06.05.2010 Siskopuolet

Uusien vaatteiden ja kenkien ostaminen on hauskaa puuhaa, niin kauan kuin kyseessä ei ole joku sellainen ”välttämätön tarve” niminen hankinta. Välttämättömät tarpeet kuten sukkahousut, alushousut, perustopit, perusballerinat jne. ovat niitä joiden kassalle kiikuttaminen tuo yhtä paljon euforiaa kuin sähkölaskun maksaminen. Tietää, ettei ilmankaan voi olla, mutta maksutapahtuma ärsyttää. Kyseiset ostokset eivät uudista ja elävöitä garderoobia millään tavalla, vaan ainoastaan paikkaavat aikasempien samanlaisten ehkä jo rikkimenneiden yksilöiden jättämää aukkoa peruspuvustossa.

Olin jo hetken aikaa tiedostanut, että mustat peruskorkokenkäni alkavat olla parhaat päivänsä nähneet. Korkojen päällys ja kärjet ovat lukuisten baarireissujen jäljiltä sellaisilla lommoilla, ettei niitä voi enää olla huomaamatta. Eleettömät avokkaat kuitenkin eksyvät jalkaani kohtuullisen usein, niin sellaiset on kenkähyllystä löydyttävä.

Eilen sitten vihdoin tein lompakkoa raottavan peliliikkeen sovitettuani Andiamossa SoWhat merkkisiä pienellä platolla varustettuja avokkaita. Kengät olivat ulkonäöltään juuri sopivan basicit, mutta niissä on kuitenkin pieni juju, tuo hieman nokkava kärki nimittäin. Yksi syy miksi kengät kenties miellyttivät niin suuresti oli kenties se, että minulla sattui juuri olemaan jalassa lähes identtiset Biancon violetit korkokengät.

Melko paljon samaa näköä, vai mitä sanotte? Oliskohan noilla yhteinen isä? Mustien tulokkaiden nokka ei ole ihan yhtä terävä, mutta molemmista versioista löytyy samanlainen sauma kärjestä. Korko on mustissa ehkä aavistuksen matalampi. Ihan tuplia ei nyt siis tullut hankittua, mutta kateissa olleet sisarukset kenties.

En ole halukas maksamaan enimmäkseen bilekäyttöön päätyvistä kengistä ihan kauheita summia, mutta mitään hiostavia täysmuovisia kammotuksia en enää halua hankkia. Viiskymppiä kustantaneet ulkoa keinonahkaiset,mutta sisältä aitonahakaiset popot olivatkin siis hyvä kompromissi tähän tarpeeseen. Plussaa kengät saavat myös kohtuullisen hyvillä urilla varustetuista pohjistaan.

Tällaisista sisaruskengistä muuten puheenollen, minulle sattui pieni jalkinemoka eilen. Nappasin aamulla töihin lähtiessäni kesäkenkälaatikostani kiinantossut jalkaan ja juoksin kiireelläulos ovesta ja aamun ekalle kuvauskeikalle. Hieman jo autolle kävellessäni ihmettelin, kun kenkien pohjat tuntuivat kovin erilaisilta toisen ollessa paljon pehmeämmän oloinen. Kävelykin tuntui tuon eron vuoksi hieman oudolta ja ontuvalta toisen kengän antaessa joka askeleella enemmän periksi. Päättelin kenkien tulleen tiensä päähän ja olin entistä onnellisempi siitä, että hankin juuri hieman vastaavan malliset Vagabondit. Päästyäni asiakkaan luo riisuin kengät eteisessä ja vasta siinä vaiheessa vilkaisin kenkiäni tarkemmin.

Niinpä.. arvasittekin jo varmaan. Eripariahan ne. 😀 Kyseessä oli tietenkin kaksi mustaa samettitossua, mutta sisäpohjat ovat eriväriset, toisissa kovat pohjat ja toisissa pehmeät ja joustavat. Myös materiaali hieman erilaista ja kiinnityssoljet samoin. Mutta täytyy sanoa, että kuvauskohde kyllä ainakin rentoutui heti alkuunsa aika hyvin, kun hän sai naureskella neiti valokuvaajan aamutoilailuille. 😀

Koko työpäivän minä sitten sitkeästi kuljin eriparikengissäni niin tyhmältä kuin se askeltamainen niillä tuntuikin, mutta tuskin kukaan ulkopuolinen pystyi asiaa äkkivilkaisulla huomaamaan. Mietin vaan, että kummastakahan tuollainen ”moka” keroo enemmän, mun kenkäkokoelman laajuudesta vai minun aamu-ominaisuuksistani.. Ehkä molemmista. 🙂