23.06.2010 Se yks leffa jossa naiset vaihtaa koko ajan vaatteita..

Olen kyllä ollut melkoinen SATC-fani mitä tulee itse televisiosarjaan, mutta moneen kertaan uudelleen lämmitetty nakkikeitto ei ole oikein mieleeni. Tästä syystä Sex And The Cityn kakkosleffan odottelu ei saanut minua mitenkään erityisesti kihelmöimään jännityksestä. Kuulun kuitenkin skeptisyydestäni huolimatta siihen helposti höynäytettävien heimoon, joka ei voi jättää leffasarjojen muita osia katsomatta, mikäli olen erehtynyt katsomaan yhden. Tämä siitäkin huolimatta, että tiedostan useimmiten kyseessä olevan pelkästään julkea ryöstö haaleaksi mikrotetun keitoksen nimissä. Mutta niin minä vain kävelen lampaan lailla lippuluukulle luovuttamaan rahani ja näin tein tietenkin myös Carrien, Mirandan, Charlotten ja Samanthan uudelleen tulemisen kohdalla.

Ajattelin jo jossain vaiheessa, että odottelisin rainan DVD-julkaisua, mutta onnetar tavallaan puuttui peliin. Indiedays sai leffaa markkinoivalta taholta kaksi leffan puvustuksesta sun muusta kertovaa kirjaa (Sex And The City 2 The stories. The fashion. The adventure.) meille bloggaajille arvottavaksi ja onni suosi minua. Aloinkin samontein ilouutisen kuultuani miettiä, että en minä halua nähdä kaikkia Carrien asuja kirjasta ennen elokuvan katsomista ja niimpä minun oli pakko pistää viime keskiviikkona Facebookiin kutsuhuuto, josko joku ystäväni lähtisi seurakseni katsomaan mlekoisesti parjatunkin elokuvan. naamakirja on tehokas väline seuranhaussa ja leffaseura ilmoittautuikin n. 5 min kutsuhuudon julkaistuani.

Koska suuria odotuksia elokuvan suhteen ei ollut, en myöskään pettynyt. Sai syödä popcornia, pari vanhasta kunnon satc-fiiliksestä muistuttavaa keskustelun pätkääkin nähtiin kaiken perhe-elämän vaikeudesta ja tylsästä parisuhteesta ulisemisen välissä. Sinkkunelikolle on tullut ikää ja se näkyy ja kuuluu, mutta niinhän sen kuulukin mennä. Ksymys vain kuuluu täytyykö siitä vielä tämänkin jälkeen vääntää elokuvia. Miten olisi SATC-grannies vuonna 2040?

Mutta siihen kirjaan siis! Eihän siitä nyt kuitenkaan mihinkään pääse, että ne lukuisat asujen vaihdot kiinnostavat ja on mielenkiintoista bongailla mitkä Carrien päällä nähdyistä asusteista tai vaatteista tunkevat kauppoihin edullisina kuluttajaversioina. Aloituskohtausessa valkoisen Halstonin mekon seurana nähdyn värikkään kaulakorun halpiskavereita ainakin oli tarjolla jo Vero modassakin.

Tykkäsin elokuvassa erityisesti mirandan asuista ja siitä huolimatta, että olen kokenut keltaisen aina todella vaikeaksi väriksi, en voi olla kuolaamatta tuota kuvassa näkyvää Bottega Venetan räväkän väristä mekkoa. Upea.

Asujen lisäksi kirjassa esitellään tietenkin leffassa nähtyjä hahmoja ja kuvauspaikkoja etunenässä tietenkin Carrien asunto/asunnot. Vaikka pari kuumaa miestäkin elokuvaan mahtui, niin kiivaimpia sydämentykytyksiä taisi kuitenkin aiheuttaa Carrien uskomaton vaatehuone kenkähyllyineen. Mitä muuta voisi nainen toivoa. Ehkä ne kaikki upeat kengät sinne täytteeksi.

Lehdistönkin huomioiman Anne Kyyrö Quinnin suunnitteleman rahin lisäksi lavasteisiin oli näköjään livahanaut muutakin suomalaista designia. Itse elokuvaa katsellessa en laukkua huomannut, mutta kirjan kuvasta bongasin Carrien hyllystä Marimekon clutchin. Miten on Ilta-sanomat sun muut tämän missanneet? Kyllähän tälläkin cameo-roolilla nyt nostettaisiin suomalaisten kansallista itsetuntoa taas ainakin sata pykälää ja kyseisen esiintymisen soisi ilmenevän joka kerran Marimekosta puhuttaessa vähintään seuraavien 50 vuoden ajan. ei niitä Jackie Kennedyn raitapaitaostoksiakaan ole vieläkään unohdettu kuten ei myöskään Hanna Sarenin puukenkien tai Marimekon Tantsu-kankaan SATC-esiintymistä. Ne Carrien jalassa nähdyt Hanna Sarenin kengät muuten muistetaan mainita Sarenista kirjoitettaessa niin uskollisesti, että pistää jo miettimään  onko kyseinen suunnittelija oikein muuta mahtanut saavuttaakaan. Joskus nämä hehkutukset vaan alkavat jo kääntyä itseään vastaan. Tästä käytiin pitkät keskustelut terassilla viime perjantaina.

Mutta palatakseni vielä elokuvan vaatteisiin pitää sanoa, että enemmän kuin inspiraatiota omaan pukeutumiseeni taisin saada pakkomielteen siitä mitä haluaisin nähdä muruni päällä. Eräs komea sankari keskellä aavikkoa sai minut vakuuttuneeksi, että mieheni voisi kenties kaivata kesäksi valkoista, rentoa ja ryppyistä pellavapaitaa jonka käärityt hihat paljastaisivat käsivarret. (kohta joka sattuu mun mielestä olemaan yksi mies vartalon seksikkäimpiä ruumiiosia) Pitää kysellä mitä mieltä mies olisi tämän vaatefantasiani toteuttamisesta.

Edellisen kerran kun elokuva sai minut ehdottelemaan vaatteita miehelleni oli kyseessä ei enempää eikä vähempää kuin James Bond. Koitin ehdotella miehelle smokin vuokraamista ja leikkipistooli toisessa ja martinilasi toisessa kädessä pitkin asuntoa hiipimistä. Ei lämmennyt mun ehdotuksille. Kumma heppu. Ehkäpä tuo kesäpaita menis paremmin läpi. Peukut pystyyn ladies!! ;D