01.04.2011 Ihan ok Jenni

Olin jo pari kuukautta sitten ottanut tämän perjantain vapaaksi,jott voisin huoletta mennä edellisenä iltana katsomaan Jenni Vartiaisen keikkaa ilman aamuherätyksen ahdistusta. No kuinkas sitten fiksulle ennakoijalle kävikään, unohdin hankkia lipun ajoissa ja huomasinkin viime viikolla keikan olevan loppuunmyyty.

Olin siis jo ehtinyt alistua kohtalooni etten pääsekään keikalle, kun sitten eilen illalla eräs tuttu huuteli facebookissa, että hänellä olisi tarjolla yksi ylimääräinen lippu jollekin halukkaalle. Ehdin ekana kiljumaan kommenttia ja näin lippu lähestulkoon putosi syliini kuin taivaanlahjana. Olin siis varsin iloinen!

Ennen keikalle suuntaamista ehdittiin kuitenkin tehdä Encen kanssa pikainen rentoutumisreissu tropiikkiin. Tässä me kuvissa tähyillään kohti taivaanrantaa auringonpaisteen häikäsitessä silmiämme. Vesi oli lämmintä ja linnut lauloivat kauniisti. Taidettiinpa muutama apinakin nähdä.

Asu piti kuitenkin etelänmatkakohteen lämmöstä huolimatta miettiä ihan keikkaa ajatellen. Päällä jälleen kerran superlemppari Espritin-neulemekko. Tukholmasta muotiviikkoreissulla hankittu Benettonin huivi on kuvassa varsin typerästi kaulassani, mutta nainittakoon että siitä on tullut parin kuukauden naikana varsinainen pelastaja. Tunnen oloni todella alastomaksi jos minulle ei ole kaulassa jotain korua ja huivia ja tämä hillitty eläin päätyykin usein kaulaani silloin kun mikään koru ei tunnu passaavan.

Keikka oli ihan ok, mutta jäi tunnelmassaan kyllä kauaksi vuoden takaisesta, jolloin blogipostauksen otsikkokin oli ”Ihana Jenni”. Viime keväänä olin keikasta todella haltioissani ja Jenni oli lavalla läsnäoleva ja hypnoottinen. Eilinen keikka puolestaan jätti melkoisen kylmäksi ja tuntui esiintyjien osalta hieman läpihuutojutulta.

Tuntui kummalta, että jo etukäteen loppuunmyydyllä keikalla ei annettu yleisölle edes mahdollisuutta vaatia encorea, vaan töpseöit kiskottiin seinästä välittömästi bändin poistuttua lavalta. Keikka loppui todellakin kuin seinään ja jättikin melko hölmistyneen fiiliksen.

No, ehkäpä pitkä keikkailu on jo alkanut hieman leipäännyttää tätä suosikkiartistia. Mutta mitä sitä nyt turhaan taukoa pitämään, vaan kierretään maa pari-kolme kertaa vetämällä rutiiniksi muodostunut setti ja vihelletään matkalla pankkiin. 😀

No mutta tulipa käytyä ja onneks seura oli hyvää. Kuvat puolestaan eivät sillä mukana oli vain pokkari toisin kuin edellisellä kerralla. Mutta hengettömältä keikalta passaa hienosti kuvitukseksi onnettomat fotot.

Näiden kahden viimeisen kuvan perusteella Encellä on näköjään hirvittävä halu päästä pussailemaan mua. 😀