04.08.2010 Myrsky repii puita… ja mekonkin

”Ihanko maksoit valmiiksi repaleisesta lumpusta?”, saattais mun isäni nyt tokaista, jos tämän riekaleen näkisi. No niinpä tein, niin järjettömältä, kun se tarkemmin ajatellen kuulostaakin. Mutta eipä oo eka kerta.

Just mamman kanssa kaiveltiin mun vaatekaappeja ja sieltä löytyi säästämäni 8 vuotta sitten Italiasta ostettu siihen aikaa kovin rakas, edestä ja takaa poikkiviilloilla pahoinpidelty punainen rokkitoppi. Ja joo, siihen aikaan siellä alla ei tullut käytettyä muuta kuin rintaliivejä.. mielellään push-up-sellaisia. Jep.

Samalta ajalta kykenen palauttamaan mieleeni myös ne monet itse sabotoimani t-paidat joita sitten rock-uskottavuuden maksimoimiseksi kokoiltiin takaisin kasaan hakaneuloilla. Repaleet vaatteet hakaneuloineen kuorrutettiin sitten vielä muutamalla kilolla niittejä ja kettinkejä.  Oi niitä aikoja.

Ehdin viime viikon Helsingin pikareissulla pyörähtää nopeasti myös Weekdayn alerekeillä ja 4€ hinta yhdistettynä Cheap Mondayn riekaleisen tunikan  nostattamiin teinifiiliksiin oli liian houkutteleva paketti ohitettavaksi.

Työpäivä ja illan kauppareissut hoituivat uuden repaleen ja viikonlppuna kesäteloilta takaisin käyttöön kaivettujen maihareiden yhdistelmällä. Siveydestä piti huolta tunikan alle puettu GT:n pitkä toppi ja ruokakaupan kylmähyllyjen viileydessä kaivoin kassista lämmikkeeksi täällä jo moneen kertaan nähdyn Miss Sixtyn loimen.

Neljän euron mekko yhdistettynä vitosen saappaisiin, ei paha. alustoppi kympin, kesäkassi kahdeksan euroa ja loimikin alle parikymppiä. Kutsuisin tätä asua jo edulliseksi. Mutta sitten mä muistan kuinka kirvelevän paljon päälläni olevat rintaliivit maksoivatkaan, eikä pukeutuminen yhtäkkiä enää olekaan niin halpaa. 😛 Mutta hei, eihän kalliit rintsikat muuta sitä tosiasiaa, että tuo repale oli halpa. Kyllä, mahtava neljän euron alelöytö.  Sitä iloa ei voi ilkeät alusvaatteet viedä multa pois.Nih.

Kirjoitan tätä nyt illalla, kun ei ole tiedossa mahtaako loistavalla nimellä ristitty myrsky pyyhkäistä maamme yli tehden tuhojaan.  Vähän toivon, et tulis sellanen pieni myrsky yöksi. Sellanen, et vähän pelottaa ja sit voi kaivautua murun kainaloon. Mut mitään ei kuitenkaan menis rikki, eikä kukaan joutuis pulaan.

ps: Niin, että se on nyt sitten mun ja sen myrskyn yhteinen nimipäivä.

pps: jos en kaiva jotain julkaisemattomia kuvia arkistosta, niin nämä on viimeiset asukuvat tällä karvareuhkalla. Seuraavissa sitten (ainakin suunnitelmieni mukaan) ihan hiton paljon lyhyempi tukka!