin.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana pääsyt ilahduttavan monta kertaa viisastumaan ja kaunistumaan ammattimeikkaajan tuoliin. Vaikka osaavissa käsissä loihdittu meikki ei kestäkään kauempaa kuin sen yhden päivän, jää mieleen aina hyviä uusia vinkkejä kuinka omaa ilmettään voisi parantaa ja niin tapahtui onnekseni tälläkin kertaa. Koska sain Heidiltä todella monta omasta mielestäni hyvää vinkkiä, käyn tuon itselleni tehdyn meikin tässä nyt läpi veihe vaiheelta.

Lähtökohta on melko karu kaikkine näppyineen ja silmäpusseineen. Suhtauduin alkuun hieman epäilevästi, kun selvisi, että pohjamekkiin ei käytettäisi vaahtomeikkivoiteen lisäksi erillistä peitevoidetta taikka puuteria. Olin aika satavarma, että minusta ei tulisi ihmistä niin keveillä aineilla. Itse olen tottunut meikkivoiteen lisäksi aina peittelemään pikkuvirheet (ei nuo enää kyllä pieniä ole) jollain peitevärillä ja aina myöskin puuteroimaan. No, kuvat kertovat miten kävi.

Aluksi  kosteusvoide ja sen imeydyttyä päivän aiheena ollut Matte Morphose meikkivoide. Heidi valitsi minun melko vaalealle iholleni sävyn 140 Creamy Natural. Saimme neuvon, että parhaan lopputuloksen saa, kun meikkivoiteen taputtelee hellästi kasvoille eikä suinkaan käytä hierovia liikkeitä. Ensin laitettiin yksi kevyt kerros koko kasvoille jonka jälkeen Heidi  hieman lisäili voidetta enemmän peittoa kaipaaville alueille kuten huonossa kunnossa olevaan poskeeni. Yllätykseksini meikkivoide onnistui keveydestään huolimatta olemaan melko peittäväkin ja pienet virheet peittyivät ja tasoittuivat huomattavasti.

Tässä kuvassa siis jo meikkivoide koko kasvoilla ja kyllä siinä melkoinen parannus on jo nähtävillä.

Ihan pelkällä meikkivoiteella ei pohjasta sentään selvitty, vaan mustiin aukkoihin verrattavissa olevat silmänaluseni sementoitiin luonnollisesti valokynällä. Itse olen vannoutunut valokynän käyttäjä, eikä kyseinen tuote pettänyt tälläkään kerralla vaikka itselleni uuden merkkisestä versiosta olikin kyse. Samainen tuote passaa oivallisesti myöskin luomien pohjustamiseen kuten kuvasta näkyy. Itselläni oli vuosikausia valokynistä käytössä legendaarinen YSL:n Radiant Touch kunnes herkistyin sille ja vaihdoin Sokokselta löytyvään Malu Wilziin, joka on osoittautunut varsin oivaksi ja edulliseksi.

Heidi valitsi luomiväriksini itselleni hieman yllättävän vihertävän harmaan sävyn. Itselläni ei olisi ikinä käynyt mielessäkään käyttää mitään vihertävää, mutta sävyn vakuuteltiin sopivan täydellisesti vihreänruskeisiin silmiini ja niinhän se menee, että ammattilainen on useimmiten oikeassa.

Olen aina pelännyt alarajauksia ja selitin ahdistuksestani myös Heidille. Minusta vaan tuntuu, että joka kerta jos olen tuhertanut jotain viivoja silmieni alapuolella, niin mun naama vaan syö sen värin ja se valahtaa alle tunnissa pandarenkaiksi poskille. Tosin jo viime joulukuussa Pointissa minulle tehdyn meikin jälkeen olin päässyt pelostani hieman yli, mutta vanhat ahdistukset kalvoivat yhä. Heidi suosittelikin minua välttäämään kynärajauksia ja suosimaan alaluomella pehmeitä luomivärillä tehtyä rajausta. Uskon ja tottelen.

