22.03.2011 Klassikon aineksia
Vaikka uudet farkut ovatkin toki imartelevimmillaan korkeiden korkojen kera, niin muutaman päivän tutustumisen perusteella farkku-uutuudet toimivat mainiosti myös arkisemmissa asuissa. Vapaapäivän kaupunkipyörähdys (eli mustien farkkujen ostosreissu) tapahtui käärityin lahkein.
farkut/H&M, merinovillaneule/SAND, nahkarotsi/Saki, bikerit/Clou, neulehuivi/mamman luomus
En tiedä onko kukaan teistä pistänyt asiaa koskaan merkille sitä, että minä pukeudun lähes aina niin, että kengät ovat selkeästi näkyvillä. En tykkää peittää kenkiäni housujen lahkeiden alle, vaan mieluummin joko käärin lahkeet tai tavalla tai toisella sullon lahkeet kenkiin. Tai sitten turvaudun lyhyisiin helmoihin.
Kengät ovat minulle niin tärkeä osa pukeutumista, että tuntuisi tyhmältä piilotella rakkaitaan. Ne harvat vaatekaappini housut jotka on pakko laskea kenkien päälle, saavat kaverikseen sitten yleensä jalkineet jotka erottuvat jollain muulla tavalla, kuten värillä.
Muistan tänä talvena kerran lähteneeni kiireessä tapaamaan kaveria läheiseen kuppilaan niin, että kiskoin jalkaani ensimmäisenä käteen sattuneet suoralahkeiset farkkuni. Eteisessä tuli ongelma, kun en viitsinyt 25 asteen pakkaseen lähteä juoksemaan pienissä korkkareissa eivätkä kyseisten housujen lahkeet taivu oikein mihinkään ruttaus- tai käännöstouhuihin.
Päädyin kiireessä kiskomaan jalkaan pienellä korolla varustetut mustat täällä nähdyt Asoksen nilkkurit joiden yksityiskohtana toimivat vetoketjut tietenkin peittyivät lahkeiden alle. Ette voi käsittää kuinka suunnatoman kriisin kehitin tästä yhdistelmästä jo hississä. Jalassani oli omasta mielestäni maailman tylsin lahje/kenkä -yhdistelmä. Kivat kengät muuttuivat lahkeiden alla piilossa ollessaan ihan tylsiksi mummonilkkureiksi ja tunsin itseni ihan idiootiksi ja vieraaksi ihmiseksi. 😀
Tiedän, että voi kuulostaa vähäpätöiseltä asialta, mutta mulle tärkeimmät pukeutumisen luomat fiilikset tulevat kengistä. Kenkien mukaan tunnen itseni joko reteäksi ja rennoksi hieman jätkämäiseksi tyypiksi, keinuvalanteiseksi ja itsevarmaksi kissaksi, huolettomaksi ja kepeästi askeltavaksi tytöksi, tai sitten näköjään myös tylsäksi ja huomaamattomaksi. Ei siis ole ihan pikku juttu minulle.
T’änäänkin jalassa olleet Cloun pohjasta jykevät, mutta varresta pehmeät ja rennot bikerit loihtivat poikkeuksetta rennon reteän fiiliksen. Käärityt puntit ja nahkarotsi eivät varsinaisesti riidelleet tuon tunteen kanssa. Tukkakin tuli kampailtua hieman ”rasvaisesti” taaksepäin (ei ole kuosissa enää näissä kuvissa), joten kokonaisuudesta tuli peiliin katsoessa väkisin mieleen pienet James Dean ja 50’s vibat.
Sinistä denimiä ja nahkatakki.. melkoista klassikkokamaa sanoisin. Enää puuttuu valkoinen t-paita, mutta se ei taida olla ihan mun juttu. 😀
Niina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKärkeen kommenttia tyylistäsi ja habituksesta yleisesti – kun ensimmäisen kerran päädyin mutkien kautta blogiisi se jotenkin ”kolahti” heti ja tuntui turvalliselta ja osittain omaltakin. Pukeutumisesi ja tyylisi siis. Tiedostin heti että tällä naisella on rohkeutta pukeutua kuten haluaa ja kokee parhaaksi itselleen ja iste huomasin samassa, että minun on itse hankittava jostain lisää uskallusta, jotta voisin yhtä huoletta tehdä saman. Eli siis tunnustaa väriä rohkeammin, hankkia kauan haikailemiani mutta rohkeuden puutteesta kauppaan jääneitä kenkiä ja olemaan itseään kohtaan rehellinen. Koen kirjoitustesi perusteella että olet suhteellisen sinut oman vartalosi ja itsesi kanssa, ainakin minulle asti se huokuu – ja se on kuule helkutin upeaa luettavaa se! Haluan siis lyhykäisyydessään sanoa, että tyylisi ja elämänasenteesi on erittäin rock ja kolahtaa!
