25.08.2010

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Viikonlopun Helsinki-reissulla minulla ei ollut aikomustakaan suunnata ostoksille sunnuntain kirpparikäyntiä lukuunottamatta. Pienen ansan kuitenkin itselleni viritin vierailemalla lauantai-iltana oviaan auki pitäneessä gTiessa. Aikomukseni oli ihan vaan käydä moikkaamassa ihanaista kauppiasta ja hieman hiplailla ja haaveilla (tuotteita, ei kauppiasta) sillä välin, kun mun seuralaiset suuntasivat kasinolle seuraamaan jotain pokeripeliä.

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut merkin pitkiä ketjukoruja ja miettinyt josko hankkisin mustalle dekolttiketjulleni isosiskon. Lauantaina sitten sovitin yhtä ketjukasaa, jonka lyhimmät ketjut kuitenkin olivat juuri väärän mittaisia sujahtaen rumasti tissivakoon. Satuin sitten asiasta Jennille manitsemaan jolloin hän osoitti yhden mallinuken kaulassa roikkunutta mustaa ketjukorua ja käski testata. Laitoin ketjut kaulaani ja siihenhän ne sitten jäi.  En enää peiliin katsottuani pystynyt riisumaan tuota ihanuutta. Itseni lisäksi myös kaikki muut paikalla olijat olivat sitä mieltä, että tuo kuvauksia varten tehty mallikappale oli kuin minulle luotu. Yksikään ketju ei ole tippaakaan väärän mittainen, vaan lyhyemmät jäävät kauniisti dekolteelle ja pidemmät roikkuvat selkeästi puskurin alapuolella.

2010_08_21_asu_2 copy 2010_08_21_asu

Lähtiessämme baariin Jenni totesi minun olevan kuin hänen kävelevä mallinukkensa. Ketjukasa nimittäin pääsi kaulassani jo valmiina roikkuneen gTien repaleisen farkuhuivin kaveriksi. Enää puuttui vilkkuvat mainosvalot otsasta. 😀 Mutta kauniita asioita nyt voi kasata päälleen samaan aikaan useampiakin, jos niistä kerran kovasti tykkää, olipa ne sitten mitä merkkiä hyvänsä. Itse asiassa ihastuin aika paljon tuohon huivin ja ketjun rosoiseen yhdistelmään. Nuo asusteet tullaan varmasti näkemään kaulassani samaan ikaan useamminkin.

Täysin shoppailematta ei siis reissusta selvitty. Kirppikseltä tehdyt löydötkin täytyy ehdottomasti esitellä teille, sieltä nimittäin löytyi yksi aarre keittiönkaappiin, pari juttua lisää kaulaan roikkumaan ja yksi syksyisten sadepäivien piristys ja pelastus.


23.08.2010

Posted at 22:25h in Yleinen by
0 Likes

Sitä huolimatta, että stadionille ei saanut viedä järjestemäkameraa, niin piti kuitenkin epätoivoisesti yrittää räpsiä pokkarilla muutamia muistoja Bonosta ja pojista. Keikka oli aika lailla juuri sitä mitä odotin. Megalomaanisen yhtyeen tasaisen varma esitys, jossa ei tavallaan ollut mitään vikaa, mutta ei se myöskään sykähdyttänyt mitenkään erityisesti. Liuta hienoja biisejä upeissa puitteissa suurella soundilla. Kaikki on niin suurta ja niin hiottua, ettei spontaaniudelle ole sijaa 25 miljoonan euron lavalla.

Älkää ymmärtäkö väärin, en missään nimessä hauku keikkaa. Minä pidin siitä monella tavalla ja nautin olostani hetkittäin kovastikin. Mutta jokin noissa suurkonserteissa aina hämmentää minua. Se tunne, ettei esiintyjä oikeasti olisikaan paikalla ja aivan kuin seuraisikin keikkataltiointia videolta. Ehkä vika ei ole esiintyjissä ja heidän heittäytymiskyvyssään, vaan minussa. ja minun kyvyttömyydessäni hetkessä elämiseen. Olipa vikaa tai ei, niin sen kuitenkin tiedän, että viihdyn  paremmin hieman pienemmissä yleisömerissä ja intiimimmissä keikkamiljöissä. Mutta valitettavasti U2:a ei taitais saada kyllä keikalle Porin Kinoon..

(Haha, miettikääpä, kun tollaset megaluokan bänditkin oikeesti kiertäis jotain maakuntien pikkulavoja stadionien sijaan. Ihan vaan siks, että keikoilla säilyis intiimimpi fiilis.  U2 Lallintalolla! Saattais kiertueet vähän venyä, kun joka maassa täytyis heittää sellaset sata keikkaa.. 😀 )

Mut se siitä nillityksestä. Kattelkaa pokkariräpsyjä perjantain tunnelmista. 🙂

u2_stadion

u2_lava

u2_stadion2

u2_bono_mullen

u2_bono2

u2_valokiila

u2_sydan

u2_scriini

u2_mullen2

u2_mullen

u2_lava2


23.08.2010

Posted at 13:03h in Yleinen by
0 Likes

Ääh! Miksi mulla pitää olla mikkihiiriposket, leveä naama jamuutama muu ominaisuus, jotka vaikeuttavat sopivien aurinkolasien löytämistä melkoisesti. Olen nyt käyttänyt viisi kesää samoja Versacen laseja, jotka onnistuttiin optikolla vääntelemään jotakuinkin pallonaamaani myötäileviksi. Linssit alkavat kuitenkin olla jo niin kammottavilla naarmuilla, että olen yrittänyt jo viimeiset pari vuotta löytää uusia isoja täydellisiä aurinkolaseja. Tuloksetta. Viime kesänä kaverilta palkaksi saamani Ray Banin wayfarerit ovat kivat sellaiseen silloin tällöin käyttöön, mutta eivät istu niin hyvin, että niitä viitsisi pitää vaikkapa koko päivän rannalla.

Mikäli olen välillä löytänyt jotain suurin piirtein itseäni miellyttäviä diiva-kakkuloita ja ne ovat vielä passanneet päähänikin, niin hinta on hirvittänyt. Esimerkiksi Diorilta tuntuu joka kesä löytyvät upeita kärpäslaseja, mutta 300-400 € hinta on jo hieman liikaa. Oma kipurajani aurinkolaseissa menee  parin sadan tienoilla.Haluaisin lasien olevan yksinkertaiset, mustat, suuret ja ajattomat. Ei mitään blinblingiä eikä liian isoja logoja. Vuosia palvelleet Versacet ovat olleet juuri sellaiset ja mahdollisimman samanoloiset seuraajaat vanhoille ja väsyneille olisi siis etsinnässä.

Nyt sitten Outnet.comin uutiskirjeen innoittamana eksyin selaamaan heidän alennuskamojaan ja mitä sieltä löytyikään:

proenza_aurinkolasit

Juurikin etsimäni näköiset melkoisen täydelliset Proenza Schoulerin aurinkolasit vaatimattomassa 80 % alennuksessa. Postikuluineen ja tulleineenkin irtoaisivat vielä hilkun alle satasella, mutta kun ei tällä pallonaamalla uskalla hankkia aurinkolaseja sovittamatta eikä viitsisi huvin vuoksi maksella palautuspostikulujakaan, jos eivät sitten passaisikaan. Ärrinmurrin. Olen just nyt niin kateellinen kaikille niille, joiden nassuun passaa lasit kuin lasit.