Toisin kun olen vuosia luullut, niin nämä taidokkaat naiset joiden käsittelyyn olen päässyt, ovat saaneet minut vakuutettua, että oikein tehtynä alarajaus suurentaa silmiäni. Ja minä kun olin aina ollut ihan varma, että mun silmät on pienet ja näyttävät entistä tihrummilta, jos uskallan piirrellä niihin ympäriinsä. Ja katin kontit. Ammattilaisen meikattavaksi pääsyssä on mahtavaa etenkin se, että he ystävällisesti kumoavat suurimman osan omista naama-ahdistuksista. Omasta mielestäni minulla on kamalat silmäpussit, kaikin puolin todella huono iho, paljon ryppyjä ja olemattoman pienet silmät. Heidi kohteliaasti ja päättäväisesti kumosi kaikki väitteeni ystävällisen naurun ja lohdun sanojen säestämänä.

Sitten se kohta mikä sai kaikki paikalla olevat naiset ihmetyksen valtaan. Minä en lähes koskaan taivuta ripsiäni. Omistan kyllä tuon karmean metallikapineen, mutta käytän sitä ehkä keskimäärin kerran vuodessa. Nyt sain hyvin vakuuttavan käskyn alkaa käyttää ripsientaivuttajaa joka kerta kun meikkaan. Heidi uskalsi väittää vastaan myös minun ”mulla on ihan nysät ripset”-nillitykselleni ja kappas vaan, sen kidutusvälineen käytön jälkeen nehän tosiaan näytti hieman vähemmän nysiltä! Mut mä tunnustan, viimeisen kahden viikon aikan olen käyttänyt taivuttajia vasta kahdesti, mut se on hei jo edistystä. Mä lupaan opetella! 🙂

Neiti ”minulla on pienet silmät ja nysät ripset” päätyi ihmetyksestä iloon. Mutta mun pitäis näköjään aina vaan näyttää tollasta ihmettelevä viis vee päiväkotilapsi-ilmettä, jotta mun silmät näyttäis suuremmilta. Heti kun mä hymyilen mä muutun Lauri Tähkäksi. Tätäkään yhdennäköisyysnillitystä tytöt eivät tajunneet. ;D

Ja ei, mä en ikinä uskalla laittaa ripsiväriä alaripsiin, kun nekin aina valuu asentoon teinipanda. Asia johtuu kuulemma siitä, että mun ripset ovat kovin alas päin kaartuvat. Heidi neuvoi laittamaan väriä hyvin hyvin kevyesti ja sitten vielä sormilla nyppimään enimmät värit pois ripsien kärjestä. Tarkoitus on, että väriä jäisi alaripsien tyveen, mutta alaspäin kaartuvat kärjet eivät pääsisi sotkemaan väriä alaluomelle. Hyvä niksi nro. 123!

Mä kauhistelen kulmakarvojani ja Johanna näyttää vieressä kauniilta kuten aina. 🙂

Lisää kauhistuksen aiheita. Heidi tosiaan päätyi kumoamaan aika monta harhaluuloani siitä mitä mun naamalle kannataa tai ei kannata tehdä ja kulmakarvat oli yksi niistä. Kaikkien muiden ”en mä voi tehdä näin”-ahdistusten lisäksi olen ollut sitä mieltä, että kulmakarvani ovat niin tummat, että niihin ei uskalla enää laittaa lisää väriä. Väärin! Tähän asiaan tosin puuttui jo tammikuussa blogiristeilyllä meikkaaja Nina Björkman, joka kertoi kulmieni olevan muuten ok, mutta yläpuolelta puuttuu karvoja strategisista kohdista, joten hän kehoitti minua piirtämään hieman muotoa kulmien korkeimmalle ja kaartuvalle kohdalle. Olin hänen kannustamanaan jo hankkinut elämäni ensimmäisen kulmakarvavärin ja siveltimen. Ja nyt samaa sanoi vielä toinenkin meikkaaja, joten parempi se on kai uskoa. Kaikkien paikalla olijoiden mukaan pieni lisäväri kulmakarvoissa ei suinkaan tehnyt minusta Breznevin näköistä vaan pöheikkö ainoastaan ”terävöityi” ja antoi katseelle lisää eloa.