Vielä tuohon postauksesi aiheeseen, kun kirjoitit kenkien ja lahkeiden aika ajoin tuomasta ”ongelmasta”. Itselläni samansuuntaista ahdistusta ja epämukavaa tunnetta luovat se, jos omat hiukseni eivät ole asunnosta hissiin mennessäni juuri niin kuin haluaisin tai jos asussa mättää esimerkiksi pahasti värien kombinaatio ja pienet itselle kuitenkin tärkeät jutut.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunkiitos ihanasta kommentista. on hienoa jos edes muutama ihminen löytää mun blogista samaistumisen kohteita, iloa ja inspiraatiota. En minäkään aina ole sinut itseni kanssa eikä oma vartalo todellakaan aina miellytä, mutta yritän silti ottaa siitä irti parhaat puolet ja kannustan siihen muitakin. 🙂
Mitä tuohon tukka-asiaan tulee, niin just tänään mietin että mä puolestaan kuulun niihin ihmisiin joka ei hiusten asennosta juuri jaksa välittää. Mä stressaan vaan niistä kengistä 😀
Niina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoi kyllä, tuo on hyvä asenne. Ei saisi olla liian ankara itselleen, armoa armoa, sitä joskus ja sallittuja hemmotteluhetkiä sopivin väliajoin 😉
Kengät ovat kyllä myös yksi heikko kohta omassa karderoobissa sekä houkuttelevat aika innokkaasti kauppojen hyllyillä. Melkein jopa huutavat että ”osta mut, osta mut! 😀 Tukka on kuitenkin enemmän vielä se murheita, stressiä ja ”harmaita hiuksia” aiheuttava tekijä itselleni. Jokaisella kai pitää olla joku ”se juttu”! Mutta sulla on myös kivat hiukset, aiemmista postauksista olen katsellut kun sullakin ollut kaikenlaisia erilaisia kampauksia ja tyylejä ja leikkauksia. Todella upeita ja rohkeita kampauksia. Itse suosin myös lyhyehköä ja osittain miesmäisiäkin leikkauksia ja tyylejä omassa tukassa. Taas on juurikasvu melkeimpä sellaista luokkaa, että parturiin saisi mennä hyvällä omallatunnolla 😉 Jeeh!
Niina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJa vielä lisäkommenttina että samaistun ja saan inspiraatioita sinu0n blogistasi ja persoonastasi myös sinun ammatin ja opiskelujen takia. Itse olen syksyllä valmistunut kuva-artesaaniksi graafisen viestinnän parin vuoden opintojen jälkeen. Nyt olen hakenut kultuurintuotannon puolelle yliopistoon ensi syksyksi, siellä innostaa etenkin digitaalisen kulttuurin pääaineopinnot 🙂 Medianomin koulutusta olen pohtinut myös monena vuotena jo (2008 vuoden jälkee, jolloin lukiosta valmistuin) mutta en tiedä vielä haenko sinne. Vielä ois kolmisen viikkoa aikaa hakea tänä vuonna…hmm. Itse harrastan myös aika ahkerasti (ja teen asiakastöinä) valokuvausta 🙂
Anni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOletko kokeillut armeijan särmäreitä hankalien lahkeiden kanssa? Niitä saa Varustelekasta (tai intistä) 1 e / pari.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunjust miehen kans niistä pari viikkoa sitten puhuttiin ja mä aattelin, et pitäis kokeilla.
Anni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNe on tosi kätevät, voi vaikka kirppiksiltä haalia just sellaisia pöksyjä, joissa peba on edukseen ja ratkaista mahdolliset huononmalliset lahkeet särmäreillä pussittaviksi.
Mulla ei oo niin hienoja kenkiä kun sulla, mut silti minakin inhoan sitä lahkeet kenkien päällä lookkia. Se näyttää niin keski-ikäseltä :).
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunsun jalat näyttäää upeilta noissa !
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunnoissa farkuissa on jokin taika! 😀