10.08.2010 Aika kultaa teinikengät

En tiedä oletteko huomanneet, mutta ainakin omasta mielestäni olen muuttunut viime aikoina maltillisemmaksi kenkien ostajaksi kuin olen aiemmin ollut. Viimeisimmät kenkäostokseni ovat kaikki olleet sellaisia jotka ovat päätyneet aktiivikäyttöön, kun taas taas aiemmin monet heräteostokset päätyivät ennemminkin koristeeksi hyllyyn, kuin kuraisina eteiseen. Viime vuonna ostin laskujeni mukaan 20 paria kenkiä!

Uskoisin pääseväni tänä vuonna hieman pienempään ja etenkin harkitumpaan tulokseen. Ainoa selkeästi käyttämättä jäänyt kenkäostos taitaa olla rakot kantapäihini hinkanneet 4,50 € kirpparilla kustantaneet Vagabondin kiilakorkoavokkaat. Mutta ne varmaan löytävät uuden kodin kirpputorin kautta.

Syksyn osalta kenkätilanteeni näyttää siltä, että en varsinaisesti tarvitse mitään erityistä, sillä Vagabondin Bikerit ja Ramonat sekä kirpparilta löydetyt pitkät maiharini vievät minut varmasti melko tehokkaasti läpi syksyn ja osan talveakin. Mutta se, että varsinainen tarvelista on lyhennetty vain kumisaappaiden mittaiseksi, ei tarkoita, ettenkö voisi haaveilla ja vakavasti harkita tekeväni syksyä ajatellen kuitenkin yhden jalkinehankinnan.

Ajatukseni ovat tällä hetkellä hyvin intensiivisesti näissä Vagabondin Grace-nilkkureissa.

Suurin syy miksi olen iskenyt silmäni näihin tukevakorkoisiin katujyriin on se, että ne muistuttavat minua yläasteaikojen (vuodet 94-97) lempikengistäni. Paksu korko ja samanlainen kuminauhavenyke nilkkaosassa, mutta kenkien väri vain oli kaunis tumman ruskea. Rakastin kenkiä yli kaiken. Hylkäsin ne sitten muotivirtausten suunnan muututtua enkä pysty kuolemaksenikaan muistamaan möinkö kengät kirpputorilla vai vieläkö ne pyörivät nuhjuisina jossain lapsuudenkotini vaatehuoneen perällä. (Mamma, lisää etsittävien kamojen listalle paperinukkelaatikon perään tämän näköiset ruskeat kengät!)

Näin se vaan menee. Minä olen ihan oikeasti jo sen ikäinen, että voin halutessani poimia muotivirtauksista haluamani asiat uudelle kierrokselle. Onneksi minulla on myös riittävästi itseluottamusta oman tyylin suhteen, jotta voin myös sanoa ei osalle villityksistä. Osa asioista ei kuitenkaan happane edes viidessätoista vuodessa, vaan näyttää uusintakierroksellakin miellyttävältä, särmältä ja jopa tuoreelta vanhoista muistikuvista huolimatta. Grace-nilkkurit ovat juurikin sellaiset.

Nuo kengät muistuttavat minua myöskin eräistä mustista traktoripohjaisista nahkanilkkureista jotka taisivat olla ensimmäiset Vagabondini koskaan. Kengät pyörivät kaapissani lähes kymmenen vuotta päässen jalkaan aina silloin tällöin, mutta eivät kuitenkaan suursuosikeiksi asti. Muutama vuosi sitten arvelin niiden aikojen olevan totaalisen ohi ja möin ne huuto.netissä. Halvalla. Olen harmitellut asiaa joskus aiemminkin, mutta viimeistään tämän syksyn kenkätrendit antoivat kovalla kädellä ruoskaa tälle hölmölle naiselle. Mutta, ehkäpä aika on vaan hieman kullannut muistoja ja ehkä ne kuitenkin olisivat olleet liian ysärit. Ja nythän sitten ainoa keino palata kultaisiin teinifiiliksiin, on ostaa uudet kengät! 🙂

Pitänee mennä heti ahdistelemaan Andiamon myyjiä, että mahtaako tuo malli saapua Poriin saakka, vai pitääkö se metsästää itselle netin kautta. Hintaa ronskeilla kaunottarilla ainakin Brandoksella 99 €.