Yllä olevissa kuvissa minä anelen Heidiä näyttämään kuinka kolmesta ylimääräisestä leuasta häivytetään edes yksi kosmetiikan taikavoimalla. Ja Heidihän näytti. Olen itsekin ymmärtänyt sutia varjostusta leukapieliini, mutta meikkitaikuri antoi lisäohjeita. Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa hän osoittaa mihin kohtaan varjostusta voi kevyesti sutia kun haluaa häivyttää megalomaanisia hamsteriposkiaan, ja minähän haluan. Heidi kuitenkin muistutti, että kun tekee varjostuksia tuonne leukapieliin kannattaa ehdottomasti olla käytössä myös sivupeili, jotta näkee mitä tekee. Liian näkyvä ja tumma varjostus ei nimittäin häivytä yhtään mitään vaan näyttää ainoastaan kammottavalta. Uskon tämänkin.

Ensimmäinen huulikiiltosävy ei miellyttänyt pikku prinsessaa vaan tuntui liian pinkiltä ja näin ollen Barbielta. Tämä olikin ainoa kohta, jossa minulla oli eriävä mielipide Heidin ehdotukseen. Kiilto vaihtui kirkkaksi ja olosta tuli heti tutumpi.

No miltä se naama sitten näytti kaiken tämän rätväyksen ja opastuksen jälkeen? No katsokaa itse. Neiti rakastui naamaansa siinä määrin, että laittoi näitäkin kuvia monta. 😀

Näistä yllä olevista kuvista näkyy minun mielestä aika hyvin tuo pohjameikki ja sen peittävyys. Tietenkään mikään kevyt tuote ei peitä kaikkia kuoppia ja arpia vaan niiden siloittamiseksi tarvittaisiin jämäkämmät laastit. Mutta tosaalta tykkään itse enemmän nimenomaan tällaisesta kevyestä meikistä, enkä halua kasvoilleni sentin paksuista maskia. Voisin siis sanoa, että yllätyin positiivisesti kuinka kevyt ja kuultava, mutta silti riittävän peittävä pohja tuolla Matte Morphosella tuli. Pieni miinus meikissä oli kuitenkin se, että omilla luomillani luomiväri ei pysynyt kovin kauaa vaan pakkautui luomivakoon joten totesin, että minun naamassani toimii parhaiten jos luomilla käyttää  ihan kunnon luomivärinpohjustusta tai ainakin puuteroi luomet ennen luomiväriä. Tuo meikkivoide + valokynä ei omalla kohdallani toiminut minulla parhaalla mahdollisella tavalla.

Muuten meikki pysyi kasvoilla pehmeän tuntuisena ja hyvänä lähes kotiin pääsyyn saakka. Sanon lähes sen vuoksi, että nukuin bussissa kolme tuntia kotimatkalla ja kun pääsin kotona peilin eteen yöllä puoli neljän aikaan, oli naamassani lähinnä painaumia bussin penkkien karheasta kankaasta eikä niinkään enää meikkiä, mutta sitäpä nyt tuskin voi odottaa moneltakaan meikkituotteelta. 😀

Mukaan saamani meikkivoide onkin sittemmin päätynyt jo ahkeraan käyttöön ja onnistun tekemään sillä itse lähes yhtä hyvän ja tasaisen pohjan kuin Heidikin. Täytyy kuitenkin myöntää, että silloin tällöin toisinaan olen sutinut päälle vielä kevyesti puuteria esimerkiksi poskille ja leukaan, joissa meikki tuntuu itselläni pysyvän huonoiten. Tuo yhden ainoan tuotteen käyttö ja siihen luottamainen kun tuntuu itsestä edelleen vähän oudolta. 🙂

Loppuun vielä pari kaunotarta jotka siis itse kuvasin. Melkoisen sädehtiviä kissoja, eikö? 🙂